R.I.P Jeri

L.Demolution Man eli kotoisammin Jeri
25.8.2003-25.11.2017

Jeri sai elää Tiinan ja Janin & perheen kanssa pitkän yli 14vuoden ajan. 

Jeri oli mitä mainioin perhekoira. 

Kiitos Tiina, Kiitos Jani ja perheenne Jerin hyvästä kodista. Oli ilo saada olla tekemisissä kanssanne näiden vuosien ajan.

Osanottoni menetykseen.

JouluSpa

Koirien perinteeksi jo muodostunut JouluSpa hetki kotikaupungin koirakylpylässä 😊.

Joulua

kuva C.K

Nyt on aika vihdoin rauhoittua Joulun viettoon. 

Töissä tiiviisti ollessa on mennyt joulun valmistelu kyllä vähän harakoille. 

Uusia tuulia ensi vuodelle oli toiveissa ja pentu haaveet piti jättää hetkeksi hautumaan. 

Kiitos saamistani joulukorteista, itsellä jäi kortit kotiin.. Sama pää kesät talvet.

Näiden kuvien myötä me toivotamme kaikille ystävillemme ja tutuille Hyvää ja Rauhallisen lupsakkaa Joulua!
Merry Christmas - God Jul - Feliz Navidad!

Reissussa jälkeen

Tällä kertaa miniloma suuntautui marraskuun lopulla Latviaan, Riikaan. Siskoni ei ole siellä koskaan käynyt vauva aikansa jälkeen joten nyt lähdettiin sinne reissuun.
Luvassa oli myös 2 kaikkien rotujen koiranäyttelyä.
Marthan lisäksi saatiin matkaan mukaan niin kovin rakkaan edesmenneen Sumon tyttönen Manta (Benchmark Taw Cymraes). Mantakin on ehtinyt jo reilun vuosi sitten saavuttamaan veteraani iän.

Kaikki sukulaisenikin jo tietää minun/meidän reissu kommelluksista ja he ehdotti jo, että voisin alkaa tubettamaan tai vloggaamaan reissuista :P :D
Ei siinä, ei tämänkään reissun alku alkanut vahvasti.

Torstai iltana vielä klo 22 ei ollut kenelläkään mitään hajua, missä Marthan passi! Aamulla aikasin startti matkaan ja passi teillä tietämättömillä... Hyvän aikaa yöllä puhelin kävi kuumana ja epätoivo kasvoi. Lähdetäänkin matkaan vain Mantan kanssa ja Marthalle keksittävä hoitopaikka..
Tarina passin löytymisestä yön aikana on pitkä, mutta veljeni kautta kierros aamulla ennen satamaan menoa ja saatiin Marthan passi. Huh!!

Tessut jäi laivassa autoon ja hyvä niillä oli siellä.

Tallinnasta matka jatkui hyvässä flowssa kohti Riikaa. Paitsi että oltiin aivan väärään suuntaan matkalla. Damn it! Vajaa tunnin lisälenkki tuli siitä, kunnes palattiin oikealle reitille..
Auto kesti hyvin reissun ja oli luotettava.

Lauantai aamuna näyttelypaikalle löytäminen oli vähän haaste, kun teitä oli uusittu ja navi ei niitä tuntenut.. Jonkun aika tehtiin uukkareita ja pyörittiin navin sekoillessa huolella. Lopulta iskettiin navi kiinni ja mentiin täysin mutulla. Haukkana katseltiin ympäriinsä, kunnes tuli auto vastaan jolla oli koira kyydissä. Lähdettiin sitä seuraamaan kamalaa kyytiä ja kannatti. Sekin oli matkallaw näyttelyyn ja löydettiin paikalle.

