Toivotamme kaikille ystäville ja tutuillemme Rauhallista, Leppoisaa ja Iloista Joulua!
Ensimmäinen yhteinen Joulumme pikkuisen riiviön kanssa. Martha näyttää nauttivan joulutohinasta. Ihana viettää laatuaikaa perheen kesken.
We wish you all a very Merry Christmas!
Our first Christmas with our youngest team member Martha. It's going to be a lovely holidays with the family.
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
tiistai 1. joulukuuta 2015
Agilitya
Velmun kanssa on vihdoin päästy säännöllisesti treenaamaan ilman sairaslomailuja syystä tai toisesta. Ja se näkyy. Ihanaa nähdä, miten huimaa vauhtia tuo kehittyy. Vaikka Velmu on aika tykki etenemään, niin hyvällä pentukoulutuksella sillä on tosi vahvat kontaktit ja hakee kepit mistä vain varmasti :)
Nyt ollaan tehty ratatreenejä ja ne on alkanut sujua tosi hyvin.
Jos vaan kaikki menee hyvin niin ekat kisastartit otetaan vielä tämän vuoden puolella.
Marthan kanssa olen ollut syvissä vesissä. Sen kanssa olen noita pohjia koittanut luoda. Samalla kuitenkin se punainen lanka on ollut hukassa.
Martha on kuitenkin melko raskas luustoinen ja tavallaan pieni maksiksi (säkä46cm). Kun katsoo Velmun suht vaivatonta hyppelemistä niin väkisinkin mietin, onko mitään järkeä lähteä kuitenkaan Marthaa rikkomaan tällä lajilla?
Velmu on 57säkäkorkeudeltaan ja joutuuhan sekin ihan hyppäämään 60cm esteitä. Saatika Martha, jonka pitäisi itseään n.15-20cm korkeampia esteitä hyppiä. Isommillakin kisaavilla maksi welsheillä on monilla (kuten Hertallakin) sitten mennyt selkä rikki. En tosiaankaan lajivalinnalla haluaisi asiaa edistää. Marthan rakenne on varmasti agilityssa tosi kovilla. Kun se olisi edes pari senttiä pienemmäksi jäänyt niin oltaisiin medi luokkaan päästy. Mutta ei.
Nyt joudun miettimään perusteellisesti, kuinka vakavasti tähän lajiin panostetaan. Vai unohdetaanko laji kokonaan Marthan osalta?
Tosi vaikeita päätöksiä.. Itselle kuitenkin agility on niin mieleinen laji ja kyllä toki Marthakin nauttii :)
Nyt ollaan tehty ratatreenejä ja ne on alkanut sujua tosi hyvin.
Jos vaan kaikki menee hyvin niin ekat kisastartit otetaan vielä tämän vuoden puolella.
Marthan kanssa olen ollut syvissä vesissä. Sen kanssa olen noita pohjia koittanut luoda. Samalla kuitenkin se punainen lanka on ollut hukassa.
Martha on kuitenkin melko raskas luustoinen ja tavallaan pieni maksiksi (säkä46cm). Kun katsoo Velmun suht vaivatonta hyppelemistä niin väkisinkin mietin, onko mitään järkeä lähteä kuitenkaan Marthaa rikkomaan tällä lajilla?
Velmu on 57säkäkorkeudeltaan ja joutuuhan sekin ihan hyppäämään 60cm esteitä. Saatika Martha, jonka pitäisi itseään n.15-20cm korkeampia esteitä hyppiä. Isommillakin kisaavilla maksi welsheillä on monilla (kuten Hertallakin) sitten mennyt selkä rikki. En tosiaankaan lajivalinnalla haluaisi asiaa edistää. Marthan rakenne on varmasti agilityssa tosi kovilla. Kun se olisi edes pari senttiä pienemmäksi jäänyt niin oltaisiin medi luokkaan päästy. Mutta ei.
Nyt joudun miettimään perusteellisesti, kuinka vakavasti tähän lajiin panostetaan. Vai unohdetaanko laji kokonaan Marthan osalta?
Tosi vaikeita päätöksiä.. Itselle kuitenkin agility on niin mieleinen laji ja kyllä toki Marthakin nauttii :)
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Spesiaali päivä
Tänään vietimme Marthan ensimmäisiä synttäreitä. Rakas pieni neiti espanjalainen täytti siis 1-v.
