Rentoa Joulun aikaa

Joulua vietettiin pääasiassa perheen kanssa kera kaikkien koirien. Vilinää ja vilskettä riitti :) Kelit oli umpisurkeat ja ei tippaakaan Jouluiset, kuten edeltävänäkin Jouluna.. Aattona vettä tuli kaatamalla, oli hauska aattoperinnelenkki sisarusten ja koirien kanssa. Kaikki oli kuin uitettuja koiria! :D

Surullinen, haikea hetki..

Tapanina sentään aurinko näyttäytyi pienen hetken, vaikkakin hetkeä aiemmin oli vettä tullut kuin saavista.. Kiva valoilmiö.

Meillä kotona ei ollut kyllä kovin jouluinen tunnelma, kun laatikkovuoret vain kasvaa. Nyt alkaa olla loppusuoralla onneksi kaappien tyhjäys ja ensi viikon seesteisyyttä ja tilaa odotellessa 🐶

Hyvää Joulua! Merry Christmas!

Kiitos kasvattieni omistajille kuluneesta vuodesta ja koiriemme kasvattajille näistä rakkaista luppakorvista!

  Hyvää Joulua kaikille ystävillemme ja tutuillemme!

Aloitimme Joulun juhlinnan koirien kanssa koirauimalassa käynnillä. Martha ei olekaan koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta niin nätisti neiti käyttäytyi vieraidenkin koirien läsnä. Ja vesipeto, mikä vesipeto. Uittajaa ei sitten tarvittu, kun uittaja ekan kerran lähetti Marthan uimaan niin Martha teki näyttävän loikan veteen Velmun ja Oton perään. Oli selvää, että ei Martha arastellut uutta ympäristöä lainkaan. Muutaman kerran näytettiin rampit, mistä voi nousta vedestä ylös. Martha vaan on niin hirmu kova uimaan, että eipä se kovin montaa kertaa altaasta pois tullut, kun haluaa vaan uida ja noutaa leluja. Uittajakin sanoi hetken katseltuaan noiden menoa, että melkoinen villikko tuo sprinkku. Sellainen se on se meidän Martha :D Energiaa ja intoa piisaa välillä enemmän kuin järkeä, vaikka ei Marthaa kyllä tyhmäksi voi millään päin sanoa.

Väsymys vieköön

Voihan väsymys. Eiliset Marthan tokotreenit jäi välistä oman väsymykseni vuoksi. Tosi tylsää, mutta oltiin jo kasilta nukkumassa, niin eipä siinä paljon treeneihin tarvitse mennä. Jää illat kovin lyhyeksi, kun aina vain nukun. Hitsin unitauti.

Tehtiin sitten aamulenkillä vähän tottista ja nyt illalla peltolenkillä fasujen ja sorsien jäljillä stoppeja. Irtosi kyllä jo tosi hyvin hakuun, mutta oli kyllä hajujakin ja joku tirppa nousi siivillekin. Martha hienosti vihellyksistä stoppaili, mutta vesi meinasi olla liian suuri häiriö. Kyllähän sitä nyt tähän aikaan pakkasilla nyt uimaan voi mennä.. Vielä kun uuden pillin saisi hommattua, olisi helpompaa treenata. Pikkukoira kun tutki vanhan pillin koostumusta turhan tarkkaan. Kiitos taas Martha.

Me odotellaan pikkuhiljaa uuden kotimme valmistumista, jotta päästään muuttamaan ihka uuteen kotiimme vielä tämän vuoden puolella. Mukava aloittaa uusi vuosi uusilla kuvioilla. Perheen kasvuakin (luppakorva versiota)  kovasti suunnitellaan ensi vuoden puolelle..

Martha 2v!!

 

Huikean nopeasti aika kiitää eteenpäin! Tänään on vietetty rakkaan Marthan (Cormallen Sunshine) synttäreitä. 2-vuotis synttäreitä. Uskomatonta, että pikkukoira espanjalainen on jo kaksi. Henkinen ikä tosiaan on vielä niin pentu kuin vain olla voi, vaikka kesällä ehkä hieman näytti ajoittain, jotta jos se joskus aikuistuu. Ei, taitaa olla ikuinen pentu mieleltään.
Koira, jonka silmänkulma on täynnä pilkettä ja veijarimaisuutta, koira joka on hitsin kekseliäs ja aikaan saava, koira joka todellakin on salavaje y muy inteligente niin kuin espanjalaisittain sanottaisiin. Eli siis villi ja erittäin viisas. Sellainen on rakas pikkukoirani. Nimensä veroinen auringon paiste ja perheen pieni ilopilleri :D
Olen kovin kiitollinen siitä, että olen saanut Marthan elämääni ilostuttamaan. En kyllä millään tahtoisi uskoa, että kaksi vuotta sitten sain niin upeita uutisia Julialta, että pennut on syntyneet ja tyttöjä tuli kaksi, joista toinen tulisi olemaan minun.. Sydän pakahtui onnesta!

Koirien ja ihmisten synttäri eväät, näin meillä juhlitaan :D Yleensä vaan kakut on vielä itse tehtyjä niin koirille kuin ihmisillekin, mutta nyt ei vaan päivän tunnit riittäneet muuhun..

Treenipäivä

Martha vietti tänään kokonaisen päivän (siis työpäiväni mittaisen 7h ajan joista 4h ja 3 h pätkissä) yksinään kotona. Ja jälleen kerran. Ei tuhoja, ei haukkumista. Mutta kun minä tulen kotiin, alkaa neiti vieterisukkula askartelemaan.. Edelleen pentumainen meno jatkuu ja koira täyttää huomenna 2v. Henkinen ikä on kyllä 4kk. Vähän hidas kehittymään tämä yksilö :D

Siskoni tuli kylään ja sai kyllä sellaisen ampu tulee tervehdyksen js naamapesut ettei mitään rajaa. Lähdettiin siitä ulkoilemaan ja naapurin mieskin tavattiin oven raossa. Sekin moikattiin sanalla vauhdilla syyliin kiipeämällä. Kiitos Martha, vähän nolotti käytöksesi. Hekin tuntevat sinut rakas koirani ja tietävät, ettet ole enää pikkupentu. Ne käytöstavat, ne käytöstavat... Treenataan. Vielä pitkään ilmeisesti. Juuri kun luulin, että ollaan kivasti edistytty, niin naapurin sylistä koiran löytää. Hän ymmärsi kyllä Marthan innokkuuden, mutta kaikki ei kyllä meidän naapurustossa sitä ymmärrä.

Käytiin porukalla sitten juoksemassa ennen Velmun treenejä. Lämppäilyjä. Velmuhan ei treenannut luonnollisesti rataa eikä mitään aksaa, mutta lähtökoulutuksen oppeja testataan Velmuun nyt sen ollessa treenaamatta ratoja. Aika tehokasta, jos en sanoisi. Yhden treeni Illan jälkeen jo tuloksena oli koira, joka houkutteluista huolimatta päätti pysyä ohjaajan lähellä ja vasta luvasta liikkua. Jatketaan ahkeraa treeniä tämän suhteen ja näillä ohjeilla. Velmulle kun muutenkin tämä itse hoksaaminen on oppimisen kannalta nopeinta ja kestävintä laatua.
Martha pääsi halliin treenaamaan treenien ajan odottavan käytöstapoja. Noh, vieterisukkula oli vieterisukkula. Ja se hetki, kun tuo koira tajusi olevansa agilityhallissa.. Ihan uskomattoman fiiliksissä oli sen jälkeen koira. Cami sitten lopuksi otti Marthn kanssa vähän putki treeniä ja ihan hirmu innokas ja vauhdikas taas oli Martha.

Ihana ilta taas hyvässä seurassa ihanan harrastuksen parissa :)

Vauhdikasta arkea

Kanavuoren kanavan rannalla kävelyllä

 

Käytiin Marthan kanssa viime viikonloppuna päiväretkellä Jyväskylässä ja siellä olleessa isossa KV koiranäyttelyissä. Kääpiösnautseri kehällä ensin ja sitten luonnollisesti Walesitkin tuli katseltua.
Oli molemmissa kehissä todella tarkat ja asiantuntevan oloiset tuomarit ja tuloksetkin oli hyvin tiukkoja. Ei hevillä SA:t irronneet ja molemmissa kehissä tuli hylättyjäkin koirille.

Paljon oli koirille tarjouksessa herkkuja ja luita ja niitä sitten ostettiin muutamat pussit. Saa joululahjatkin näppärästi koirille :)
Päivän päätteeksi käytiin Marthan ja siskoni kanssa Kanavuoren kanavan rannoilla kävelyllä.
Lapsuuden maisemia, paljon paljon muistoja noilta seuduilta :)

Muuten on aika mennyt itse parannellessa, pakkauspuuhissa ja arkielossa noiden luppakorvien kanssa. Välillä tuntuu päivät olevan niin lyhyitä ja tekemistä niin paljon.

Lumi tuli kertaalleen ja se myös lähti kahdessa päivässä. Tai no, päivässä. Tuossa kuvan maisemissa oltiin ulkoilemassa ja seuraavana päivänä siellä ei ollut enää tietoakaan lumesta, kun vettä tuli päivän kuin kaatamalla. Lähti todella nopeaan höttö pakkaslumi tiehensä. Harmi. Nyt taas riittää kuratassujen pesua.

Velmu viettää vaihteeksi sairaslomaa ja agilityyn tuli x-mittainen tauko. Nyt selvitellään fyssarilla koiran vointia ja toden näköisesti lääkärin tutkimukset taas kutsuu, jotta saadaan parempi selvyys Velmun vaivoihin. Aiemmat tutkimukset on tehty vähän hutiloiden ja viimeksi niiden tuloksia eikä röntgen kuvia ei edes löytynyt koneelta..

Tylsistynyt koira?

Marthahan on ollut pienestä saakka melkoinen pureskelija ja voinee sanoa kaiken tuhoaja. Isäni on niin lempeästi kutsunut Marthaa espanjalaiseksi terroristiksi. Ei varmaan vähiten sen vuoksi, että se söi viimeksi isäni silmälasit kappaleeksi, uuden tabletin kuoret yms. Jonkun puhelimenkin se on muotoillut mieleisekseen. Itse olen ollut kovin tuttu eräässä silmälasi firmassa, sillä Martha söi minun silmälaseja monet, todella monet. Enpä ole kunnon laseja sitten ostanutkaan, vaan halppis versioilla on menty. Niiden korjaus ei A/ ole kallista ja  B/ ei potuta niin hiton paljoa.

Vaan kummasti kevään lopulla, kesän aikana tuo touhuilu selvästi väheni ja näytti siltä, että koira aikoo kasvaa sittenkin isoksi ja lopetti askartelut. Oikeastaan kaikki.
Tein sille ns. eläinkokeita ja jätin erinäisiä asioita likimain syötiksi eikä se tuhonnut enää mitään.
Silti hieman varovainen olen ollut tuuletusten ja puheiden suhteen, jotta tuo ei enää mitään tuhoaisi.

Nyt elellessäni taas kipujaksoa, on ollut pakko ottaa iisisti ja selvästi vähemmillä ulkoiluilla. Ja sekös näkyy pikkukoirassa. Sitä suorastaan korpeaa, kun ei pääse maailmaan avaraan tutkailemaan ja hutkailemaan. Sillä on tylsää!
Olen koittanut järjestää neidille aktiviteettia kaikesta huolimatta ja on se sisällä osannut olla aloillaan ja pötkötellyt reippaana koirana kanssani.
Vaan hoidossa ollessaan isäni luona se oli päättänyt vähän enemmänkin touhuilla. Näinpä hän söi isäni uudet silmälasit tosiaan palasiksi, vasta ostetun tabletin päälliset meni suoraan roskiin (onneksi se tabletti säilyi ehjänä) joku harja oli muotoilukoneen läpikäyneenä roskis kamaa myöskin. Ja nämä on pitänyt käydä pöydältä hakemassa. Ikinä ei ole ennen pöydille tuo koira kiivennyt, mutta muutenkin sillä tuntuu olevan joku murkkuikä meneillään.
Kokeilee niin maan perusteellisesti kaikkea, mm. tarkoittaako luokse käsky oikeasti luokse vai riittäisikö jos tulee, kun ehtii ja kai se nyt vähintään riittää luoda katse omistajaan ja jatkaa matkaa. Eihän hihnassa tarvitse sillain nätisti hihna löysällä kulkea, saahan pikkukoira sinkoilla ja pomppia kuin kenguru, itse asiassa vaikka syliin. Vaikka vieraankin syliin, saahan. Voihan sitä kiivetä pöydille seisomaankin, jos sillä tapaa näkee paremmin, eikö.. Voihan sitä halutessaan ottaa mitä haluaa ja mistä haluaa... Saahan ovelle rynnäköidä kuin raketti ja hyppiä ihmisten päälle kuin ammus.