Näyttelyn parkkeeraus oli yhtä mutavelliä nurmikolla. Sitä kuraamutaa oli pitkä matka parkkikselta näyttelyhalliin.
Tietysti itselläni vaaleat farkut näyttely asusteena. Huono valinta.
Halliin sisään astuessa olin aivan kurassa. Avasin koirien herkkupurkin ja viilsin sormeni syvästi siihen ja sen jälkeen voitiin lisää veritahrat niihin housuihin. Ja ennen kuin kehä oli päätöksessään, niihin tuli iso reikä..

Itse näyttelyyn lauantain osalta.
Tuomarina Juta Haranen, Estonia.
Martha Avo eri1 sa Pn3 Sert.
Manta vet eri 2 kp pn4? Toi sijoitus jäi vähän auki, kun oli jokseenkin sekava meininki..
Mantan arvostelu oli erimonainen, ainoastaan liikkeistä maininta että liikkeissä näkyy ikä.
Marthakin sai itsensä näköisen arvostelun, mutta liikettä/actionia olis tuomari toivonut lisää. Martha oli aika lukossa ennen kehää ja se näkyi vielä kehässäkin.

Manta

Martha

Käytiin illalla kiertelemässä Riikaa ristiin rastiin ja syömässä. Koiratkin pääsi kaupunkia haistelemaan. Oli vaan pirun kylmä tuuli..

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, ulkoiltiin ja syötiin hotellin hyvä buffet aamiainen, joka tarjoiltiin 12.kerroksessa. Loistavat näkymät kaupungin ylle!

Reissukoirat

Sunnuntain tuomari oli miellyttävästi koiria käsitellyt Dorota Witkovska. Hänellä oli käytössä arvosteluissa koko väri skaala ja todella tyytyväisiä omoin tuloksiin oltiin!.
Martha eri1 sa Pn2 sert.
Manta vet eri2 kp. Arvostelussa ei Pn luokkasijoituksesta ole merkintää, mutta voittanut vetsku oli samoilla tuloksilla pn3..

Tällä kertaa Martha oli kehässä  rennompi ja tuomari tutki suun tarkasti ja kävi koko kropan häntää myöden tosi tarkasti läpi.
Ainoa miinus Marthalle tuli liian matalista tassuista. Muuten oli liikkeet, pää, ilme, turkki, eturinta jne erinomaista laatua.
Manta esiintyi tällä kertaa todella kauniisti, niin vetävillä liikkeillä ja tarmolla. Selvästi reippaammin ja vetävämmin kuin edeltävänä. Tätä tytsyä ei ikä paina. Mantalla oli loistava arvostelu!

Näyttelyn ständillä kuvautettiin molemmat koirat. Saatiin hyviä kuvia matkalaisista.

Manta on ihan mielettömän mahtava koira. Se ei stressaa mistään, sitä ei hätkäytä mikään, sitä ei pelota mikään, se ei hauku turhia, se on mielettömän sosiaalinen; vaikka toinen kitapurjeitaan esittelisi Manta vain vispaa häntää ja siristelee silmiään ja tekee tuttavuutta. Se on todella utelias, kiltti ja kuuliainen.
On jopa sääli, ettei Manta ole jälkikasvua saanut.. Tuolla luonteella, toimintakyvyllä, sisäisellä ja ulkoisella kauneudella olisi ollut kyllä niin paljon annettavaa.

Onneksi on Manta ja siskonsa Wendy. Ilman niitä mulla ei olisi Marthaa. Sumon kuolema sattui niin syvälle sieluun, etten uskonut surun vallassa kykeneväni ottaa enää  uutta walesia. Manta ja Wendy oli sitten hoidossa ja usko &rakkaus walesiin taas nousi pinnalle. Noiden sisarusten luonteet on niin kultaa!

Lähettiin kehien jälkeen  ajelemaan saman tien kohti Tallinnaa ja maja paikkaamme. Pysähdyttiin parissa kaupassa matkalla, käytiin fine dine-ravintolassa syömässä upean näköinen ja herkullinen päivällinen, koirat pääsi meren rannalle nautiskelemaan vapaudesta, juoksemaan ja kuvailtiin tyttöset taas.