Tai no. Tiedä häntä, onko se nyt niin pieni, kun painoa on juuri karvan vajaa 20kg (ja taatusti sitä tulee vielä lisää).
Martha kutsui rakkaimmat kaverinsa kyläilemään kakkukahvien merkeissä. Koirat sai omat kakkunsa (juusto-liha-tomaatti kakkua) ja Martha sai 2 uutta lelua, jotka näkyy olevan hyvin rakkaita. Viikviik se vaan menee ympäri kämppää lelujensa kanssa.. Naapurit tykkää.
On ihan uskomatonta, kuinka aika lentää suorastaan siivillä. En millään usko, että siitä on jo vuosi saadessani Julialta viestiä pentujen syntymästä. Menin onnesta sekaisin, kun sain vihdoin ja viimein varmistuksen, että minä saan pennun =)
Martha on äärimmäisen rakas pikkuriiviö neiti. Batman, villikko yms. Hieman villi ja touhukas neiti. Silti päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka aika moinen tämä eka vuosikas on meillä ollutkin :D
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sydämen tykytyksiä ja kyynelten hetkiä. Silti hengissä ollaan ja koira on terve ja voi hyvin.
En olisi voinut parempaa koiraa saada. Iso kiitos Julialle ja Mikelle tästä superihanasta pienestä mussukuonostamme.
Odotan innolla, mitä kaikkea ehdimmekään Marthan kanssa vielä kokemaan. Paljon on suunnitelmia, mutta katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan. Parempi kun ei suunnittele liikaa, sen tässä on oppinut.
Nautitaan yhdessä arjesta koiriemme kanssa.
Tai no. Tiedä häntä, onko se nyt niin pieni, kun painoa on juuri karvan vajaa 20kg (ja taatusti sitä tulee vielä lisää).
Kuvissa Martha juuri 11k täyttäneenä
Martha kutsui rakkaimmat kaverinsa kyläilemään kakkukahvien merkeissä. Koirat sai omat kakkunsa (juusto-liha-tomaatti kakkua) ja Martha sai 2 uutta lelua, jotka näkyy olevan hyvin rakkaita. Viikviik se vaan menee ympäri kämppää lelujensa kanssa.. Naapurit tykkää.
On ihan uskomatonta, kuinka aika lentää suorastaan siivillä. En millään usko, että siitä on jo vuosi saadessani Julialta viestiä pentujen syntymästä. Menin onnesta sekaisin, kun sain vihdoin ja viimein varmistuksen, että minä saan pennun =)
Martha on äärimmäisen rakas pikkuriiviö neiti. Batman, villikko yms. Hieman villi ja touhukas neiti. Silti päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka aika moinen tämä eka vuosikas on meillä ollutkin :D
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sydämen tykytyksiä ja kyynelten hetkiä. Silti hengissä ollaan ja koira on terve ja voi hyvin.
En olisi voinut parempaa koiraa saada. Iso kiitos Julialle ja Mikelle tästä superihanasta pienestä mussukuonostamme.
Odotan innolla, mitä kaikkea ehdimmekään Marthan kanssa vielä kokemaan. Paljon on suunnitelmia, mutta katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan. Parempi kun ei suunnittele liikaa, sen tässä on oppinut.
Nautitaan yhdessä arjesta koiriemme kanssa.
perjantai 30. lokakuuta 2015
Liekki sammui suuren kultaisen sydämen...
Surullisia uutisia..
Lepää rauhassa Rakas, rakas pieni Mini-koiramme...
Luckystone's Design Of Beauty "Mini"
![]() |
| Alku viikon lenkki porukalla jäikin viimeiseksi yhteiseksi lenkiksemme.. |
Niin kaunis on hiljaisuus ja kauniimpaa on kaipaus
kun muistoissa hetken olla saa silmän isku on ikuisuus..
Niin kaunis on hiljaisuus, siellä jossain säilyy salaisuus.
Sielu on surusta suunniltaan kun ei rakkainta nähdä saa..
~Kaija Koo~
Kiitos Mika ja Anna rakkaan Minskun hellästä ja hyvästä hoidosta viimeiseen hetkeen saakka. Mini sai elää onnellisen, pitkän elämän kanssamme. Nyt Mini saa levätä kaikista rakkaimmassa paikassaan mökillä Ellikoiran vieressä...
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Arki juttuja
![]() |
| Herttis nauttii kuvailusta. Velmusta vain osa näkyy. Pitkillä lenkeillä välillä on kiva ottaa koirista kuvia. |
![]() |
| Käymme paljon lentokentän kupeessa koneita katselemassa ja tekee hyvää Marthan opetteluille. Tuolla on ihan hirmu paljon jäniksiä yms. eläviä, että hyvää hallinta treeniäkin saadaan :D |
![]() |
| Mutaojassa uinnin jälkeen patikka retkellä. Meidän lähellä on niin upeita ulkoilumaastoja ja reittejä. Ei tarvitse pitkälle lähteä :) Laavulla nuotio makkarat aina kelpaa, kuvan koirillekin :D |
Pentuja...
Sain ihanan tilaisuuden reilu viikko sitten 11.10 päästä katsomaan likimain 7viikon ikäisiä walesin pentuja.
Kyseessä Doniol G-pentue, jossa siis 7 pientä palleroa. Kyllähän ne walesi lapset on aina niin suloisia <3 p="">
Kiitos Mirka tästä mahdollisuudesta!Vaikka itselleni ei juuri nyt ole tulossa uutta hauvelia, niin silti tykkään kovasti tutustua erilaisiin pentueisiin. Päästä palluttelemaan pikku-pentuja. Nuuhkimaan niiden ihastuttavaa pennun tuoksua. Rapsutella ihania pieniä nahkamasuja. Tuntea pienten naskalihampaiden iskut käsissä, jaloissa, varpaissa ja milloin missä :D
Muutama kuva noista suloistakin suloisemmista pikkuolennoista :)
3>
Kyseessä Doniol G-pentue, jossa siis 7 pientä palleroa. Kyllähän ne walesi lapset on aina niin suloisia <3 p="">
Kiitos Mirka tästä mahdollisuudesta!Vaikka itselleni ei juuri nyt ole tulossa uutta hauvelia, niin silti tykkään kovasti tutustua erilaisiin pentueisiin. Päästä palluttelemaan pikku-pentuja. Nuuhkimaan niiden ihastuttavaa pennun tuoksua. Rapsutella ihania pieniä nahkamasuja. Tuntea pienten naskalihampaiden iskut käsissä, jaloissa, varpaissa ja milloin missä :D
Muutama kuva noista suloistakin suloisemmista pikkuolennoista :)
![]() |
| Tankkauksella |
![]() |
| Ehkä vähän uninen |
![]() |
| Pentujen äiti tarkkaili tilanteita :) |
tiistai 20. lokakuuta 2015
Kuva terkkuja
Sain aivan ihania kuvaterveisiä Sipoon pojilta Eetulta (L.Eye Catcher) 9-v ja Bobilta (L.Dumbo Boy) 12-v.
Komeat pojat ja kiitos Hannalle tästä ihanasta kuvasta :)
lauantai 17. lokakuuta 2015
Video klippi Talaveran näyttelystä
Vielä kerran muistoja parin viikon takaiselta upealta Espanjan matkaltamme :)
Lote de cria
Linkistä siis löytyy video pätkää Talaveran näyttelystä, jossa Martha oli itse ROP-juniori ja sai junnu-sertin sekä osallistui kasvattajansa Julian kasvattajaryhmään, joka päivän päätteeksi oli näyttelyn toiseksi kaunein ryhmä =) Video isosta kehästä.
Tässä näyttelyssä ei valittu koko näyttelyn kauneinta junioria eli junnut ei esiintynyt isossa kehässä.
Lote de cria
Linkistä siis löytyy video pätkää Talaveran näyttelystä, jossa Martha oli itse ROP-juniori ja sai junnu-sertin sekä osallistui kasvattajansa Julian kasvattajaryhmään, joka päivän päätteeksi oli näyttelyn toiseksi kaunein ryhmä =) Video isosta kehästä.
Tässä näyttelyssä ei valittu koko näyttelyn kauneinta junioria eli junnut ei esiintynyt isossa kehässä.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Matkalla Espanjassa
Vietettiin viikko sitten aivan huippu ihana loma siskoni kanssa Espanjassa. Martha koiramme oli mukana menossa =)
Lähtökuopissa lentokentällä, Martha odottamassa koneeseen pääsyään. Me ihmiset terminaalin ikkunasta katseltiin lastausta.