Kotona ollessani, kun silmä vaan on välttänyt, on Martha ollut pahoja tekemässä. Sen huomaa kyllä, kun se lähtee tutkimusmatkoilleen pahojaan tekemään. Se lähtee niin hiljaa hipsien ja on äärimmäisen hiljaa tutkimusretkillään. Paljon se tuo tavaroita suoraan syliini, jos vaan huomaan sen tekevän jotain. Kantaa kiltisti kaiken minulle eikä mene piiloon niitä syömään. Toki jos en huomaa sen olevan retkillään, niin sittenhän se ehtii omat analyysinsa tavaroille tekemään.
Puremisen vimma tuolla on ollut pienestä saakka ja luitahan tuo syökin, paljon.

Vilkasta syksyä

Meilläpä on vilskettä ja vilinää riittänyt reilun kolmatta viikkoa.

Kaverini koira roto-tyttö Watti tuli meille yllättäen hoitoon reilun viikoksi. Marthallehan tämä oli aluksi melkoista shokkihoitoa, sillä rottwailer edustaa kyllä ihan kaikkea sitä, mitä Martha koirissa pelkää. Kookas, voimakas, molossityyppinen koira. Yllättäen kuitenkin alku shokista päästyään vartissa oli koirat jo samassa autossa ja kotona oltiin ilman ongelmia. Ei tarvinnut taaskaan yhtään itsekään jännittää tilanteita ja koiratkin oli ihan rennon oloisia. Watti ja Martha koitti leikkiäkin heti seuraavana päivänä jo, mutta ihan eivät ymmärtäneet heti toisiaan. Juokseminen oli noiden yhdistävä tekijä. Sairaan kovaa, kilpaa juostaan pitkin metsiä ja peltoja :D

Watti on niin kiltti ja kuuliainen ja Wattikin oli miltei kuin kotonaan.

Heti perään tuli vanhempieni koirat myöskin hoitoon. Pyöritin ikään kuin eläintarhaa, kun tähän lisättiin vielä alivuokralais liskot ja ihana Alvin-poikanen.
Ollaan paljon harrasteltu ja ennen kaikkea ulkoiltu, ulkoiltu ja ulkoiltu. Mahtava nauttia kauniista syksyn keleistä ilman kuraa, räntää ja ikävää pimeyttä. No, nythän se sitten tuli sekin jakso.. Voisin käydä talviunille ja nukkua tämän vaiheen ohi...
Itsekin vuosien tauon jälkeen kävin Velmun kanssa muutamissa agility treeneissä, kun Cami syyslomaansa muilla mailla. Kylmiltään lähdettiin Velmun kanssa myös seuran mestaruus skaboihin ja hauska HYLly tehtiin. Olin vähän kipuillut viikolla ja en uskonut pystyväni yhtään juoksemaan niin en ollut kuitenkaan radalle menossa. Vaan toisin kävi. Yhtäkkiä löysin itseni startista ja Velmu kuumana, radalle!! Vailla mitään tarkempia suunnitelmia ja rataan tutustumisia unohdin radan kahteen otteeseen ja Velmuhan jo pinkoi sitten oman ratansa siinä kohtaa. Hupsis! Hauskaa oli silti ja ihan hirmu ihana fiilis itselle, että pystyin kuitenkin ja ollaan päästy askel eteen päin rakkaan harrastuksen parissa.


Martha tosiaan kävi lonkkakuvauksissa syyskuun puolella ja viralliset tulokset tuli peräti viikossa. Oli aika nopeaa toimintaa! Eipä yllättävää, sillä neidin lonkat on täysin terveet, virallisesti B/B. Helppoa olla tyytyväinen :)


Otto harrastaa aika ajoin shoppailemassa käyntiä ja Murren Murkinan uuden liikkeen avajaisten kunniaksi heillä oli koirien valokuvausta tarjolla. Otatettiin Otostakin viralliset kuvat ja niistä tuli upeat!

Kuvia, terveys asioita ja treeniä

Pallohullukin se on :D

Muutama kuva Marthasta, näin 22kk:n iässä.

Seuraamis treeniä. Hieno paikka ja kontakti.

 

 

Martha kävi myös luustokuvauksissa tässä sopivan tauon tultua harrastuksissa. Ensi viikolla saa jännittää tuloksia, vaikkakin hyvältähän nuo kuvat näytti. Sähköpostilla saan ensi viikolla tiedustella tuloksia, ehkei ihan heti maanantaina, mutta jos loppu viikosta. Todella tiiviit oli lonkat, mutta nähtäväksi jää lonkkamaljan syvyys, onko se miten riittävä arvioinnin mukaan. Se on näillä ulkolaisilla koirilla aina se jännityksen momentti.
En halunnut viedä Marthaa aiemmin kuvattavaksi, kun se on niin pentumainen ollut. On se vieläkin, mutta loppu kesästä näytti jo vähän siltä, että se alkaa pahin pentumaisen löysyys olla tipotiessään. Joskin se nukkuu ja makoilee edelleen hyvinkin mielellään rennosti ollessaan ns. sammakko asennossa. Se on aina ollut niin ja näköjään tulee näin säilymäänkin. Unohdin tyystin koko juoksuajan kohdan ajattelun kuvausaikaa varatessani. Marthallahan on vastikään ollut juoksu, että jos se jotain vaikuttaa, niin nyt sitten vaikuttaa.
Sain loisto uutisia Marthan kasvattajalta; Äippä-Amberin (Cormallen Desirable) lonkkakuvat oli vihdoin virallisestikin lausuttu- tulos B. Itse kuvathan on otettu jo pitkän aikaa sitten.
Storm-veli myöskin kuvattiin, (Cormallen Storm) lonkat A (paras mahdollinen).

