Tietokoneeni on rikki ja eipä näin ollen mitään kuviakaan itsenäisyyspäivän näyttelystä ollut laitettavissa. Katsotaan, saako mitään Jouluista kuvaakaan tänne.
Tietsikan kaatuminen nyt tarkoittaa, että sähköpostiin vastailen hyvin harvakseltaan, lähinnä kyläillessä koneelle päästessä. Joten jos on jotain tärkeää asiaa tai tarvii nopeasti saada yhteys minuun, puhelimella tavoittaa.

Valkeakoski, Itsenäisyys päivän näyttely

Tuomarina welsheillä (18kpl, josta 2puuttui) Kirsti Louhi. Kiva kokemus minulle vieraasta tuomarista :)

Alexway's Ps to Doniol "Jade" VET EH2
Sumon tyttö Benchmark Trofannol Tes "Wendy" AVOH
Sumo loisti poissaolollaan


Siskoni halusi loppusyksystä lähteä koiriemme kanssa näyttelyyn. Cami halusi Sumon viedä ja Nea Jaden. Siitä se sitten lähti. Oikein muita näyttelyitä ei ollut, kuin Tampereen perinteinen itsenäisyys päivän ryhmis. Näimpä tessut ilmoitettiin sinne.

Harmittavasti Sumo oireili korvaansa reilut pari viikkoa sitten, eikä lääkityksen varoajat ehtinyt mennä umpeen ja näin ollen Sumo ei sitten päässyt kehään.
Jade sitten vain lähti Nean kanssa kehäilemään :) Jade liikkui ja esiintyi vallan mainiosti ensikertalaishandlerinsa kanssa. Jaden liikkeitä oli ilo katsoa, vetristynyt mummeli liikkui niiiin hienosti, iloisesti häntä heiluen. Tuomarikin noita liikkeitä kehui, että hienot on 12-vuotiaan liikkeet =)
Muutenkin Jaden saama arvostelu on erinomainen- kiva saada noinkin hyvä arvostelu vielä 12-vuotiaalle welshi vanhukselle.

"Hyväntyyppinen, ikäisekseen hyvin liikkuva narttu, jolla hyvät pään linjat. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoiset, hivenen niukat kulmaukset. Hyvä rintakehä. Lyhyt lantio. Liikkuu takaa hieman ahtaasti. Arvokas luonne." Rodunomainen lähestyttäessä. Tulos VET EH2

Wendykin sai oikein kivan arvostelun, joskaan Wendya ei tänään kiinnostanut oikein esiintyä. Liekö neidillä ollut kylmä, sen verran halusi vain olla liikkeellä :) Tuomarin tervehti tosi iloisesti, siitä tuomari mainitsikin, että niin iloinen ja avoin luonne.
Wendy on kyllä niin suloinen ja todella sosiaalinen, ystävällinen tapaus.

Näyttely piti olla Tampereella, mutta se järjestettiinkin Valkeakoskella. Maneesissa silti edelleen. Ja jälleen kerran saatiin todeta, että toi maneesi joulukuussa on kyllä silkkaa hulluutta. Siellä vaan on niiiiin hirmu kylmä. Jadekin paleli fleecepuvusta ja manttelista huolimatta niin paljon, että hampaat sillä kalisi. Voi raukkaa!  Onneksi päästiin hyvin pian lähtemään ja autoon lämmittelemään. Jade pääsi lopulta takapenkille peitteidensä kera ja Mäkkäristä haettiin Jadelle euron hamppari (ilman sipulia tietty) lämmikkeeksi ;D


Kiitos Eine (kuin myös siskoni)taas näyttely seurasta!

Jaden synttärit

Jade, Alexway's Ps to Doniol, täyttää huomenna 31.10 jo 12 vuotta!

Jade on tosi virkeässä kunnossa edelleen ja jaksaa hyvin mm. lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä. Nero pentu on tuonut Jadeen paljon nuoruuden iloa ja leikkisyyttä. Neron kanssa Jade jaksaa pitkiäkin aikoja leikkiä :)
Jade on oikein kiltti ja pitkäpinnainen ikäneito =)

Jade, tuo maailman suloisin & rakkain harmaahapsi <3>

LUNTA!

Ensi lumi satoi tännekin maailman kolkkaan viime yönä =) Miten ihanaa!! Aurinkokin alkoi puolen päivän hujakoilla paistamaan. Voi että on upea keli!

Hertta oli ihan tohkeissaan aamulla, kun ikkunasta katseli ulos. Pihalle päästyämme laskin sen vapaaksi ja se vaan mennä viiletti ja nautti selvästi lumen tulosta. Ja söihän toi sitä lunta niin reippahasti, että piti sit oksentaakin. Kiva kaveri, onneks ei osunut matolle ;)
Otto ei nyt ihan ollut mukana, et miks kaiffari noin ilakoi.

Mitään erityistä kurjuutta kummempaa ei meille kuulu. Itsellä on ollut paljon töitä ja niiden parissa oon saanut tehokkaasti väsytettyä itseni. Eipä ole sitten kummempaa koiramaista eloa ollut. Sumon ja Hertan kanssa on tokoiltu vähän vaihtelevasti. Terveysasiat on vähän pitäneet varpaillaan, mutta tällä hetkellä taas näyttää ehkä hitusen valoisammalta.

Sain aivan loisto uutisia viime viikonloppuna, kun Sumon Manta-tyttö (Benchmark Taw Cymraes) kävi tokoilemassa Kangasalalla hienon VOI2 tuloksen. Ykköstulos jäi niin pienestä kiinni, ilman yhtä nolla-liikettä olisi ykköstulos ollut hieno :) Hienoa Eine & Manta, upeaa työtä! Tämän parivaljakon tokoilua on hienoa katsoa, koira selvästi nauttii tokosta ja tekee todella vauhdilla & innolla töitä.
Tsemppiä siis jatkoonkin!


Eilen käytiin peltomaisemissa lenkillä Oton ja Hertan kanssa. Koirat paineli kaislikossa leveiden ojan pohjia myöten ja touhusivat ryteikössä ihan onneissaan. Hertta sai vainun linnuista ja ei mennyt kuin hetki, kun nosti 2 fasaania siivilleen :)
 Sen jälkeen ei kaik mennytkään kuin filmissä. Otto haistoi fasut ekana, mutta nosti kuonon maasta hitusen liian myöhään.  Lähti leveän ojan yli uimaan fasaanien perään. Se kun ei kuule kunnolla, en jaksanut rääkyä sille. Hertalle annoin käskyt ja niin vaan meni vielä tovin perään. Pysähtyi, kun kunnolla käskin ja kääntyi samantien kannoillaan. Tuli käskystä kiltisti luokse. Ottokin kääntyi sitten kannoillaan ja ei lähtenyt perään sen pitemmälle. Pilli, oi pilli. Se koristi kotona oven kahvaa.. Siellähän se auttoi hurjasti.
Hitsi, olis saatu fasaani paistia, kun vaan joku olisi ne alas ampunut. Hertta olisi kyllä noutanut ne. Otosta en tiedä. Se kyllä noutaa kuivalla maalla, mutta eipä se ole koskaan vedestä kuin riistapukkia noutanut. Huomasin, että jotain on jäänyt cockerilaiselle opettamatta..