Joo, riittävän iso häkki oli oltava ja oikeasti sen tulee olla kanssa riittävän suuri. Suomen päässä ei tuntunut olevan just niin tarkkaa, mutta Espanjassa oltiin kaikesta hyvin tarkkoja. Niin häkistä, koiran hyvin voinnista kuin myös sen papereista. Kaikki tarkastettiin, useampaan kertaan.
Lähtö aamuna herättiin aiemmin, jotta ehdin käyttää tyttöset kunnon lenkillä kirmailemassa ja todellakin väsyttämässä itseään. Vähän aivojumppaa vielä kotona tehtiin. Näin ollen sitten kentällä oli suhteellisen hyvin käyttäytyvä villikko walesi.
Olihan Marthalla virtaa ja energiaa, mutta oli se tyynempi kuin ilman tuota aamun touhuiluja.
Marthan lento sujui taas erinomaisesti. Espanjassa terminaalissa laukkuja odotellessa huomattiin, että häkki oli laitettu matkalaukku hihnalle ja siitä se napattiin vauhdissa. Toki siellä tarkkailtiin, että omistajat koiransa noutivat. Silti erikoinen ratkaisu laittaa eläin matkalaukkuhihnalle pyörimään..
Marthalla lento sujui taas kerran loistavasti, sillä häntää heiluttava äärimmäisen iloinen ja reipas koira sieltä häkistä kömpi. Ei mitenkään stressaantunut tai vauhko hauva. Hyvä näin.
Kentältä suunnattiin vuokra-auto pisteeseen ja saatiin automme. Opel osoittautui Tompan kanssa kultaakin kallimmaaksi matkakumppaniksi. Ilman niitä ei matkasta olisi tullut puoliakaan niin onnistunut kuin nyt oli.
Alkuun toki meillä oli vähän kielikomplikaatioita, mutta kun alettiin ymmärtää toisiamme, sujui kaikki loistavasti. Lähtö aamuun asti...
Lauantaina 4.10 oli aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan suunnattava Madridista Talaveraan. Kiitos matkakumppaneille, yllätyksiä ei matkalla tullut ja näyttely paikalla olimme enemmän kuin ajoissa ja saimme loistavan hyvän parkkipaikan. Vaan missähän se paikka olikaan...?
Kehiä seuratessa huomasimme Espanjalaisen näyttelyn sujuvan vähän erilailla kuin Suomessa. Se on nätisti sanoen hallittu kaaos. Ilman Marthan kasvattajan apuja ei varmaan oltaisi oltu kehässä oikeaan aikaan ja riittävän usein.
Martha esiintyi hirmu nätisti ensimmäisessä näyttelyssään. Yllättäen minut totaalisesti. Tuomari tykkäsikin näkemästään ja Martha voitti ensin siskonsa Skyn junnunartuissa ja myöhemmin vielä veljensä Stormin ROP-juniorin valinnassa. Näin ollen Martha oli päivän paras WSS juniori ja neiti sai kun saikin tuomarilta vielä ekan juniori sertinsäkin!
Rotunsa parasta valitessa valio neidot ja avoimen luokan upea neiti olivat valmiimpia ja upean näköisiä. Avoimen luokan narttu vei lopulta voiton! Marthan komea emänsisä eli isoiskä oli VSP. Whisky oli upea tuttavuus.Kauniisti harmaantunut, gentlemanni rauhallinen walesi herra. Ei turhia hötköillyt, oli avoin, sosiaalinen ja niin iloinen pappa-koira.
Itselleni oli suuri ilo tavata myös Marthan isoisä. Tunnen aika paljon tuontikoirani sukua ja se jos mikä on minulle tärkeää.
Martha osallistui myös kasvattajansa Julia Batemanin kennel Cormallenin kasvattaja luokkaan, joka oli ROP-kasvattaja ja isossa kehässä vielä päivän 2.paras kasvattaja ryhmä. VAU!
Isossa kehässä Martha vasta olikin edukseen. Tuntui, että siellä se vasta syttyikin koko hommaan :D
Lopulta illan pimeydessä oli vain lähdettävä takaisin Madridiin ja hotellillemme.