Ollaan metsässä hakua treenailtu. Nyt tiedän yhden sortin ongelman meillä olevan. Super ahne koira. Herkkujaan se ei jätä, jos tietää minulla olevan herkkuja taskussa. Ruoka vie voiton hajuista ja vapaana temmeltämisestä.... Jos ei ole saanut mitään taskusta ennen treeniä, koira irtoaa hyvin ja suorittaa vauhdikasta ja lennokasta maavainuista hakuaan sopivalla etäisyydellä. Joskus vähän turhankin kaukana, mutta aika hyvin osaa itse katsella missä minä menen.

Tarvitsee siis vain lisää treenata. Ja vieraissakin maastoissa on hyvä käydä.

Vieraissa metsissä tuo karkaaminen on pari kertaa ollut niin lähellä, kun nenä vähän vie turhankin paljon oikean riistan hajujen tullessa kohdalle.

Hämeenlinnan näyttely

Eilen pyrhällettiin Hämeenlinnaan näyttelyyn, Tuulosiin. Tosi kiva näyttely, aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa.
Walesinspringerspanielit tuomaroi Kirsi Nieminen. Aina niin mukava ja miellyttävä tuomari, joka käsittelee koiria (ja omistajiakin :D ) niin lempeästi.

Otto (Tiias Hokey-Pokey), Wendy (Benchmark Trofannol Tes) ja Martha (Cormallen Sunshine)

Vuosien tauon jälkeen rakkaan kultapojumme Sumon tyttö Wendy (Benchmark Trofannol Tes) oli ilmoitettu näyttelyyn, ekaa kertaa mummoluokkaan. Wendy esiintyi mielettömän upeasti Camin kanssa, tulos Vet Eh3. Kulmauksia ja otsapengertä olisi saanut olla lisää. Muuten hieno arvostelu :) Ja se miten Wendy esiintyi, huiman hienoa ja niin kovin iloinen & vauhdikas esiintyminen! Ihana Wendy.

Marthan kanssa meni myös hyvin. En ollut viemässä sitä kehään ollenkaan vielä junnu narttujen ollessa kehässä (Martha oli heti niiden jälkeen vuorossa) ja Martha nukkui häkissä Oton kanssa. Martha oli kuitenkin voimissaan ja reippaan oloinen, joten päätin lennosta kuitenkin viedä koiran kehään. Tällä kertaa, kun oma tatti ei ollut otsassa ärsytyksestä ja oli hyvä fiilis molemmilla. Alkuunhan kesken unien hereille tempaistu koira oli ihan ihmeissään kehässä, mutta äkkiä rennompi meno tuli esille kunhan Martha pääsi mukaan mitä tapahtui. Tuomari sanoikin, että Martha on hyvin kaunis, virheetön ulkoisesti (mielettömän upea arvostelu), mutta alun jännitys vei SAn häneltä. Martha antoi hyvin kyllä käsitellä itseään, mutta olisi heti saanut olla avoimempi. Siinä tovin kehässä pörrättyämme neiti olikin jo reippaampi, tuomari harmittelikin, että olisipa heti ollut niin reipas. Tänään siis Marthalle tulokseksi NUO ERI 1.



 Martha oli ihan kiltisti Oton kanssa ja Otto sai treeniä tulevia koitoksia varten. Ottoa vähän pelottaa walesit ja isot koirat ja se vaan haukkuu, jos vähänkään pelottaa. Muuten Otto on niin mutkattoman helppo ja ihana kaveri. Se ei kuuna päivänäkään rähisi kenellekään ja on sellainen kaikkien kaveri. Etenkin kaikkien ihmisten, kulki ne sitten pyörätuolilla, kävellen tai rollaattorilla. Otto rakastaa huomiota ja rapsutuksia. Ja ruokaa. Ja ruokaa. Ja rapsutuksia. Ja ja.... =)

Kiitos taas Eine ja Cami seurasta ja kivasta näyttelystä! Ihana tällaiset suht lähellä olevat näyttelyt, kun muutamassa tunnissa oli kemut hoidettu :)

Reissu Ahvenanmaalle

Lähdettiin siskoni ja Marthan kanssa mini lomalle Ahvenanmaalle ja samalla sunnuntain näyttelyyn.
Lauantaina kierreltiin saarta, tarkoituksena patikoida Marthan kanssa. Patikoinnit loppui lyhyeen, kun huomattiin Marthan olevan yhtäkkiä täynnä punkkeja! 12poistettiin ja sen jälkeen pidettiin neitikoira visusti autossa. Ja kyllä, sillä on ihan punkkimyrkyt laitettu tätä varten niskaan. Kotona pidän vain ns.yrtti pantoja ja ei tuossa ole elämänsä aikana ollut kuin 2punkkia. Paitsi nyt, kun myrkkyä niskaan laitettiin...
Kierreltiin sitten saarta lyhyemmillä stopeilla, ja koira sai odotella tylsästi autossa.

Sunnuntaina oli vuorossa Eckerön Kv näyttely. Martha sai yllättäen Hylätyn. Kerrottakoon avoimesti miksi, jotta ei ihmisten tarvitse spekuloida.
Martha ei aristellut, väistellyt eikä arkaillut, vaan esiintyi ihan nätisti, kunnes yksilöarvosteluissa liikkeitä esittäessä viereisen kehän tuijottavalle koiralle rähisi..
Siihen mennessä jo tuomari oli jo kolme kertaa komentanut minua esittämisestä. Lelua ei hänen kehässään käytetä eikä koiraa innosteta, vaan hillitty esittäminen. Enkä osannut suoraan kulkea enkä ymmärtänyt kehänaruja pitkin juosta. Eikä hän niin edes pyytänyt missään vaiheessa. Why don't you do how I want to? Tekisin, jos olisin ymmärtänyt ?..
Noh, tuon rähähdyksen jälkeen tuomari tuohtui tai ennemminkin suuttui entisestään ja sanoi nähneensä jo liikaa, poistukaa olkaa hyvät.
Lähdettiin vähin äänin siis pois. Arvostelu siihen mennessä oli kutakuinkin tyylikäs, näyttävä upea turkkinen nuori koira.  Naama saisi olla paremmin värittynyt, hieman pyöreät silmät. Vahvaluustoinen, aavistuksen pehmeät ranteet. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa.

Näyttelyssä ei valittu ollenkaan walesien Rop-vsp koiria. Kukaan 15osallistujasta ei ollut tuomarin mieleen, vaikka kehässä mm. valio koiriakin useampi oli.


Marthan kanssa reissaamin on ollut vallan helppoa. Martha on tosi reipas, utelias ja rohkean oloinen kaveri. Laivalla ja hotellissa ollaan voitu se jättää hyttiin tai huoneeseen hetkeksi, ja se on osannut odottaa hiljaa. Toisin kuin valtaosa muista koirista.
La-su yö hotellissa oli hirveä. Siellä muut koirat tappeli, rähisi, haukkui ja ulvoi. Kolmen ja neljän välinen aika taisi olla ainoa hiljainen hetki koko yöllä.  En yhtään ihmettele koirakielteisyyttä.

Varmaan toistekin saarelle voidaan lähteä, mutta ilman koiria. Ollaan agility kisojakin saarelle katsottu, mutta punkit taitaa nyt viedä voiton. Velmun turkista ei punkkeja noin helpolla edes löydä kuin Marthalta, joten ehkä ei kuitenkaan toiste..

Vilkas viikonloppu

Lauantaina lähdettiin koirien kanssa patikoimaan Lopelle. Pari tuntinen metsässä, upeissa maisemissa. Martha on kyllä niin mainio retkeilijä-kamu. Se on niin reipas ja sitä ei hetkauta puunrunkojen päällä kävely, erilaiset sillat tai pitkospuut. Vähän turhan vauhdikas se vaan ajoittain on :P Marthaa ei kyllä millään 10km lenkilläkään väsytä. Autolle päästyä se taas oli niin pirteä ja sen näköinen, että koskas se lenkki oikein alkaakaan :D Otto oli jo 10minuutin kävelyn jälkeen ihan kypsä ja kitisi ihan koko loppumatkan. Reipas se oli, mutta olihan toi niin boooring ja nälkäkin tuli. Velmu väsähti selvästi ja herkkänä koirana sille oli vähän pitkospuut ja sillat jänniä paikkoja. Taas kerran kotona koirat pääsivät pesuun (kolmas kerta parin päivän sisällä).

Tänään sunnuntaina olimme siskoni kanssa Velmun kolmansissa agility kisoissa Janakkalassa. Tarjolla oli 2agi rataa ja yksi hyppäri. Velmun kanssa Cami kisasi kaikissa.
Radat oli haastavat ykkösluokan radat ja ansoja oli joka radalla eli siis esim.hypyn jälkeen suoraan edessä putki, jolle ei pitänyt mennä vaan kääntää 180asteen kulmassa toiselle hypylle ja este erotteluja oli. Hyppyradalla Camin piti leijeröidäkin, kun muuten ei olisi ehtinyt enää jatkoa ohjaamaan. Hupsua, ehkä ihan hitusen oli vaikeat ykkösen rataprofiilit.
Ekalta radalta maksi luokassa tulikin vain 1 tulos.
Velmu sai kolme selvää hyllyä, mennen jokaiseen ansaan joka radalla :D
Nyt Velmu pitää pienen breikin kisaamisesta, kun omistajilla on niin paljon kiireitä :P

Uudet ympäristöt

Tänään lähdettiin lenkkeilemään täysin vieraisiin maastoihin. Ja ylläri..tsädää. Eksyin! :D
Siskoni heitin ratsastus talleille ja lähdettiin kaksikon kanssa lenkille. Kappale kauneinta Suomea-soi korvissa. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kaunis metsä/peltomaisena, hiljaisuus, rauha ja auringon paiste.

Molskismolskis alkoi kuulua. Martha möngersi taas jonnekin mutaojaan ja tietysti Velmu nykäs hihnassa perään.. Ihan järkyttävän hajuisia ja näköisiä mutakoiria. Ja taas kerran niin iloisia!

Laina-auto edelleen ja jo manailin mielessäni, miten hitossa selitän, että eihän noita voinut metsäänkään jättää. Sisäpesun tarpeessa tuo auto. Hupsis!
Onneksi, onneksi löydettiin kirkasvetinen järvi ja ei muuta kuin koirat uimaan (peseytymään). Puff ja lika oli hetkessä valunut pois. Mielummin märkäkoirat kuin mutakuralika koirat autossa!

Nyt kaksikko tuhisee tyytyväisenä.. :)

Leppoisa päivä

Tänään käytiin töideni jälkeen oltiin koirien eli Velmun ja Marthan kanssa lenkillä pelloilla. Sattumalta törmättiin tuttavaani hänen koiransa kanssa. Lähdettiin sitten rohkeasti kimpassa lenkille. Niin kiltisti tuli taas kerran kaikki toimeen, vaikka koirat olikin toisilleen ventovieraita. Kiva oli lenkkeillä ja parantaa maailmaa, kiitos Heli!

Sen jälkeen Marthan pesu, se kun taas mulahti uimaan. Minkäs teet, kuin uiminen on ehkä parasta maailmassa Marthan mielestä! Heti Velmun jälkeen. Sen jälkeen pikainen katsaus Ottoon ja menoksi siskoni kanssa kylän epäviralliseen näyttelyyn. Cami esitti Oton veteraaneissa Sinisten toiseksi! Huh mikä pikkukoira. Otto on aloittanut näyttelyuransa näin 10,5vuotiaana :D
Itse olin taas kehäsihteerinä koko illan. Olipa kivaa!

Niin kovin terapeuttista ihastella eri rotuisia koiria, unohtui taas hetkeksi huolet ja murheet sekä sai myös nauttia muiden iloista ja riemuista.

Valoa risukasassa

Raskas viikko kaikkinensa takana päin, mutta onneksi vähän iloakin on mukaan mahtunut. Tuntuu oikeastaan viimeinen puolivuotinen olleen yhtä aallon laidasta laitaan menoa. Elämä on yhtä suurta tunteiden kirjoa. Hetkessä ollaan niin iloisia ja iloa & onnea täynnä. Suru tuntuu kulkevan kuin käsikädessä ilon kanssa ja hetkessä eletäänkin suuren surun vallatessa mielen. Elämä on syntymistä ja kuolemista. Niin vähän ennalta arvattavaa. Hyvä, että aina edes kyydissä pysyy...  

 

Niihin iloisempiin asioihin, ettei mene ihan synkistelyksi.

Velmu- paimenpoikanen siis todellakin aloitti rytinällä virallisen kisauransa tällä viikolla. Maanantaina se kisasi ykkösissä 2 rataa, miltei nollaradat, mutta pienten kosmeettisten virheiden vuoksi tuli vitoset, mutta hyvällä vauhdin pidolla silti molemmilta radoilta hienot sijoitukset.

Tänään lauantaina Velmu jatkoi siskoni Camin ohjauksessa vallan hienosti kisauraa.

Ensimmäiseltä hyppyradalta tuli harmittavasti tuloksesti 10vp, aika oli jotain -14s.alle ihanneajan ja jälleen kerran palkinnoille 3.sijoituksella. 

Tänään Velmu oli vielä vauhdikkaampi kuin maanantaina ja se vähän yllätti siskonikin ja radan alun ohjaus kuviot meni sekaisin sen vuoksi ja Velmu ehti yhden hypyn väärälle puolen ennen kuin taas kartturi oli mukana ja pääsivät jatkamaan rataa. Radan viimeisellä esteellä tuli rima alas, näytti vähän videolla puuhkahännän tuoneen sen mukanaan alas.. Trimmausta??

  Hyvä tekniikka ja ajan kanssa tehdyt kunnon pohjat näkyy monessa asiassa. Velmun kanssa ei ole kiirehditty kisaamaan ja se näyttää tuottavan hienoa tulosta, koiran ollessa niin varman näköinen radalla ja esteiden suoritus näyttää helpolta. Lähinnä enää ohjauskuvioiden hiontaa.

Toisella radalla tuli radan lopussa pienoinen hupsis unohdus ottaa koira haltuun putkesta tullessa ja sehän jo meni seuraavaan putkeen eikä puomille, niin kuin piti. Eli agility radalta tuli HYL. Sekin kyllä oli upean näköistä menoa.

Hienoa ja Onnea Cami  & Velmu! 

Maksi1 luokan hyppyradan palkitut sekä
tuomari Seppo Savikko Riihimäellä 10.9.2016

Frodo Cup 2016

Tänään siskoni ja Velmu korkkasivat ekat viralliset agilitykisansa kotikisoissa Frodo Cupissa. Tuomarina vaatimattomasti Jari Suomalainen.

Velmu kävi mittauksessa ja itse olin ratatyöntekijänä koko illan. Cami handlasi Velmun tosi hienosti ja olivat niin keskittyneinä radalla. Molemmat radat olivat agility ratoja.

Tuloksena tänään ensimmäiseltä radalta 5, sijoitus 3. Toiselta radalta 5, sijoitus 2.!!
Ekalla radalla Velmu tuli niin karmean kovalla vauhdilla kepeille, ettei ihan taipunut kunnolla ekaan väliin. Muuten loistava rata.
Toisella radalla reilu puolenvälin oli jo nollaa tekemässä, mutta 4.viimeisellä esteellä muurin palikka tuli harmillisesti alas. Muuten tämäkin oli loistava rata. Ja mitkä kontaktit tänään, Huikeaa!

Onnea rakas Cami ja Velmu ❤ Teillä on kyllä niin loistava tulevaisuus yhdessä edessä päin. Niin nuori ja niin taitava pari valjakko. Helppoa olla ylpeä teistä molemmista :)

Näytelmiä ja hakutreeniä

Käytiin tänään Otto-cockerimme kanssa epävirallisessa koiranäyttelyssä. Otto 10,5 vuotias  ikinuori ilmoitettiin veteraanikehään. Toistakymmentä veteraania oli kehässä.
Otto esiintyi todellakin reippaasti, iloisesti ja varman oloisesti häntä koko ajan vispaten. Cami esitti Oton vapaasti ja se näytti upealta yhteistyöltä. Otto malttoi esiintyä hienosti ja jaksoi seistä uskomattoman hienosti pitkiäkin pätkiä, Wau!  Otto oli lopulta veteraanikoirien toiseksi kaunein!!
Voittaja oli todella upeassa kunnossa ollut 14-vuotias australianpaimenkoira. Siitä koirasta ei kyllä ikää nähnyt, sen verran reipas ja terhakka esiintyminen oli hänelläkin :)

Kuvia laitan, kun kamerasta niitä saadaan purettua. Onnea Cami ja Otto! Upeaa kehitystä tapahtunut ja hienoa suloista yhteistyötä <3 p="">

Samalla retkellä mentiin Selkiin treenaamaan Marthan kanssa tuoreeltaan hakua. En vain ymmärrä, mitä ihmettä eilen metsässä tapahtuikaan, että haku tuolla koiralla hylkääntyi. Ja mistä syystä..
Ennemminkin tuo vaihtoehto, että se ottaa hatkat tuntui luonnollisemmalta kuin että haku ei olisi riittävä. Ja eilisen kokemuksella taipumuskokeiden haussa ei ole merkitystä, vaikka koira karkaisikin metsästä.  Kunhan se hetken kuluttua ohjattuna palaa takaisinkin.
Noh, yhtä kaikki. Nyt tarvitsee vain pohtia hetken, miten mennä tästä koulutuksellisesti eteen päin, vai luottaako koiraan, että se kuitenkin osaa. Aiemmin kun ei ole mitään ongelmia haussa ollut edes vieraissa paikoissa. Ainahan ei voi onnistua, ja jos eilinen nyt oli joku poikkeus tila? Väsymys yms. toki voi selittää jotain, sillä olihan meidän edeltävä ilta  ja viikko aikamoinen ja aamulla koira piti herättää taas luvattoman aikaisin.
Tämän päivän treenissä hihnasta irroitettuani ja käskyn annettua Martha singahti innokkaasti matkaan. Se haki tosi vauhdikkaasti etualalla risteillen puolelta toiselle ja selvästi maavainua käyttäen tutki maastoa. Kerran lähti aivan liian pitkälle ja kutsuin tulemaan lähemmäksi. Martha kävi jaloissa ja kehuin sen siitä ja samalla annoin luvan lähteä uudestaan hakuun. Ja samanlainen tosi vauhdikas ja innokas haku jatkui n. 15-20 metrin päässä. Martha selvästi piti yhteyttä tämän jälkeen paremmin minuun. Pari pistoa se teki vieläkin pitemmälle, mutta aukealla kohdalla näin missä se meni ja mitä se teki. Heiniä se ehti tuollakin vetästä matkallaan... Ja tein kuten taippareissakin piti tehdä eli itse seison paikallani metsässä. Se on kyllä sellainen, mitä en ole aiemmin tehnyt vaan liikun toki itsekin metsässä. Mutta kokeissa koira sai liikkua, mutta itse piti olla likimain niillä jalansijoilla.
Ehkä me jatketaan tällä linjalla, tehdään pitempiä eriä ja ehkä minun ei pitäisi kutsua Marthaa ollenkaan metsässä ollessamme, antaa sen hakea ja viilettää reilummalla alueella täysin itsenäisesti ja omatoimisesti. Täytyypä taas lukaista kirjallisuudesta jotain vinkkejä aiheeseen..
Turhauttavaa tuollainen selkeä alisuorittaminen ja epäonnistuminen niinkin varmassa asiassa :D
Siskonikin kysyi eilisen jälkeen, että mitä ihmettä minä tein Marthalle, että haku ei onnistunut vai oliko minulla sama koira ylipäätään mukana :P
Noh, aina ei voi onnistua. Ei tosiaankaan. Treeniä ja uutta yritystä putkeen.
 
<3 p="">Käytiin vielä kotimatkalla Velmun kanssa tekemässä kentällä pientä varmistelu treeniä ensi viikon virallisten kisojen korkkausta silmällä pitäen. Kontaktit oli huikean hyvät ja tosi varman näköiset! Kaikki koulutuksista saadut opit on mennyt kyllä perille.
Velmu oli muutenkin tosi kivasti kartalla. Nyt vain luottavaisin mielin kisoja kohden.
<3 p="">Ykkösluokan radat voi olla haasteellisia Velmulle, kun sillä on ihan mielettömästi vauhtia ja ykkösen radat tuppaa olemaan likimain suoria ja muutamia käännöksiä matkalle. Velmu ehtii vetäistä niin kovat vauhdit ja sitten pitäisi ehtiä sitä tiukasti jonnekin kääntämään... Haasteita varmasti riittää niissä radoissa Camilla.

Taipumuskokeet ja elopäivät

Käytiin tänään Marthan kanssa taipumuskokeissa. Ja saadaan mennä toistekin. Hupsis!

Kaikki muut osuudet meni hyvin läpi, mutta tulosten luvussa hakuosuudesta tulikin hylätty ja se riitti kokonaistuloksen hylkääntymiseen huolimatta upeasta jäljestyksestä ja hienosta vesityöskentelystä.
Hakuun Martha lähti omaan lennokkaaseen tyyliin ja likimain karkasi (hävisi toviksi kokonaan näkyvistä), mutta tuli kutsusta lähemmäksi. Jatkoi lähempänä seikkailujaan. Haku ei siis ollut riittävää.
Jäljellä Martha oli puolestaan hyvin varma ja vauhdikas menijä. Jouduin kunnolla jarruttelemaan, kun vauhtia Marthalla tuppaa olemaan liikaa. Kaato löytyi helposti.
Vesinouto oli taattua Marthan tyyliä. Istui käskystä paikalla, käskystä riistapukin noutoon (riistapukista irtosi siipi, mutta Martha otti sekä siiven että pukin samalla matkaa suuhun) käskystä tiputti sen minulle ja jäi istuen odottamaan lisäohjeita :)

Päivä venähti 12tuntiseksi.. Vähän alkoi huono olo tulla, kun eväittä olin liikenteessä. Kyllä koiralle oli ruokaa, mutta omat eväät... Noh, koiran kokeethan nämä oli niin koiran parasta ajatellen :D Kotona suoraan jääkaapille, syötävää ja kylmää juotavaa. Ja seuraavia kokeita katsellaan ensi kesälle, kun viikon päästä on likimain viimeiset spa kokeet ja ilmoittautuminen mennyt jo umpeen.


Perjantai iltaa vietettiin RimAn hallilla Elopäivien merkeissä. Rento yhteinen seuran jäsenien illanvietto agilityn parissa.
Koulutuksesta vastasi Misa Riiali. Cami ja Velmu sai kyllä niin paljon hyviä neuvoja ja oppeja jatkoa ajatellen. Kaikki muut ryhmässä oli 3.luokan koiria ja treenattava rata oli 3.luokan kisaaville suunnattu. Hitusen haastava noin mölliluokan koiralle. Silti Velmun ja Camin tekemisessä oli paljon hyvää ja Velmu osaa paljon sellaisia asioita, mitä harvemmin ykkösluokkalaiset vielä hallitsee saatika tarvitsee. Ja ne kontaktit oli taas mahtavat. Putki-hyppy rallissa Velmulla oli illan toiseksi kovin aika, mutta rima tuli hätäpäissä alas. Hyvää humputusta ja irroittelua tiukan koulutuksen jälkeen.

Martha oli luonnollisesti mukana, mutta se ei radoille osallistunut. Cami teki välillä pikku juttuja mm.rally-tokoa sen kanssa, jottei nyt ihan tylsäksi seuraneidin olo tule. Marthakin kun hinkuaa tehdä yhdessä ihan mitä vaan :) Tessut pääsivät kunnolla juoksemaankin päivän päätteeksi ja onnistuivat kierimään mutaojaan. Huh, miten olivat mutaisia koiria sen jälkeen.

D-pennut 13-v!

