Tavattiin tuossa taannoin pitkästä aikaa ystäväni Ailan kanssa kera Ailan stabyhoun pentujen. Nuo 9-viikkoiset naperot pääsivät ensimmäistä kertaa metsään ja tapasivat uuden tuttavuuden, Marthan.
Martha osasi niin kovin nätisti leikkiä itseään hyvin paljon pienempien pentujen kanssa, se oikein asettautui välillä maahan samalle tasolle pienten kanssa. Hieno Martha ja aivan kertakaikkisen upeat pikku-pennut. Niin rohkeita ja reippaita kaikki!
Martha @6 months with little 9weeks old stabyhoun puppy (kuvat A.Murto)
Kiitos Aila ihanista kuvista!
Marthasta on kasvanut kyllä upea nuori walesi neiti. Onhan se aika villi ja vallaton tapaus, mutta kovin oppivainen ja aina niin iloa ja valoa täynnä oleva pentu.
Martha on saanut lempinimen Batman, kun se on melkoisen menevä ja loikkiva tyyppi. Sillä tassut heiluu suuntaan jos toiseen ja se tosiaan loikkii ja hyppii liikkuessaan jokseenkin vauhdilla eteen päin. Hepulijuostessaan se peippaillee kavereita mennessään, se on niiin huvittava näky =)
Martha on tosi sopeutuvaisen oloinen tyyppi. Hevostalleilla se on käynyt ja ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen se on ollut kuin olisi kasvanut maalaistalossa hevosten, vuohien, ponien yms. eläinten kanssa. Viimeksi se koitti leikittää itseään monta kertaa suurempaa suomenhevos-herraa.. Itsesuojelu vaisto? Martha kysyy, mikä se on?
Onneksi tuo siskoni ratsukaveri on niin tottunut koiriin, ettei se hätkähtänyt nuoren pentukoiran lähentelystä. Äkkiä Marthakin hoksasi, että ei. Ei tuo kaveri leiki ja jätti hevosen rauhaan ja rallatti omia reittejään.
Hertta on voinut edelleen suhteellisen hyvin selkä ongelmiensa jälkeen. Ihan entisellään tuo ei kuitenkaan ole, vaikkakin reipas ja iloinen häslääjä se taas on. Pitkä ja raskas kipujakso vei selvästi
kuitenkin todella paljon voimia Hertalta ja se toi harmaita hapsuja reilusti mukanaan Hertalle.
Kipujen ollessa pahimmillaan Hertta ei pystynyt liikkumaan juurikaan ja sillä meni aika pitkään siitä toipuessa. Hertta on saanut vanhempieni luona toipua rauhassa ja liikkua täysin vapaasti omien voimien mukaan.
Nyt on alettu pikku hiljaa enempi taas liikkumaan Hertankin kanssa. Lämpimämmät säätkin tuli sopivasti ja voidaan uimassakin alkaa käymään silloin tällöin. Siitä Hertta tykkää. Varovainen vain saa olla, sillä tuo koira on muutenkin vilu herkkä (ihan kuin omistajansakin :D ). En halua, että se saa kylmää ja se toisi uusia ongelmia tullessaan.
Homeopatiasta löytyi Hertalle apu, ei tästä perus lääketieteestä ollut apua lainkaan. Päin vastoin. Onneksi homeopatia on auttanut.
Olen iloinen, kun saimme jatkoaikaa yhdessä. Minun rakas varjoni. Ei vielä ole Hertan aika lähteä mihkään. Sillä on vielä paljon annettavaa meille ja etenkin tuolle pikkuneidille pitää opettaa vielä vaikka ja mitä elämästä.
Hertta on myös hyvä esimerkki Marthalle nyt ulkoillessa ja vieraiden koirien kanssa. Hertta on niin rauhallinen ja viilipytty näissä kohtaamis tilanteissa.
Marthan kimppuun siis hyökkäsi täysin syyttä ja varoittamatta pentujen leikkikerhossa vanhempi koira. Vaikka Martha alistui täysin, niin toinen vaan tuli entistä kovemmin kimppuun. Todella kurja tilanne ja näytti kovin hurjalta kun Martha ei osannut yhtään puolustautua tilanteessa ja näki, miten hätääntynyt se oli siellä alla alistuneena toisen purressa...
Huh. En olisi halunnut tällaista kokea, etenkään pennun kanssa.
Martha selvisi kuitenkin onnen kaupalla vähäisillä, pinnallisilla vammoilla. Osittain täysin tuon ansiosta, ettei se osannut puolustautua. Tiedä mitä siitä olisi tullutkaan, jos olisi edes jollain tasolla koittanut puolustautua. Martha kun oli täysin altavastaaja jo kokonsa ja voimiensa puolesta.
Fyysiset vammat olivat onneksi tilanteeseen nähden vähäisiä, mutta henkisellä puolella asia onkin eri.
Olihan tilanne aika hurja varmasti koirankin silmillä katsoen. Henkiset vammat onkin jälkeen päin vasta tulleet esille.
Marthaa arveluttaa nyt jonkin verran haukkuva tai rähisevä, kohti tuleva koira/koirat. Silloin on pakko reagoida tilanteessa, kun se ei selvästikään ihan luota minun hoitavan tilannetta.
Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen siihen, miten oppivainen Martha on. Se on niin ahne ja helposti leluillakin motivoitavissa. Ollaan hurjasti edistytty jo lyhyessä ajassa ja uskon, että eiköhän se tästä vielä korjaannu tämäkin asia.
Martha on ollut niin kiva lenkki kaveri, kun se on ollut utelias, ystävällinen ja leikkisä vieraidenkin koirien kanssa. Olisi kiva saada se sama heppu mielellään takaisin.
Sumon kaksi tytärtä, Benchmark T-pentueen Manta ja Wendy kävivät pitkästä aikaa kyläilemässä omistajansa kanssa. Ei olla ehditty pitkään aikaan tapaamaan.
Tyttöset on jo miltei 7-vuotiaita. Mihin ihmeessä nämä vuodet katoaa? Ei siitä nyt millään voi olla niin pitkä aika, ei millään =) Muistan kuin eilisen Anett:en kyläilyn Natan kanssa ja sen kun pennut syntyivät. Saatika se hetki, kun pääsi pikku väkeä katsomaan.
Olin niin kovin iloinen, kun ystäväni aikoivat heille siitä pentueesta tytön, Mantan, ottaa. Ja myöhemmin aikuisena kodinvaihtajana jengiin liittyi vielä Mantan Wendy siskokin.
Olen ollut niin onnellinen saadessani seurata läheltä näiden neitojen elämää. Niissä on niin paljon isäänsä ja etenkin luonteessa. Manta etenkin on ihan Sumon kopio luonteensa puolesta, joskin on siinä kyllä ulkonäössäkin isäänsä :)
Kiitos Einelle, että tulitte käymään. Marthakin tykkäsi uusista kavereistaan.