Vaan missä oli automme?
En muistanut yhtään, minne sen olin parkkeerannut. Oli ihan eri tulla valoisalla paikalle, kuin illalla pilkkopimeässä koittaa sitä autoa etsiä. Siinä hetken pähkäiltiin siskoni kanssa, että minkähän näköinen se auto edes oli. Kumpikaan ei muistanut. Onneksi oli tullut otettua siitä valokuva ja autonavaimissa oli kaukolukitus, että valot vilkkui kun etsittiin omaamme :P Hups!
Vahingosta viisastuu. Eipä tule näin käymään jatkossa (vannomatta paras :D).
Lopulta pitkän ajomatkan jälkeen oltiin alkuyöstä hotellilla ja meinattiin pientä iltapalaa ottaa suoraan hotellilta (lähistöllä ei ruokapaikkoja). Se vaan, että menulta kaikki oli loppu. Juotavaa kyllä olisi ollut tarjolla.. Ei muuta kuin lähikauppaan mars.
Seuraavana aamuna selvisi, että siellä hotellilla oli vietetty häitä ja sen vuoksi ei ravintolassa ollut juurikaan ruokia muille tarjolla. Heh, ihan ymmärrettävää joo. Selvittiin me kuitenkin hengissä eikä siinä nyt mitään suurta ongelmaa ollut.
Sunnuntai oli ihan vaan hengailu päivä ja tutustuttiin tarkemmin Madridiin ja muihin lähialueisiin.
Hieno paikka. Illalla olisi vielä ollut paikallis derby tarjolla fudiksen parissa, mutta kun oltiin koiran kanssa matkassa, en halunnut sitä hylätä yksin hotelliin ja päätettiin katsella sitä vain telkkarista.
Vaikkakin olihan se melkein rikollista olla paikan päällä kaupungissa ja istua hotellilla eikä stadionilla!
Ensi kerralla ehkä enemmän sitten fudistakin mahtuu ohjelmaan. Jos paremmin suunnittelisi..
Maanantaina aamulla taas valmistauduttiin kotiin lähtöön.
Matka kohti lentokenttää ei ehkä ihan ongelmitta sujunut. Vettä tuli ihan karmean paljon ja se lentokenttäkin jäi löytämättä.
Tuli vähän kiire ja pienoista paniikkia, että mitä jos ei löydetäkään ajoissa kentälle. Myöhästytään koneesta.
Lopulta se oikea paikka löytyi ja saatiin autokin ajoissa palautettua ja likimain juostiin check in -portille. Siellä sellainen kevyt pieni jono, kun kaikki suomalaiset olivat nätisti yhdessä ainokaisessa jonossa.. Myöhässä oltiin, joskin vielä lennon lähtöön oli reilusti aikaa. Kävin jonon ohi kysymässä koiran tsekkauksesta, mutta aspan ihmisen mukaan jonottamalla kyllä päästään mukaan. Koirankin kanssa.
Ja onneksi näin myös kävi, vaikka koneen lähtöön oli enää tunti aikaa, kun koira lopulta saatiin luovutettua lentokenttä henkilöstölle kaiken turvatarkastusten, papereiden ja passien (myös koiran) tarkastusten jälkeen. Olivat tarkkoja siis nimenomaan koiran hyvinvoinnista ja sen matka-asiakirjoista.
Kohtelivat koiraa ja sen häkkiä nätisti ja hyvillä mielin jätettiin Martha heidän käsiinsä.
Kipitettiin reippaasti taas toiseen päähän koko lentokenttää omaan turvatarkastukseen. Omalta osaltani toistamiseen, kun kävin sen jo koiran tsekkauksessa kertaalleen läpi.
Ehdittiin juuri käydä ostamassa juomat ja koneeseen piti kiireen vilkkaa kipittää. Meillä oli hyvät paikat koneessa siskoni kanssa ja tilavat.
Helsingin päässä ei taaskaan kukaan ollut kiinnostunut yhtään Marthan papereista, joskin nyt sentään varmistettiin se, että tuo koira juurikin oli minun eikä sitä voinut kuka vaan käydä nappaamassa mukaansa. Toisin oli silloin Marthan pentuna Suomeen tullessa, kun kukaan ei edes kysynyt, onko se pentu minun....