D-pentue täytti eilen peräti 13-vuotta! Synttäreitään ihmistensä kanssa on enää viettämässä Bobi (L. Dumbo Boy) ja Jeri (L. Demolution Man).
Kumpikin herra koira voi vanhuuden vaivojensa kanssa kutakuinkin hyvin. Bobilla on kilpirauhasen vajaatoiminta tullut, mutta Jerillä ei ole mitään lääkityksiä eikä sinällään mitään sairauksia. Eturauhasvaivoja aika ajoin, mutta muuta suurempaa ei ole. Kuulohan näillä molemmilla on jo mennyt, mutta näkö pelaa ja tassut toimii hyvin. Lenkkejä jaksavat pojat vielä viipottaa omistajiensa kanssa.
Keväällä näin kumpaakin poikasta, olipa ihanaa!

Jerin omistaja laittoi Jeristä kuviakin, mutta ne on kännykässä ja nyt kipeänä ollessani en suuremmin jaksa koneella pörräillä, joten jääköön se vähän odottamaan josko tänne niitä vaikka saisin.


Poikien äiti Ladyhan eli myöskin pitkän elämän. Lady kuoli muutamaa kk vajaa 14vuotis synttäreitään. Pitkäikäisiä D-poikasia.

Sumo, Lupu, Mini ja Lola on lähtenyt jo aiemmin pilven reunalle tai sateenkaari sillalle kirmailemaan sielunsa kyllyydestä.


Onnea Jeri ja Bobi!

Heinolan näyttely

Tänään oli Heinolan kaikkien rotujen näyttely.

Edeltävän illan ja yön olin ihanissa hääjuhlissa, ja aamulla muutaman tunnin unien jälkeen mietin pitkään lähdetäänkö vaiko ei koiran kanssa kaksin matkaan. Auto jäi juhlapaikalle, lompakko siellä ja kotona ei yhtään rahaa. Millä edes pääsisin tunnissa auton hakemaan, koiran laittaa kuntoon, pakata näyttelyvermeet mukaan ja etsiä marthan häkki..

Noh, kaiken tämän lopulta tein tunnissa ja sain kun sainkin auton nokan Heinolaan. Vaan aika turha reissu tuli :P

Martha (Cormallen Sunshine) tänään Nuo EH2.

Siskoni esitti Marthan ja Marthaa ahdisti siskoni käsissä vähän kehässä olo. Liikkeet esitti kyllä hienosti häntä huiskuten. Martha ei ollut tuomari Beata Petkevican mieleen ollenkaan. Tänään noottia löytyi uusista asioista, mutta yhtä kaikki. Väärän tyyppinen koira tälle tuomarille.

Martha 20kk

Siskoni on myös kahden kääpiösnautserin vaki-handleri. Tänään ei sielläkään kehässä menestystä tullut, joskin koiran kokonaisuus oli ollut tuomarin mieleen vaan turkki ei ole tällä hetkellä näyttely kunnossa.

Seuraavaksi mennään Marthan kanssa taipumuskokeisiin ja katsotaan päästäänkö mejä kokeisiinkin vielä muutamiin tälle syksylle. Myös terveystarkastus odottaisi vuoroaan..

Taipumuskoe treeniä

Eilen Kanta-Hämeen puolella järkättyihin taipumuskoe treeneihin pääsimme Marthan kanssa mukaan.
Kotona ja lähiympäristössä satoi vettä kuin saavista kaatamalla, mutta treenipaikalla oli kuivaa ja aurinkoista.
Vedin itse muutamat fasaanin jäljet treenaajille ja Teemu teki Marthan jäljen.
Martha jäljesti tosi reippaasti, varman oloisesti ja iloisesti vauhdilla. Piti jarrutella kunnolla. Kulmalla pyöri kuin väkkärä varmistaen minne suuntaan jälki meni. Fasu löytyi helposti :)
Haku osuudella Martha kulki koko ajan nenä maassa. Peitteisellä suomaastolla ei irronnut kovin kauas (tätä on treenattu), mutta aivan riittävästi. Mikä tärkeintä, Martha ei vaan juossut metsässä vaan se etsi ja haki koko ajan jotain. Nenä kävi selvästikin. Hieno pikkukoira :)
Vesinoutoa ei testattu, kun se on Marthalle helppo ja varma juttu. Se todellakin ui ja noutaa niin varmasti, että en halunnut nyt uittaa koiria. Tuo laina auto ei oikein ole koiran kuljetus auto, saatika märkien koirien..

Kiitos Teemu & Mirka treeneistä!

Olin kovin tyytyväinen Marthan suorituksiin. Toisaalta ei kyllä mikään yllättävä asia, sillä Marthalla noita taipumuksia tuntuu olevan. Ehdottomasti mejää kannattaisi harrastaa tuon kanssa, oli päivän anti :) Muutenkin itsekin tunsin olon kovin kotoisaksi maastotreeneissä ja koirakin silmin nähden nautti hommista!

Nana oli mukana seuraneitinä. Raskas homma sekin:D

 

 

 

Bongasin myös hienoja näyttely uutisia.
Marthan isä Wes (Ferndel Comander Of Bethersden) sai reilun viikko sitten viikonloppuna 6.8. Paigntonin näyttelyssä  kolmannen Sertinsä ollen upeasti myös Rotunsa Paras ja näin ollen Wesistä tuli Englannin näyttely valio eli SH CH. Onnea kovasti Wesille ja omistajilleen / Many gongratulations to Wes and owner Shelagh for Wes CH tittle! Daughter Martha is so proud of his daddy :)

Nana tuli kylään

Kasvattini Nana tuli meille hoitoon.

Koirat tulee yllättävän hyvin juttuun. Velmu ei taida olla koskaan Nanaa aiemmin treffannutkaan ja se oli heti Nanan nähdessään vain leikkimässä. Martha oli aluksi Nanan tultua vaan ovesta sisälle kotiimme ihan ällikän lyöty, mutta rauhoittui tosi pian Nanan selkää vasten nukkumaan. Nanasta näki, että sitä tämä turha läheisyys näin äkkiä ahdisti.

Koitan pitää huolta, että Nana saa myös rauhaakin ilman Marthan ahdisteluja. Martha on jotenkin ihan fiilareissa, kun meillä on toinen koira ja on vähän villikko muutenkin verraten jo vähän rauhoittuneeseen ja hillitymmän käytöksen omaavaan Nanaan. On tuo Nana vaan niin kultainen koira. Hyvin paljon Jade-äitinsä kaltainen n 10,5vuotias veteraani walesi <3 p="">