Jäljestystä

Ollaan siskoni kanssa tehty koirille verijälkiä. Tuo jäljestys kun on ihan selvästi noille hurtille mieleen ja ainakin se on kevyttä harrastusta myös meidän veteraaneillekin :)

Eilen kävin aamutuimaan vetämässä metsään jälkiä ja alkuillasta koirat pääsi nuuskuttelemaan jäljille. Jäljet oli n. 8-9h vanhoja.

Otto pääsi ensimmäisenä jäljelle. Siskoni sai ohjata koiria, harjoitusta hänellekin.
Otto osaa aina yllättää, niin tälläkin kertaa. Otto on vaan kerran pari aiemmin ollut jäljellä. Mutta pitäisi ihan tosissaan useamminkin tehdä jälkiä sille; se selvästi nauttii tuosta. Vaikka Otto onkin sellainen höselö ja touhukas, niin jäljelle se rauhoittuu ja löytää jostain keskittymiskyvynkin mukaan. Eilen jäljestys oli alkuun hurjan vauhdikasta (olisi pitänyt perässä juosta) joten piti vähän himmailla Oton menoa. Se vähän häiritsi koiraa ja alkoi enempi pyöriä jäljen sivussa. Kun sai taas vauhdikkaammin mennä, meni siksak kuviota jäljen molemmin puolin käyttäen maa ja ilmavainua. Kulmat merkkasi haistellen ja teki tarkastus lenkit ja jatkoi hienosti jäljelle. Kerran meinasi lähteä paluujäljelle, mutta löysi itse takaisin oikeaan suuntaan. Muutamat kerrat kyseli myös vähän tukea. Kaadolla ei nyt valitettavasti ollut sorkkaa, se unohtui pakastimeen :/ Näimpä Otto käyttäytyi tosi välinpitämättömästi kaadolla,vaikka ruokaa saikin palkaksi.
 Muuten meni tosi hienosti Oton jälki hommat.

Hertta oli kuin juna jäljelle päästyään. Se kihisi kotona intoa, haistettuaan verisientä. Sama jatkui metsässä. Hertta meni tiukasti maavainulla koko ajan edeten häntä hurjasti vispaten, muutaman kerran lähti ilmavainulla jäljen sivuun, mutta palasi maavainulla jatkamaan. Kulmat merkkasi tosi tarkasti haistelemalla. Kerran jäljen sivulta tuli joku parempi haju ja meinasi lähteä Hertta sinne hajun perään. Huvittava koira; se ikään kuin hypähti tajutessaan olevansa väärän hajun perässä ja kiireen vilkkaa jatkoi verijäljelle ;) Kaato olikin tosi tarkan tutkiskelun paikka. Kovasti olisi Herttiksen mieli tehnyt vielä jatkaa nuuskutteluja :D

Toi jälki homma on todellakin kivaa ja koirat tykkää ihan vietävän paljon. Jatketaan taas jälkien tekemistä, muutaman lepopäivän jälkeen.
Oli muuten huvittava hetki käydä kaupassa verta ostamassa. Kassa neiti katseli jaa että verta. Meinaat siis oikein kunnon vanhanaikaisia veriplättyjä ruveta tekemään. Johon minä, että joo en. Mä katsos kastelen sienen verellä ja ulkoilutan sitä sientä metsässä. Voi sitä kassa neidin ilmettä! :D Sain sitten vähän enemmän avata tuota sienen ulkoilutusta. Ihan kassa neiti innostui aiheesta ja siinä rupateltiin hyvä hetki. Kyllä tuli se kassa ihminen hyvälle tuulelle ja sai hyvät naurut itsekin =)

Porvoossa

Tänään tehtiin pikavisiitti Porvoon koira näyttelyyn. Pitkästä aikaa oli pakko päästä näyttelyssä käymään. Sai vähän ulkoilutettua itseään koira kemuissa ja mieli virkistyy kummasti. Kyseessä kuitenkin harrastus, mistä tykkään.
Oma terveys on vähän häirinnyt harrastamista viimeisen vuoden ajan kyllä tehokkaasti. Nyt on ollut muut harrastukset kuin koiramaiset tärkeysjärjestyksessä edellä ennen kaikkea.

 Kiva oli kuitenkin käydä welshi kehää katsomassa.
Ennen kaikkea hienointa oli tavata Jaden Doniol O-pentueen poika, Optimist Ollie eli Charlie. Charlie ja sisaruksethan täytti vajaa kuukausi sitten kahdeksan vuotta. En muista, koska viimeksi olisin noita O-pentuja nähnytkään. Vuosia siitä kuitenkin on.
 Charlie on hurmaava koira. Paljon samaa näköä mitä isässään, mutta kyllä siitä Jadeakin löytyi :)
Kiitos Charlien omistajille tästä mahdollisuudesta! Oli kiva kuulla Charlienkin kuulumisia.
Harmi vaan, että kameraa ei ollut. Jäi hyvät kuvat saamatta..

Match Show

Siskoni kävi tänään Sumon kanssa MatchShow koiranäyttelyssä. Ihan ei ollut turha käynti. Cami sai hienosti Sumolle veteraaneissa punaisen nauhan ja punaisten isossa kehässä vielä 3.sija! Kotiin viemisiksi saivat sitten ruokasäkin =)
Huippu hienoa Cami & Sumo!

D-pentueen juhlapäivä

Ensimmäinen kasvattama pentueeni eli Luckystone's D-pentue täyttää huomenna 25.8 jo 9-vuotta!

Pentuset oli Ladyn toinen pentue ja Lady oli ihan superhyvä äiti pennuilleen.
Koko pentue on edelleen voimissaan ja kaikki saavat viettää 9-vuotis synttäreitään tahoillaan =)

 

ONNEA SIIS Lupulle, Lolalle, Minille, Bobille, Jerille ja Sumolle!

Ja kiitos kovasti koiruuksien omistajille kaikista kuluneista vuosista, olette pitäneet niin hyvää huolta koiristanne ja on ollut ilo olla kaikkiin yhteyksissä näinä vuosina :)

Myöhästyneet onnittelut

Jäänyt tietsikalla oleilu aika vähiin tässä viime päivinä, joten jäi synttäri päivän onnittelut lähettämättä ajallaan.

Rakkaan Jade-muorin (Alexway's Ps to Doniol) esikoiset eli Doniol O-pentue täytti 18.8 jo peräti 8-vuotta!
Rakkaat onnittelut Väiskille, Yodalle, Charlielle, Ressulle ja Mellille. Tiikeri-veli kuolikin muutama vuosi sitten, muistamme kyllä Tiikeriäkin.
Onnea kovasti Jaden jälkikasvulle!

Nero

Nerosta pari kuvaa, pikku herran ollessa 7kuukauden ikäinen pentulainen =)

Kyläilijä

Meillä oli viime viikon puolella ihanaakin ihanampi koira neiti hoidossa, nimittäinVilma (Doniol July Morning).
Vilma on nyt 11,5vuotias, meitin Ladyn ensimmäisen pentueen yksi tyttösistä.

Vilma osaa kyllä hyvin kätkeä myös ikänsä (ihan kuten äitinsä ja sisaruksensa), ei sitä kyllä ihan heti nähdessään uskoisi toisen olevan jo ihan vanhus koira. Vilma oli tosi reipas ja erittäin upeassa kunnossa ikäisekseen! Ainoastaan naamassa vain harmaita hapsuja, muuten turkki edelleen tosi tumma ja siisti karva. Ei Vilmallakaan ole mikään käkkyrä-väkkyrä turkki. Vaikka siis steriloitu onkin.
Lenkkeilystä tuo neiti tykkää, ihan selvästi. Ja jahdata kaikkea pikkueläjää kissoista alkaen ;) Ihan tuli Vilmasta mieleen äitinsä ja sisaruksensa, niin on samasta puusta veistetty =)

Kaikista hauskinta Vilmassa on sen tv:n katselu. Se oikeasti istuu telkkarin lähellä ja tuijottaa sitä herkeämättä. Koirille se alkaa haukkumaan, mutta muuten se vain katselee tarkasti. Hassu koira :D

Onnittelut kovasti Sumon Benchmark T-pentueelle eilisestä 4-v synttäripäivästä! Onnea siis Nicolle, Eetulle, Ruffelle, Wendylle, Mantalle ja Mimmille =)


Nana (L. Endless Joy) se on jatkanut tänä kesänä reilun puolen vuoden tauon jälkeen agility kisaamista. Valitettavasti HYLättyjä tuloksia on nyt tullut. Se viimeinen 0-radan metsästys siis Saijalla ja Nanalla jatkuu. Nousu kolmosluokkaan kyllä kovasti häämöttää. Tsemppiä vaan Saija & Nana jatkoonkin!

Sumon poika Patu (Milfeddyg Nerthol) on myös aktiivisesti MAXI3luokassa kisaillut, vaihtelevin tuloksin. Tsemppiä vaan Tapiolle ja Patullekin agilityradoille!

Reissaamista

Lomailtiin viime viikon lopulla koirien kera Turun suunnalla.

   Oli tosi upeat kelit päivisin, pääasiassa aurinko paistoi. Ja oli suht lämmintä. Sais olla enempikin, mutta kelpasi noin koirien kannalta ajateltuna :) Koettiin ihan uskomattoman kovat ukonilmatkin, en muista koskaan nähneeni moista salama räiskettäkään. Onneksi ei koirat pelkää, joskin niiden ihmis väki on vähän toisesta laitaa sen suhteen ;)

Kuvia ei reissulta ole juurikaan. Lähinnä fudiksesta, sitä kun käytiin katsomassa. Fudis jengi, jossa siskoni pelaa, meni ja voitti SuomenMestaruuden :D Oli upeeta fudista tytöiltä, joten voi sanoa, että ihan ansaittu voitto tuli heille =)

Jade ja Hertta oli tosi reippaita koko reissun. Pieniä kommelluksia lukuunottamatta koiraneidit osasi käyttäytyä hyvin. Niitä kovasti kehuttiin, kun ne on niin hyvä luonteisia ja upeita koiria muutenkin. Ne ei todellakaan rähise kellekään, ei edes toisille koirille. Ne osaa odotella nätisti kentillä. Ne ei kisko hihnassa, ne ei hypi ihmisten päälle ja muutenkin käyttäytyvät silleen fiksusti. Pääasiassa. Jade mummo nyt vähän touhuili, se oli välillä kuin pentu konsanaan.
Kaikki halukkaat moikattiin nätisti ilman suurempia numeroita ja kenttien laidoilla vaan olla möllötettiin.
Toki tiesinkin jo entuudestaan, että etenkin Hertta on niin kovin tottunut reissaamaan ja se on niin lunkki kaveri fudis kentillä. Jadekin on ihan kiva reissulainen, se on tyytyväinen just niin kauan, kun ihmiset on lähellä.

Meidän majotus paikka oli vallan mielenkiintoinen noin  spanieleiden kanssa matkaillessa. Siellä oli pihalla eläimille ulkotarhoja. Siellä oli kaneja ja kanoja ja ihanan sulosia pikku tipusia. Lampaita unohtamatta. Kävelymatkan päästä löytyi vielä lehmienkin aitaukset. Ja kanat sai toki kulkea vapaana pihalla. Hm.. Lintuviettiset spanielit ja kanat vierekkäin. Ei ainakaan hauskuutta keneltäkään puuttunut lauantai illalla, kun Jade päätti huomata kanat miltei törmätessämme niihin.
Muuten tuo paikka oli mitä mainioin koirien kera matkatessa! Siellä olikin eräs koirayhdistys pitämässä heidän kesäleiriään/ päänäyttelyään. Aika hieno miljöö.
Tosi koira ystävällinen majapaikka, eikä edes mikään kallis sellainen.

Lomailua

Kauheat säät täällä Suomessa. Masentavaa.
Kävin itse sitten kesäloma reissussa ulkomailla ja koirat oli Einen & Jannen hoidossa. Jade ja Herttis oli ilmeisesti hyvin viihtyneet, mitä nyt Jadella pieniä vanhuskoiran vaivoja ilmaantui. Hertta the-touhukoira oli vähän laittanut hösseliksi mammahauvan ollessa höperö.
Kiitos kovasti taas Eine & Janne karvakorvien hoidosta!

Koirien uimareissutkin on jääneet kylmien kelien takia vähemmälle. Ja Sääksjärvessä (meidän vieressä ole lähdepohjainen iso järvi, jossa on etelä-suomen yksi hienoimmista hiekkarannoista) olleen sinilevä ongelman takia myös lähes päivittäiset metsälenkit on ollut vähä tynkämittaisia. Tuolla metsässä meidän lenkki reitit niin sivuaa sääksjärveä ja koirat on aina ihan satavarmasti siellä vedessä, joten ei olla viitsitty riskiä ottaa. Sinilevä kun on myrkyllistä koirille. 

Suurin uutinen oli viikonloppuna Baltian maissa pyörivä rikosaalto. Lähinnä suomalaisten autojen varkaus. Kovasti varoiteltiin baltian maihin, etenkin Latviaan matkustavia. Suositeltiin mielellään jättämään Latviaan omalla autolla menemättä. 
Näin ollen mitä luultavemmin meidänkin suunnittelema ulkomaanreissu jää tekemättä. Ihan kauheasti ei houkuta korkean riskin aikaan hyökätä sinne omalla autolla kera koirien.
Täytyy siis varmaan katsella jotain kotimaan näyttelyitä, jos vaikka sitten täällä jonnekin menis pyörähtämään koirien kanssa.

Uimassa

Eilen ensimmäistä kertaa tälle kesää käytiin Vihtijärvellä koiria uittamassa. Hertta pääsi Neron uimaopeksi paikalle. Neron ensimmäinen kerta uimassa. Kovasti on pentusella ollut hinkua uimaan aiemminkin, mutta vesien kylmyyden takia ei olla Neroa veteen aiemmin päästetty. Eilen sattui olemaan aurinkoinen lämmin keli, joten Herttis ja Nero pääsi uiskentelemaan.

.

 

Herttahan nauttii suuresti uimisesta ja etenkin vesilelujen noutamisesta. Se hakee kyllä kaiken, mitä veteen heitetään. Ja tuo kiltisti kaikki käteen saakka, se ei jätä rantaveteen. Ystävällinen koira :D
Nero ryntäsi veteen Hertan perässä, kuten arvattiinkin. Pari kertaa se nosteli varovasti tassujaan siellä vedessä ja kiipesi kivien päälle turvaan. Ei se siellä viihtynyt vaan Hertan perään se lähti. Ja Nero ui. Ja hienosti uikin. Ja keppejäkin se kävi heti noutamaan. Hertan mallin mukaan Nero toi kepit rannalle saakka. Hieno Nero!
Näyttää siltä, että Nerostakin tulee aikamoinen vesipeto =)

Nero 6kk

Nero pentulainen täytti jo 6kk. Ohhoh! Vaikkakin tuntuu, että Nerohan on ollut meillä "aina".
Nero on tosi kiltti ja tottelevainen pentu. Se nauttii elämästään kyllä täysin siemauksin. Nyt se on oppinut hyppimään mm. sänkyyn, sohvalle, kivien päälle yms. ja vallan kenguru vaihe on meneillään. Me jo luultiin, ettei tuo edes kohtaa "hyppy" vaihdetta. Ei ole aiemmin ihmisten päällekään hyppinyt, mutta nyt hyppii. Kielloista onneksi tottelee nopeasti. On se aika uskomaton kaveri :)

Neron kanssa on tokoiltu paljon. Ihan kelpo kaveri se on siihenkin lajiin, mutta luonnollisesti vielä on paljon treenattavaa. Onhan toinen toki vasta puolivuotias, ettei sen nyt ihan mahdottomia tarvikaan vielä osata. Kunhan vaan hyvää pohjaa tulevaan luodaan.
  Agility näyttäisi olevan ihan Neron juttu myös. Se on ihan innoissaan esteitä suorittamassa ja jo se osaa hyppyjä, putken ja renkaan suorittaa oikein ja 5estettä peräkkäin sujuu hienosti.
Jäljestys vaikuttaisi olevan  myös Nerolle sopiva laji.
Katsellaan nyt rauhassa, mitä pikku kaverista tuleekaan. Ainakin se on ihan superihana perhekoira!

Harmittavasti ei enää tälle vuodelle taida olla taipumuskokeita syyskuun puolen välin jälkeen, jotta Neron kanssa voisi tälle vuoteen taipparit suorittaa.. Mutta ehtiihän sitä toki myöhemminkin. 



Oikein IHANAA JA AURINKOISTA JUHANNUSTA!

Wendy sumontyttö (Benchmark Trofannol Tes) kävi tänään MH-luonne kuvauksessa.
Ja tosi hienosti oli kuvaus mennyt ja se saatiin loppuun saakka suoritettua =)

Wendyn todettiin olevan todella leikkisä, ei ääniherkkä mutta paukku arka kylläkin. Ja sosiaalinenhan Wendy onkin ollut. Eine kirjoittaa bogiin toivottavasti enempi tuosta Wendyn kuvauksesta.

Kaiken kaikkiaan kuulosti aika pitkälti isänsä tassun jäljillä tyttö kulkevan. Sumo ei kyllä ole ampumiseen reagoinut, mutta muuten noi haukkumiset ja innokkaat leikkimiset kuulostaa tutulta.

Kyröskoski 17.5 ryhmänäyttely

Kävästiin sitten päivä reissulla eilen Hämeenkyrössä, Kyröskoskella. Olin näyttelyyn ilmoittanut vain Sumon. Siskoni lähti kaveriksi ja saatiin vielä matkaan mukaan Sumon ihana Wendy tyttökin, kun omistaja-Eine joutui olemaan töissä.

Reissu alkoi eilis aamulla sateisissa merkeissä. Tai ainakin piti olla sateista. Kotosalla ei satanut suurista lupauksista huolimatta. Näyttelyssä kyllä satoi, likimain koko päivän. Välillä enempi, välillä vähempi.
Welshi kehä oli n.tunnin myöhässä arvioidusta, mutta onneksi oltiin varauduttu vähän rankempaankin sateeseen. Koirillakin oli paljon lämmikettä ja suojaa tarjolla.

9welshiä oli arvostelemassa Nikolay Sedyh, Venäjältä. Kyseenomainen herra on kuuleman mukaan Venäjällä hyvin arvostettu tuomari ja Venäjän kennelliitossa puuhamiehenä.
Luonne oli selvästikin todella tälle tuomarille tosi tärkeä ja siihen selvästi kiinnitti paljon huomiota. Ja tietysti hyvä niin!

Luckystone's Double Trouble "Sumo" VET ERI1 SA PU2 ROP-veteraaniSumontyttö Wendy eli Benchmark Trofannol Tes AVO ERI1 SA PN3 vara-sert


 Isi ja sen iloinen tyttönen. Hieno tulos Sumolle ja vielä hienompi tulos Wendylle =) 
Kumpikin esiintyi kyllä niin edukseen kehässä ja Wendyn esiintyminen etenkin oli tosi hienoa katseltavaa.

Onnea Eine kovasti Wendyn menestyksestä!

Se aika vuodesta

Koirien Jaden karvan lähdöstä siis kyse.
Kai noilta kaikilta jotain karvaa lähtee, muttei sitä edes huomaa, kun Jadelta taas turkki vaihtuu. Siis se on vaan niin sanoin kuvaamattoman järkyttävä määrä, mitä siitä karvaa irtoaa. Miten siitä niin  paljon edes sitä lähteekään? Se selittänee taas jälleen kerran, miksi se palelee niin herkästi. No kun ei ole karvoja suojana.

Sitä tietää tarkkaan, mitä tehdään herättyämme. Tartutaan kiltisti imuriin. Mitä tehdä töistä tullessa? Sitä voi taas pohtia imuroinnin jälkeen;)
Ja kun väsyttää ja meinaa nukkumaan mennä, sekin pitää tehdä imuroinnin jälkeen.
Muuten tuohon karvan määrään tukehtuu. Puhumattakaan siitä, kuinka karvaista täällä kotona on imuroimisista huolimatta. Saatika mitä se olisi ilman monta kertaa päivässä imurointia..

Jee, kyllä walesista vaan niin vähän lähtee karvaa. Ja PAH!

Tarvitsisi varmaan ihan valokuvan kera todentaa tuota lähtevän karvan määrää.
Minulla ei ole itsellä furminaattoria eikä coat kingiä eikä mitään muutakaan vekotinta karvan poistoon. Mutta väkisinkin sitä on jo käynyt katsomassa kaupoilla, että josko sittenkin. Ihan vaan Jaden parhaaksi :D
Onneksi tuo koira näkyy nauttivan, kun sitä itseään imuroidaan ;)

Tapaamisia

Pitkästä aikaa tapasin viime viikolla D-pentueen Jerin ja Lolan.
Jeri (L.Demolution Man) asustaa Espoossa lapsi perheessä. Jeri on todella terveenä saanut olla, oikeastaan eturauhas vaiva oli ainoa, mitä on tarvinnut eläinlääkärillä käydä. Muuten tosi terve koira. Hieman oli harmaantumista huomattavissa, mutta silti Jerilläkin edelleen on todella silkkinen, suora ja kiiltävä turkki. Muutoinkin Jeri näytti olevan todella hyvässä kunnossa. Iloinen ja kiltti koira Jeri on. Jeri on todella miellyttävä tapaus, kun ei juurikaan edes hauku.
 Kiva oli nähdä Jeriä!

Lola (L.Daple Girl) asustaa Vantaalla perheensä kera. Lola oli todella mukava myöskin nähdä pitkästä aikaa. Lola oli todella hurmaava ja valtavan upea näky! Koira pian 9-vuotta täyttää, eikä kyllä yhtään uskoisi. Lolalla on turkki todella tumma (aivan kuten äidillään), silkkinen, suora ja niin kiiltävä. Harmaata hapsua ei Lolasta juurikaan löydy.
Lolakin on saanut todella terveenä elämänsä viettää. Vieläkään ei ole mitään vaivaa tullut. Ainoastaan pieni patti silmäluomesta oli poistettu ja paljosta uimisesta & pitkästä turkista kehkeytynyt hotspot, mutta eipä ole muuten Lolankaan tarvinnut eläinlääkärillä turhia käydä.
Lola on hieman arempi yksilö, mutta se ei ole kotiväen kanssa yhteiselämää juurikaan haitannut.
Lolakaan ei juuri lainkaan hauku, mikä tietysti on hieno piirre.
Ihanan eloisa koira =)


Neron kanssa käytiin taas viime torstaina pentu kerhossa. Jo entuudestaan väsynyt pentu (liikaa menoa, ei ollut ehtinyt nukkumaan) oli ihan hurjan väsynyt kerhon jälkeen. Leikkiminen on niin kivaa ja raskasta ;) Nero oli tosi reipas taas ja osasi jo tosi hienosti käyttäytyä. Ja ei voi kuin vain ihmetellä tuon pennun itsehillintää ja keskittymis kykyä. Ihan kesken leikin se malttaa jättää riekkumisen sikseen ja täysillä keskittyä annettuun tehtävään. Ei paljon haittaa ympäristön häiriöt. Vielä kun malttaisi edetä rauhassa tämän pikku pentusen kanssa.
Kuusi vuotta on edeltävästä pennun kasvatus kokemuksesta ja jotenkin sitä ehtii siinä välissä unohtaa kaikki "tämän asian ihan varmasti teen toisin seuraavan koiran kanssa" ajatukset. Mitähän ne asiat mahtoi olla?
Nero on muutenkin niin "hämäävä" pentu, että sitä ihan unohtaa toisen olevan vasta 4,5kk. Se kun osaa niin keskittyä ja on ihan intopiukeena kaikesta tekemisestä, niin sitä tahtoisi jo tehdä ja opettaa niin paljon kaikkea tuolle. Kuitenkin toinen on vielä niin pieni ja ihan vauva. Ja täytyy antaa sen myös sitä olla!
Luodaan vain hyvää pohjaa tulevaan.
Nero on kuiteskin päässyt tosi paljon reissailemaan. On oltu fudista katsomassa niin ulkona kuin turnauksessa hallissa, on käyty lentokentällä, on käyty eläinlääkärillä muuten vaan, on käyty hevostalleilla, on kyläilty paljon ja ennen kaikkea käyty useampaan otteeseen vanhusten hoito kodissa ja vielä erikseen myös omalla työpaikallani. Ja ihan joka paikassa Nero on ollut todella reipas ja rohkea!

Oltiin viikonloppuna Vihtijärven suunnilla metsälenksuilemassa. Nerokin ensimmäistä kertaa tosi pitkällä lenkillä ja ylipäätään kunnolla metsässä. Se on sitten aika selvää, että tuosta pennusta taitaa tulla aika kova uimari ja ilmeisen hyvä jäljestäjä myöskin. Käytiin lammen reunalla juottamassa koirat, niin Nero se olisi ihan väkisin halunnut uimaan. Ihan mahdoton pyrkimys vaan syvemmälle ja syvemmälle..
Tuo jäljestäminen voisi olla Neron juttu todellakin, nenäänsä se ainakin osaa todella hyvin jo nyt käyttää.

Sosiaalistumista

Neron kanssa oltiinkin eilen ensimmäistä kertaa pentu kurssilla. Siellä olikin vain 2 muuta pentua neron lisäksi. Kaikki kolme pentua oli likimain saman ikäisiä, joskin koko ero oli aika huima ja välillä näytti jo aika pahaltakin se meno Neron kannalta. Ne kaksi muuta kun oli saksanpaimen koira uros ja toinen sitäkin suurempi, joskin narttu. Mutta ei se paljoa Neroa haitannut. Siellä se viiletti menemään kavereiden kanssa. On se kyllä reipas kaveri =) Ja hyvin on toko koulutus mennyt jo perille, se pitää kyllä meihin omiin ihmisiinsä niin hyvää kontaktia! Vähänkö sai olla tyytyväinen koiraan =)

Alla kuvia, kun Nero 3kk iässä treenaa tokoa. Vähänkö se on taitava =)

Mini EE CH

Way to go Mini!

Tänään saapui vihdoin odotettu valiovahvistus Minin Viron muotovalio tittelille!!

Virallisesti Mini on siis nyt EE Mva Luckystone's Design Of Beauty.

Nyt odotellaan vielä Suomen muotovaliotitteli vahvistusta ja näin ollen Mini on kolmas valiokasvattini!

Kevään vilskettä

Niin paljon ois ollut kaikkea tänne kirjoitettavaa, mutta kun ei ole aina aikaa. Tai ei vaan jaksa konella istua. No mutta, tässä päällimmäiset.

E-pentueen pojat  Koda ja Nova kävivät pitkästä aikaa taas kyläilemässä. Koda onkin säännöllinen vieras, mutta Novan tapaamisesta olikin jo ehtinyt hyvä tovi vierähtää.
Kiva oli kummatkin pojat tavata. Iloisia kavereita kumpikin. Upeat lihakset ja karvaahan näillä E-pentusilla on vaikka muille jakaa.
Ikävä kyllä nämä kummatkin pojat ovat saaneet sairauksista kärsiä ja toisella on aikas hankala eroahdistuskin vaivana. Kurjaahan se on, kun koira sairastaa.
Ja näin kasvattajana se ei ole todellakaan mikään tavoiteltu lopputulos.

Sumon tytöt Manta ja Wendy Benchmark T-pentueesta kävivät myös tässä päivänä eräänä pitkästä aikaa kylässä. Kyllä oli kiva nähdä taas! Nerokin tykkäsi uusista kavereista =)

Sumon ensimmäinen pentue, kasvattaja Timo Havukainen, New Design's Cayenne Pepper "Lindan" kanssa täytti 26.4 jo 5-vuotta! ONNEA kovasti Bianca, Lempi, Lily, Joose, Jasu!

Doniol J-pennut 11-v

5.4.2001 illalla lasten käytyä nukkumaan Lady vielä varmisti, että kaikki on niillä hyvin ja alkoi sitten omaan synnytys urakkaansa. 6walesi nassikkaa syntyi melko nopeasti ja Lady osoittautui olemaan äärimmäisen upea emo! Se hoiti antaumuksella saman tien lapsosiaan.

Ikävä kyllä Venla ja Jekku kuolivat nuorina. Fanny ja Taru saivat elää pitkän hyvän elämän, mutta niidenkin aika oli lähteä; Taru viime vuonna ja Fanny edellisenä. Noita ihania luppakorvia aina muistaen. J-pennut ovat miltei kaikki olleet tosi läheisiä meille elämänsä aikana, joten kyllä ne tärkeitä kaikki meille on.
Ja etenkin omaa Venlaa aina ikävöiden. Ei se ikävä koskaan häviä. Onneksi on rakkaat muistot :)

Mutta ennen kaikkea vielä omia ihmisiään ilostuttaville Vilmalle ja Jassille AURINKOISET 11-VUOTIS SYNTTÄRI ONNITTELUT! =)

Nero

Nero 3kk

Elämää ja maailmaa rakastava pikku mustilainen! Meidän suloinen nassikka =)

Kolmikko

Sain taas kameran yhteistyöhön, eilen ei suostunut. Joku vois sanoa, että pattereiden vaihto auttaa ;)

Kolmikosta pari kuvaa aamulla otettuna metsälenkillä. Oltiin aikaseen taas liikkeellä, ei muita mailla eikä halmeilla. Aurinkokaan ei vielä metsän siimekseen näyttäytynyt. Hajuja kyllä oli tosi paljon ja spanieleilla piti kiirusta ;)

Voiko ihanammin päivä enää alkaa..

Ihana käydä tosi aikaisin koirien kanssa järven pohja lenkillä, kun vielä ei missään näkynyt ketään muuta! Aurinko ihanasti nousi ja se rauha ja hiljaisuus. Ainoastaan lintujen laulu. Ja koirat näytti nauttivan kyllä joka solullaan painattaessa vauhdilla menemään hankikannolla! Itsekin tepastelin pitkin poikin, kunnes tipahdin lumien ja jään läpi sinne veteen :( Oli hilppasen kylmää. Lähdettiin sitten vähän aiemmin kotiin, kuin oli tarkoitus.

Silti aivan mahtava aamu lenkki! Koko kylä niin hiljainen, missään ei ketään. Se on kyllä parasta näissä viikonloppu aamuissa, etenkin kun on itse vapaalla ja saa vain nauttia rauhassa ulkoilusta =)

Vieraita ja muuta hömppää

Kasvattini Nana (L.Endles Joy) tuli kyläilemään meille. On se vaan niin Jaden lapsi että! Ei voi erehtyä ;)
Nana tulee tosi hyvin meidän laumassa juttuun. Saattaa nuo tytöt joskus jonkun nokkapokan kerran ottaa, mutta ei ne rähinöitsijöitä ole kukaan.
 Kiva saada Nana taas kyläilemään :)


Nero se vallan kasvaa villiä vauhtia. Korkeutta se on kasvanut tosi paljon ja painokin on moninkertaistunut siitä, mitä se oli meille tullessaan. Eka pieni trimmikin piti jo tuolle peikonpojalle suorittaa. Eikä ollut Nero moksiskaan, päätti käydä nukkumaan ja oli jo niin rentona, että meinasi olla hankaluuksia sen takia. Kasvattajansa varoittelikin, että tästä pentusesta taitaa tulla aika karvainen versio. Onneksi itse trimmaan, niin saa pidettyä just sellaisessa kuosissa koiran, mitä haluaa.
Pesullakin se on jo jostain kumman syystä joutunut useamman kerran käydä. Se on vielä niin helppoa, kun vaan iskee pikkukaverin lavuaarin ja vettä niskaan. Kai se nauttii siitä, ainakin kuivaamisesta nauttii. Hassu kaveri!

Nero on muutenkin tosi sopeutuvainen ja ennen kaikkea nopea oppimaan.
Sumo opetti Nerollekin tosi tärkeän taidon- laatikoiden avaamisen. Niin näppärästi 3kk vanha cockeri pentukin avaa laatikot. Onneksi Nerosta ei koskaan kasva niin isoa, että se saisi ovet auki. Meinaan Hertta sen olisi jo tuolle opettanut.. Nyt vihdoin päätettiin kahvoja kääntää, jotta saadaan Hertta ja kaverit pidettyä sisällä :D On ne welshit niin fiksuja.

Talviloma

 Kuvia hiihtolenkiltä. Mini syöksyy sauvojen kimppuun...

Lomaa siis vietellessä. On ollut aika upeat ulkoilu kelitkin, joten on saanut todella nauttia lomastaan! Loma suunnitelmatkin vaihtui kotona oleiluun, kun kelitkin suosii ja eipä sitä viitsi nyt sitten reissuun lähteä =)

Mini on meillä lomailemassa, kun omistajansa lähtivät pitkälle reissulle lämpöön. En ole kade en ;D

Paljon on lenkkeilty ja olen hiihtämässäkin käynyt koirien kanssa, hankikanto on hyvä ja saadaan rauhassa tuolla pelloilla viiletellä. Toki juoksuvyö on koiria varten, jos tarvii ne kytkeä. Mini on ihan superhauska hiihto kamu- se pomppii ja loikkii vierellä ja edessä ja takana jotain ihme omia loikkiaan. Se vaan niin tykkää yhdessä ulkoilla ;D Ei niin kiva tempaus on sillä, kun se hyökkää yks'kaks sauvojen tai suksien kimppuun. Eikä usko millään, se on vaan kiva leikki.. Jade on niin mallikelpoinen esimerkki hiihto koira; se osaa kulkea nätisti vierellä. Hertta on sitten kaikkea siitä väliltä :P

Pikku-Nero se vaan kasvaa huimaa vauhtia. Uskomaton pieni pentunen.

Hiljaista eloa

Ainakin siis internetin ihmeellisessä maailmassa. Eli on hieman kone rikki, joten en omaa nyt mahdollisuuksia päästää koneelle päivittelemään mitään. Eli sähköpostit yms. jää nyt lukematta. Kannattaa ihan reilusti mielummin siis soitella, jos jotain asiaa tulee =)

Pentu arkea

Elämä Neron kanssa on kyllä ihmeen helppoa. Isot on ottanut Neron niin hyvin vastaan, jopa Ottokin vaikka sitä alkuunsa vähän epäiltiin. Hertta on selvästi tuon pennun paras kaveri. Hertta jaksaa sen kanssa kiehnäillä ja se ei rähise pennulle yhtään. Vaikka saisi kyllä jo välillä komentaa, mutta ei.

Nero on ihan nimensä veroinen pikkukaveri. Tosi nopea oppimaan ja uskoo helposti asioita. Ei mikään jästipää =)
Nero on reipas matkustus kaveri ja ottaa reissaamisen tosi rennosti. Ollaan ehditty jo ties vaikka ja missä pennun kanssa käydä. Fudis turnauksessakin otti niin rennosti elämän ja söi hyvin paikan päällä eväänsäkin.  Autossa nukutaan ja sitten taas jaksaa vähän aikaa touhuillakin.
Nero on pariin otteeseen käynyt myös vanhuksia tervehtimässä hoitokodissa ja käynyt myös työpaikallani. Ja on ollut kyllä tooodella reipas, sosiaalinen ja rohkea pentu. Ihana Nero <3
Mummot ja ehkä vähän vaaritkin se on kyllä hurmannut mennen tullen. Ja itse asiassa kaikki muutkin ;D
Neron kanssa on aloiteltu treeniäkin leikin ohella. Nero on mitä ihanin pennunpallero.

Hurmuri poika, joka on kyllä vallannut meidän kaikkien sydämet =)

Tässäpä on päivät vallan vikkelään jostain kumman syystä mennyt. Olen puolikuntoisena ollut ja ihanista leudoista keleistä nauttiminen on vähän jäänyt ja ollaan enempi neljän seinän sisällä viihdytty.
 Hyviä hetkiä sisustamiselle ja kaappien siivouksille. Ja koirien aivotoiminnan hyötykäyttöä eli sitä kautta väsyttämistä.
Ja Hertan kanssa tunnistusnoutoon vaadittavien ominaisuuksien treenaamista.

Torstaina treffattiin taas pitkästä aikaa Einen, Camin ja koiriemme kanssa tokon merkeissä. Tällä kertaa Mäntsälässä. Vallattiin sieltä kirjaston? kupeelta yksi parkkialue meille toko kehäksi.
Hieman oli lumituiskua, mutta kumma kyllä ettei sitä treenatessa yhtään huomannut ;) Häiriötäkin oli tosi kivasti.
Meillä oli taas tosi hyvät ja mukavan tuntuiset treenit. Ihan kaikki ei mennyt putkeen, mutta ainakin saatiin hyvät kokeenomaiset häiriöharkat.
Olipa se kyllä myös hienoa katsoa Einen & Mantan tokoilua. Manta on kehittynyt ihan hurjan paljon ja on todellakin taitavan oloinen toko koira. Ja josta näkee, miten koira todella tykkää tokoilla.
Lauantaina 18.pvä Eine kävi Mantan (TK1 Benchmark Taw Cymraes) kanssa korkkaamassa VOIttajaluokankin. Ja parista nolla-liikkeestä huolimatta saivat VOI3 tuloksen! Todella hyvä alku voittajassa- ONNEA kovasti!

Otto 6-v

Cockerimme Otto vietti eilen 16.pvä 6-vuotis synttäreitään :) Otto nautti päivästä kavereiden kanssa maksalaatikko kakulla herkutellen.

Otto ja pikkuinen kaveri

Tälläinen pikkuinen mustiainen on meidän arkea pitänyt viime päivät kiireisenä =) Aivan tautisen ihana cockerilapsonen!

Nero, nimensä veroinen pikkukaveri

Nero 7viikkoa

Hertan synttäreiden viettoa

Tuo rakas olentoni, karvakorva koirani siis täytti tänään 6vuotta =)
Herttasella virtaa, energiaa ja ennen kaikkea vauhtia edelleen riittää. Kuonossa jo vähän harmaata, muuten ei mitään muistutusta, että nyt ei vietetäkään tuon koiran 1-vuotis juhlia ;D

Kuvakansio jostain syystä ei ole vuoden vaihteen jälkeen suostunut lataamaan kuvan kuvaa sinne (ja on kuitenkin maksullinen galleria, että ihan pienesti närkästää :S ), joten tähän sitten muutama kuva synttäri sankarista päivänsä vietossa. Ja äippä-Jadesta.

E-pentue 6-v!!

Tänään vietetään E-pentueemme 6-vuotis syntymäpäiviä. ONNEA KOVASTI Nanalle, Ilonalle, Hertalle, Kodalle, Eetulle, Simballe ja Novalle!
Greta siskoa myös muistaen.

E-pentue maaliskuussa 2006

Jonnekin nämä vuodet vain katoaa, niin lyhyt aika siitä kuitenkin vasta on, kun E-pennut täällä kirmasivat. Oli ne vallan ihastuttavia ja niin suloisia & söpöjä, pikku riiviöitä =)
Jade-mammakin lähettää jälkikasvulleen Onnittelu pusuja!