Jälleen meitä vastassa oli hyvin iloinen ja äärimmäisen reipas kaikkien kaveri. Edes turkki ei hilseillyt Marthalla koko reissulla vaan kovin reippaan oloinen matkaaja tuntui neiti koko reissun olleen.
Voidaan siis hyvin toistekin lennellä tuon kanssa ja matkailla rennoin mielin :)
Kokonaisuudessaan reissumme oli huikea! Ihan mieletön kokemus ja kerta kaikkiaan Super hieno!
Hyvin onnistunut eikä mitään suurempia kommelluksiakaan sattunut. Koira käyttäytyi hienosti ja viihtyi reissaajana ja Martha osoitti olevansa kunnon matkustaja kamu. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksemme.
Suuren suuri kiitos Marthan ihanalle ja kovin avuliaalle kasvattajalle Julialle ja puolisolleen Mikelle. Olette ihan korvaamattomia ja huikeita tyyppejä! Love you guys!
Astrid ja Udo oli myös kovin ihana tavata ja etenkin Marthan isoisä Whisky. Hyvin charmantti herra :)
Itse Espanjalainen näyttely oli kiva kokemus ja nyt kun tietää vähän säännöistä ja kehien kulusta, osaa varautua paremmin ennen mahdollista seuraavaa kertaa. Ja kuvaamisen kanssa täytyy olla skarpimpi.
Kiitos rakkaalle monitaituri- siskolleni korvaamattomasta avusta ja aina niin hupaisasta seurasta! Ilman sinua ei reissu olisi näin hyvin onnistunut =) Lunastit kyllä niin paikkasi korvaamattomana apuna ja verrattomana matkaseurana. Ei muuta kuin uusia suunnitelmia tekemään ;)
![]() |
| All the Cormallens at Talavera show. From left Sky, Storm, Jade, Sunshine aka Martha, Pleasure aka Belle |
Lähtökuopissa lentokentällä, Martha odottamassa koneeseen pääsyään. Me ihmiset terminaalin ikkunasta katseltiin lastausta.
Joo, riittävän iso häkki oli oltava ja oikeasti sen tulee olla kanssa riittävän suuri. Suomen päässä ei tuntunut olevan just niin tarkkaa, mutta Espanjassa oltiin kaikesta hyvin tarkkoja. Niin häkistä, koiran hyvin voinnista kuin myös sen papereista. Kaikki tarkastettiin, useampaan kertaan.
Lähtö aamuna herättiin aiemmin, jotta ehdin käyttää tyttöset kunnon lenkillä kirmailemassa ja todellakin väsyttämässä itseään. Vähän aivojumppaa vielä kotona tehtiin. Näin ollen sitten kentällä oli suhteellisen hyvin käyttäytyvä villikko walesi.
Olihan Marthalla virtaa ja energiaa, mutta oli se tyynempi kuin ilman tuota aamun touhuiluja.
Marthan lento sujui taas erinomaisesti. Espanjassa terminaalissa laukkuja odotellessa huomattiin, että häkki oli laitettu matkalaukku hihnalle ja siitä se napattiin vauhdissa. Toki siellä tarkkailtiin, että omistajat koiransa noutivat. Silti erikoinen ratkaisu laittaa eläin matkalaukkuhihnalle pyörimään..
Marthalla lento sujui taas kerran loistavasti, sillä häntää heiluttava äärimmäisen iloinen ja reipas koira sieltä häkistä kömpi. Ei mitenkään stressaantunut tai vauhko hauva. Hyvä näin.
Kentältä suunnattiin vuokra-auto pisteeseen ja saatiin automme. Opel osoittautui Tompan kanssa kultaakin kallimmaaksi matkakumppaniksi. Ilman niitä ei matkasta olisi tullut puoliakaan niin onnistunut kuin nyt oli.
Alkuun toki meillä oli vähän kielikomplikaatioita, mutta kun alettiin ymmärtää toisiamme, sujui kaikki loistavasti. Lähtö aamuun asti...
Lauantaina 4.10 oli aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan suunnattava Madridista Talaveraan. Kiitos matkakumppaneille, yllätyksiä ei matkalla tullut ja näyttely paikalla olimme enemmän kuin ajoissa ja saimme loistavan hyvän parkkipaikan. Vaan missähän se paikka olikaan...?
