Marthahan on ollut pienestä saakka melkoinen pureskelija ja voinee sanoa kaiken tuhoaja. Isäni on niin lempeästi kutsunut Marthaa espanjalaiseksi terroristiksi. Ei varmaan vähiten sen vuoksi, että se söi viimeksi isäni silmälasit kappaleeksi, uuden tabletin kuoret yms. Jonkun puhelimenkin se on muotoillut mieleisekseen. Itse olen ollut kovin tuttu eräässä silmälasi firmassa, sillä Martha söi minun silmälaseja monet, todella monet. Enpä ole kunnon laseja sitten ostanutkaan, vaan halppis versioilla on menty. Niiden korjaus ei A/ ole kallista ja B/ ei potuta niin hiton paljoa.
Vaan kummasti kevään lopulla, kesän aikana tuo touhuilu selvästi väheni ja näytti siltä, että koira aikoo kasvaa sittenkin isoksi ja lopetti askartelut. Oikeastaan kaikki.
Tein sille ns. eläinkokeita ja jätin erinäisiä asioita likimain syötiksi eikä se tuhonnut enää mitään.
Silti hieman varovainen olen ollut tuuletusten ja puheiden suhteen, jotta tuo ei enää mitään tuhoaisi.
Nyt elellessäni taas kipujaksoa, on ollut pakko ottaa iisisti ja selvästi vähemmillä ulkoiluilla. Ja sekös näkyy pikkukoirassa. Sitä suorastaan korpeaa, kun ei pääse maailmaan avaraan tutkailemaan ja hutkailemaan. Sillä on tylsää!
Olen koittanut järjestää neidille aktiviteettia kaikesta huolimatta ja on se sisällä osannut olla aloillaan ja pötkötellyt reippaana koirana kanssani.
Vaan hoidossa ollessaan isäni luona se oli päättänyt vähän enemmänkin touhuilla. Näinpä hän söi isäni uudet silmälasit tosiaan palasiksi, vasta ostetun tabletin päälliset meni suoraan roskiin (onneksi se tabletti säilyi ehjänä) joku harja oli muotoilukoneen läpikäyneenä roskis kamaa myöskin. Ja nämä on pitänyt käydä pöydältä hakemassa. Ikinä ei ole ennen pöydille tuo koira kiivennyt, mutta muutenkin sillä tuntuu olevan joku murkkuikä meneillään.
Kokeilee niin maan perusteellisesti kaikkea, mm. tarkoittaako luokse käsky oikeasti luokse vai riittäisikö jos tulee, kun ehtii ja kai se nyt vähintään riittää luoda katse omistajaan ja jatkaa matkaa. Eihän hihnassa tarvitse sillain nätisti hihna löysällä kulkea, saahan pikkukoira sinkoilla ja pomppia kuin kenguru, itse asiassa vaikka syliin. Vaikka vieraankin syliin, saahan. Voihan sitä kiivetä pöydille seisomaankin, jos sillä tapaa näkee paremmin, eikö.. Voihan sitä halutessaan ottaa mitä haluaa ja mistä haluaa... Saahan ovelle rynnäköidä kuin raketti ja hyppiä ihmisten päälle kuin ammus.
Kotona ollessani, kun silmä vaan on välttänyt, on Martha ollut pahoja tekemässä. Sen huomaa kyllä, kun se lähtee tutkimusmatkoilleen pahojaan tekemään. Se lähtee niin hiljaa hipsien ja on äärimmäisen hiljaa tutkimusretkillään. Paljon se tuo tavaroita suoraan syliini, jos vaan huomaan sen tekevän jotain. Kantaa kiltisti kaiken minulle eikä mene piiloon niitä syömään. Toki jos en huomaa sen olevan retkillään, niin sittenhän se ehtii omat analyysinsa tavaroille tekemään.
Puremisen vimma tuolla on ollut pienestä saakka ja luitahan tuo syökin, paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti