Mitään erityistä
kurjuutta kummempaa ei meille kuulu. Itsellä on ollut paljon töitä ja niiden parissa oon saanut tehokkaasti väsytettyä itseni. Eipä ole sitten kummempaa koiramaista eloa ollut. Sumon ja Hertan kanssa on tokoiltu vähän vaihtelevasti. Terveysasiat on vähän pitäneet varpaillaan, mutta tällä hetkellä taas näyttää ehkä hitusen valoisammalta.
Sain aivan loisto uutisia viime viikonloppuna, kun
Sumon Manta-tyttö (Benchmark Taw Cymraes) kävi tokoilemassa Kangasalalla hienon VOI2 tuloksen. Ykköstulos jäi niin pienestä kiinni, ilman yhtä nolla-liikettä olisi ykköstulos ollut hieno :) Hienoa Eine & Manta, upeaa työtä! Tämän parivaljakon tokoilua on hienoa katsoa, koira selvästi nauttii tokosta ja tekee todella vauhdilla & innolla töitä.
Tsemppiä siis jatkoonkin!
Eilen käytiin peltomaisemissa lenkillä Oton ja Hertan kanssa. Koirat paineli kaislikossa leveiden ojan pohjia myöten ja touhusivat ryteikössä ihan onneissaan. Hertta sai vainun linnuista ja ei mennyt kuin hetki, kun nosti 2 fasaania siivilleen :)
Sen jälkeen ei kaik mennytkään kuin filmissä. Otto haistoi fasut ekana, mutta nosti kuonon maasta hitusen liian myöhään. Lähti leveän ojan yli uimaan fasaanien perään. Se kun ei kuule kunnolla, en jaksanut rääkyä sille. Hertalle annoin käskyt ja niin vaan meni vielä tovin perään. Pysähtyi, kun kunnolla käskin ja kääntyi samantien kannoillaan. Tuli käskystä kiltisti luokse. Ottokin kääntyi sitten kannoillaan ja ei lähtenyt perään sen pitemmälle. Pilli, oi pilli. Se koristi kotona oven kahvaa.. Siellähän se auttoi hurjasti.
Hitsi, olis saatu fasaani paistia, kun vaan joku olisi ne alas ampunut. Hertta olisi kyllä noutanut ne. Otosta en tiedä. Se kyllä noutaa kuivalla maalla, mutta eipä se ole koskaan vedestä kuin riistapukkia noutanut. Huomasin, että jotain on jäänyt cockerilaiselle opettamatta..