![]() |
| Pieni osa näyttely aluetta. Kyseessä oli tosi upea, moderni messu halli |
Martha esiintyi hirmu nätisti ensimmäisessä näyttelyssään. Yllättäen minut totaalisesti. Tuomari tykkäsikin näkemästään ja Martha voitti ensin siskonsa Skyn junnunartuissa ja myöhemmin vielä veljensä Stormin ROP-juniorin valinnassa. Näin ollen Martha oli päivän paras WSS juniori ja neiti sai kun saikin tuomarilta vielä ekan juniori sertinsäkin!
Rotunsa parasta valitessa valio neidot ja avoimen luokan upea neiti olivat valmiimpia ja upean näköisiä. Avoimen luokan narttu vei lopulta voiton! Marthan komea emänsisä eli isoiskä oli VSP. Whisky oli upea tuttavuus.Kauniisti harmaantunut, gentlemanni rauhallinen walesi herra. Ei turhia hötköillyt, oli avoin, sosiaalinen ja niin iloinen pappa-koira.
Itselleni oli suuri ilo tavata myös Marthan isoisä. Tunnen aika paljon tuontikoirani sukua ja se jos mikä on minulle tärkeää.
Martha osallistui myös kasvattajansa Julia Batemanin kennel Cormallenin kasvattaja luokkaan, joka oli ROP-kasvattaja ja isossa kehässä vielä päivän 2.paras kasvattaja ryhmä. VAU!
Isossa kehässä Martha vasta olikin edukseen. Tuntui, että siellä se vasta syttyikin koko hommaan :D
Kehien jälkeen ryhmäkehiä odotellessa ja koko näyttelyn jälkeen vietettiin yhdessä seurustellen laatuaikaa ja oli niin kovin ihana saada vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Ja taas tuli maailmaa parannettua.
Ja mikä parasta, Martha tunnisti kasvattajansa ja nautti sisarustensa ja sukulaistensa seurasta. Ihan niin kuin minäkin tavatessani paljon uusia ihmisiä =) Lopulta illan pimeydessä oli vain lähdettävä takaisin Madridiin ja hotellillemme.
Vaan missä oli automme?
En muistanut yhtään, minne sen olin parkkeerannut. Oli ihan eri tulla valoisalla paikalle, kuin illalla pilkkopimeässä koittaa sitä autoa etsiä. Siinä hetken pähkäiltiin siskoni kanssa, että minkähän näköinen se auto edes oli. Kumpikaan ei muistanut. Onneksi oli tullut otettua siitä valokuva ja autonavaimissa oli kaukolukitus, että valot vilkkui kun etsittiin omaamme :P Hups!
Vahingosta viisastuu. Eipä tule näin käymään jatkossa (vannomatta paras :D).
Lopulta pitkän ajomatkan jälkeen oltiin alkuyöstä hotellilla ja meinattiin pientä iltapalaa ottaa suoraan hotellilta (lähistöllä ei ruokapaikkoja). Se vaan, että menulta kaikki oli loppu. Juotavaa kyllä olisi ollut tarjolla.. Ei muuta kuin lähikauppaan mars.
Seuraavana aamuna selvisi, että siellä hotellilla oli vietetty häitä ja sen vuoksi ei ravintolassa ollut juurikaan ruokia muille tarjolla. Heh, ihan ymmärrettävää joo. Selvittiin me kuitenkin hengissä eikä siinä nyt mitään suurta ongelmaa ollut.
Sunnuntai oli ihan vaan hengailu päivä ja tutustuttiin tarkemmin Madridiin ja muihin lähialueisiin.
Hieno paikka. Illalla olisi vielä ollut paikallis derby tarjolla fudiksen parissa, mutta kun oltiin koiran kanssa matkassa, en halunnut sitä hylätä yksin hotelliin ja päätettiin katsella sitä vain telkkarista.
Vaikkakin olihan se melkein rikollista olla paikan päällä kaupungissa ja istua hotellilla eikä stadionilla!
Ensi kerralla ehkä enemmän sitten fudistakin mahtuu ohjelmaan. Jos paremmin suunnittelisi..