Vauhdikas päivä

Olin viime viikolla jo kysellyt meille täksi viikoksi treenipaikkaa Vantaalta hallista. Varaus ei nyt mennyt ihan niin kuin piti ja pientä sählinkiä sen kanssa oli. Tiistaina tunnin varoitus ajalla kuitenkin selvisi, että saadaan se hallivuoro.
 Ihan himpun verran tuli kiire, kun en edes ollut kotona ja koirat piti hakea sekä käydä sitten vielä kotona vaihtamassa vaatteet ja hakea treenikamat mukaan.
Onneksi ei kehäIII:lla ollut kovin ruuhkaista, niin ehdittiin hyvin sitten kuitenkin. Enhän minä nyt voinut kuitenkaan tuota vuoroa jättää käyttämättä ;D

Oltiin siis vain Sumon ja Oton kanssa treenaamassa. Oton kanssa agilitya ja Sumpan kanssa tietty tokoa. Kovasti se Sumoakin olisi ne agility esteet houkutellut, mutta hyvin malttoi kuitenkin keskittyä tokoon silti. Otto oli ihan onneissaan, kun sekin pääsi harkkaamaan. Toki oli sille aika erikoinen tilanne, mutta yllättävän hyvin Otto kuitenkin toimi. Kivaa vaihtelua Otonkin kanssa askarrella.
Tosi hyvät treenit saatiin aikaan. Ja taas kerran huomasin, että miten se on helppoa tuo toko koiran kanssa, joka todellakin tykkää siitä! Ja joka on valmis tekemään miltei mitä vaan, jo ihan siitä tekemisen ilosta :) Verraten taas Ottoon, jonka kanssa saa ensin tehdä töitä, että sen saa ensin samalle kuuluvuus alueelle ja vieläpä saa sen keskittymään itse tekemiseen. Aina samasta aloitellaan, vaikka miten usein sen kanssa treenaa.
Ja cockerin kanssa tuo mieletön ruoka hulluus on sitten oma lajinsa. Jos palkkaa nameilla, ei voi keskittyä kuin namiin ja miten sen saa-viis mitä siinä yritellään oppia. Ja jos taas leluilla palkkaa, niin sehän omitaan ja leiki siinä sitten. Oton veli Onni oli mahtava otus siinä mielessä, että se oli "raivokas" leikkimään ja tykkäsi ruoastakin mutta kykeni silti vielä keskittymään muuhunkin kuin vain siihen miten saada se ruoka kitaan. Onni olikin paimenkoira cockerin karvoissa :D

Tänään vietettiin osa päivästä Läyliäisissä kaverimme Einen ja koiriemme kera. Lähinnä toko treenin merkeissä, mutta myös metsälenkillä käytiin.

Hertta, Sumo ja lapsensa Manta & Wendy

Itse toko treenit meni kyllä ihan yli odotusteni. Voittaja luokan juttuja tehtiin, Sumon kanssa vaan osa suorituksina, Hertan kanssa koko luokka läpi. Sumon kanssa ei olla treenattu kunnolla pitkään aikaan. Kotona eteisessä peilin edessä joo askelsiirtymisiä, seuraamista, kauko käskyjä läheltä. Muttei mitään liikettä kokonaisuutena, vaan pieniä palasia sieltä täältä. Ja pääasiassa siskoni on Sumon kanssa temppuja treenaillut, että jotain saanut sentään tehdä.
Hertan kanssa onkin ollut helmpompi touhuilla "kaiken ohella" ja vähän käden käänteessä. Herttis on ollut ihan superinnokas tokoilija, se rakastaa tokoilua kyllä ihan silmin nähden!

Sumon vähäiseen treenimäärään nähden treeni oli onnistunut. Alussa meni vähän haistellessa vieraassa paikassa hevosten läsnäollessa. Mutta pienen muistuttelun jälkeen kyllä oivalsi ja teki kivasti hommia. On se vaan niin symppis kaveri treeneissä =) Toki huomasi pitkän tauon systemaattisesta treenaamisesta ja vähän oli välillä sellaista sinne päin huiskimista koiralla ja ei malttanut ihan loppuun saakka aina tehdä. Lopussa oli jo ihan oma kaikkensa tekevä hännän heiluttaja.
Härppä se teki innolla ja suurella ilolla kaikkea. Ja osasi. Ja ennakointi on saatu loppumaan, tänään ei ainakaan esiintynyt sitä ja olen ollut huomaavinani sen vähentyneen muutenkin. Pari kertaa meni maahan omia aikojaan, mutta sen kummempaa ei esiintynyt itse liikkeissä.
Koko luokka vietiin läpi ja ihan kelpo suoritus koiralta. Ruutu vaatii hiomista tai itseasiassa itse täytyy vähän sääntökirjan pariin palata, mikä on siinä sallittua ja sen jälkeen hioa se nyt ihan kunnolla kuntoon täydestä matkasta.
Muuten kaikki meni ihan kivasti Hertalta. Palkkasin leikkimällä liikkeiden välissä ja siitäkös Herttis tykkää :)

Kiitos Eine ja tytöt! Sumppa niin tykkää tyttöjensä kanssa leikkiä, etenkin Mantan kanssa kun löytyy se sama sävel - ikinuori Sumo =) Ja näytti se Herttakin nauttivan kavereista ja nyt maistuu hyvin uni ;D

Hyvää Alkanutta vuotta!

Joulu ja vuoden vaihde meni melko rauhallisissa merkeissä. Joulu vietettiin kotosalla, kuten perinteeseen kuuluu. Jade ja Herttakin pääsi mukaan joulun viettoon sukulaisille, kun ei ollut juoksuja ja pysty poikien kanssa olemaan siis.
Kyllä vaan on Sumppa aivan hullu paketeista, se reppana rakastaa yli kaiken lahjojen avaamista. Näimpä meillä toimi paketin avaus palvelu aattona ;)
Vuoden vaihteessa käytiin raketit pihalla katsomassa. Sinällään kiva, kun ei koirat niitä raketteja pelkää.

Joulun välipäivinä treffattiin siskoni kanssa Aino ja Eine kera koiriemme. Oltiin Espoossa Luukin koira-aitauksessa. Keli oli mitä kammottavin- oli siitä kelistä kyllä talvi kaukana. Lämpö asteita, vettä satoi kauheesti ja oli tosi kuraista. Aino viisaana oli varautunut vedenpaisumukseen saappailla ja sateenvarjolle, me muut sitten ei niin viisaana oltiin uskollisesti talvisemmissa varusteissa ;D Koirat nautti selvästi keskenänsä riehumisesta ja ennen kaikkea juoksemisesta. Tulivat niin hienosti keskenään toimeen :)
Sumon 3tyttöäkin siis tavattiin, kun Bianca Manta ja Wendy oli mukana. Kiva oli nähdä Biancaakin pitkästä aikaa. On ne Sumon tytöt vaan niin ihania, reippaita ja suloisia walesilaisia <3


Nyt on Mini hoidossa ja kyllä Hertta nauttii taas rakkaasta kaverista. Ja näköjään Minikin.
Mitä enemmän Minillekin tulee ikää, sen leikkisämmäksi se tuntuu muuttuvan. Minilläkin alkaa ilmetä paljon äitinsä juttuja- se leikkii ja innostuu samanlaisista jutuista mistä Ladykin aikanaan. Ja on ihan yhtä hömppä kuin äitinsä. Ja villi.
Nuo on Hertan kanssa niin ihanan näkösiä pentupöhköjä, kun ne leikkii. Noilla on jotenkin niin oma aaltopituus ja löytää toisensa heti.
Hertasta näkee lenkeillä, miten se on iloinen ja jotenkin tyytyväisen oloinen kun se mennä hipsuttaa ja riekkuu Minin kanssa. Jade se vaan katselee mitä ne touhuaa ja kulkee omia polkujaan :)