![]() |
| Pikku-Kiinaa.. |
![]() |
| Espanja. Liikenneympyröiden luvattu maa. Kovin hienoiksi ne on tehty. |
![]() |
| Madridissa puistokävelyllä rakkaan hauvani kanssa :) |
Maanantaina aamulla taas valmistauduttiin kotiin lähtöön.
Matka kohti lentokenttää ei ehkä ihan ongelmitta sujunut. Vettä tuli ihan karmean paljon ja se lentokenttäkin jäi löytämättä.
Tuli vähän kiire ja pienoista paniikkia, että mitä jos ei löydetäkään ajoissa kentälle. Myöhästytään koneesta.
Lopulta se oikea paikka löytyi ja saatiin autokin ajoissa palautettua ja likimain juostiin check in -portille. Siellä sellainen kevyt pieni jono, kun kaikki suomalaiset olivat nätisti yhdessä ainokaisessa jonossa.. Myöhässä oltiin, joskin vielä lennon lähtöön oli reilusti aikaa. Kävin jonon ohi kysymässä koiran tsekkauksesta, mutta aspan ihmisen mukaan jonottamalla kyllä päästään mukaan. Koirankin kanssa.
Ja onneksi näin myös kävi, vaikka koneen lähtöön oli enää tunti aikaa, kun koira lopulta saatiin luovutettua lentokenttä henkilöstölle kaiken turvatarkastusten, papereiden ja passien (myös koiran) tarkastusten jälkeen. Olivat tarkkoja siis nimenomaan koiran hyvinvoinnista ja sen matka-asiakirjoista.
Kohtelivat koiraa ja sen häkkiä nätisti ja hyvillä mielin jätettiin Martha heidän käsiinsä.
Kipitettiin reippaasti taas toiseen päähän koko lentokenttää omaan turvatarkastukseen. Omalta osaltani toistamiseen, kun kävin sen jo koiran tsekkauksessa kertaalleen läpi.
Ehdittiin juuri käydä ostamassa juomat ja koneeseen piti kiireen vilkkaa kipittää. Meillä oli hyvät paikat koneessa siskoni kanssa ja tilavat.
Helsingin päässä ei taaskaan kukaan ollut kiinnostunut yhtään Marthan papereista, joskin nyt sentään varmistettiin se, että tuo koira juurikin oli minun eikä sitä voinut kuka vaan käydä nappaamassa mukaansa. Toisin oli silloin Marthan pentuna Suomeen tullessa, kun kukaan ei edes kysynyt, onko se pentu minun....
Jälleen meitä vastassa oli hyvin iloinen ja äärimmäisen reipas kaikkien kaveri. Edes turkki ei hilseillyt Marthalla koko reissulla vaan kovin reippaan oloinen matkaaja tuntui neiti koko reissun olleen.
Voidaan siis hyvin toistekin lennellä tuon kanssa ja matkailla rennoin mielin :)
Kokonaisuudessaan reissumme oli huikea! Ihan mieletön kokemus ja kerta kaikkiaan Super hieno!
Hyvin onnistunut eikä mitään suurempia kommelluksiakaan sattunut. Koira käyttäytyi hienosti ja viihtyi reissaajana ja Martha osoitti olevansa kunnon matkustaja kamu. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksemme.
Suuren suuri kiitos Marthan ihanalle ja kovin avuliaalle kasvattajalle Julialle ja puolisolleen Mikelle. Olette ihan korvaamattomia ja huikeita tyyppejä! Love you guys!
Astrid ja Udo oli myös kovin ihana tavata ja etenkin Marthan isoisä Whisky. Hyvin charmantti herra :)
Itse Espanjalainen näyttely oli kiva kokemus ja nyt kun tietää vähän säännöistä ja kehien kulusta, osaa varautua paremmin ennen mahdollista seuraavaa kertaa. Ja kuvaamisen kanssa täytyy olla skarpimpi.
Kiitos rakkaalle monitaituri- siskolleni korvaamattomasta avusta ja aina niin hupaisasta seurasta! Ilman sinua ei reissu olisi näin hyvin onnistunut =) Lunastit kyllä niin paikkasi korvaamattomana apuna ja verrattomana matkaseurana. Ei muuta kuin uusia suunnitelmia tekemään ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















