Kiitos taas reissuseurasta siskolleni ja Einelle Mantan lainasta!
Huippu reissupari M&M 😍

Agilityn MM 2017 ja Tsekin matka

Ollaan Cami-siskoni kanssa puhuneet jo pitkään, että agilityn MM-kisoja olisi siistiä päästä katsomaan paikan päälle.
Vaan nyt se haave toteutui!

Keväällä alettiin pohtimaan, pitäisikö sitä tsekkailla lentolippujen ja majoituksen hintaa Tsekkeihin, jos agilityn MM- kisoja nyt vihdoin lähdettäisi katsomaan. Ajatus jäi kytemään..
Kunnes kesän alussa ystävämme kysyi, olisiko kiinnostusta lähteä heidän kanssaan reissuun. Viisi päivää tsekkejä ja aksaa. Juu, ei tarvinnut kuin Camin varmistaa koulusta, että ei osu toppi- jaksoa ja saman tien varailtiinkin jo lentoliput, majoitus ja Maria tsekkas meille myös vuokra-auton.
Näin alkoi reissun kuumeinen odotus :)

Oli ihanaa, kun kesälomallakin tuli reissailtua ja silti oli koko ajan mielessä, että loppu syksystä tärähtää ja naislauma lähtee Tsekkeihin huikealle matkalle.

Voi sitä lokakuun alun riemua, kun lähtö päivä koitti! Väsynyttä läppää, naurua, kyyneleitä yms. Oli huimaa lähteä maailmalle!

Itse agilityskabat oli ihan mielettömän huikea kokemus! Mieletön fiilis, kun Suomella oli runsaasti kannattajia paikalla ja se yhteishenki katsomossa :D
Siellä tanssittiin, kiljuttiin, saatiin melkein sydänkohtauksia ja kaikkkea huimaa. Sanoin kuvaamatonta. Urheilu herättää tunteita ja niin nämäkin kisat.
Tereza Kralowan maksien Maailman mestaruutta ei ollut kukaan horjuttamaan. Se oli jotain jäätävää, upeaa ja mahtavaa katsottavaa - huima vauhti, ohjaajan ja koiran harmonia, huippuunsa hiottua vaivattoman näköistä osaamista! Olipa hienoa saada olla mukana näissä kemuissa.

Tästä reissusta innostuneena meillä on jo ensivuoden Ruotsin kisoihin majoitukset buukattuna. Kristianstadt, here we come - can't wait!

Vuonna 2019 kisat onkin kotikisat eli Suomen Turussa skabaillaan. Sinnekin on jo omat suunnitelmansa :P

Ilman mun rakkaita vanhempia ei tämäkään matka olisi toteutunut. He pitivät koiratriosta niin hyvää huolta reissumme ajan 😍 Marsalla vaikutti olleen ikävä, se oli pari päivää kuin takiainen kanssani. Joka käänteessä hirmu ilottelut, ihan kuin ei oltais pitkään aikaan nähty.
Velmulla oli tuore hammasvamma ja leikkuu operaatio taustalla ja hyvin sekin tuli hoidettua kaiken tohinan keskellä. Onneksi Otto ja Martha on niin terveitä ja helppohoitoisia, niin sai keskittyä Velmun vammojen hoitoon. Kipulääkkeet tekee ihmeitä aina Velmulle..

RimA mestaruudet 3.10

Seuran sisäiset agility mestikset kisattiin 3.10 illalla hallilla.
Cami päätti osallistua epävirallisiin kisoihin ekaa kertaa Marthan kanssa. Marthan, joka on treenannut vasta 4kk lajia.

Cami ja Martha starttasi medi mölli luokassa toisena. Martha oli ihan pähkinöinä jo hallille tulosta, joten oli suuren suuri yllätys, miten huikea kehityskaari Marthalla lajissa on. Se malttoi keskittyä upeasti, eikä karannut edes lähdöstä. Uskomatonta, että niillä kierroksilla malttoi.
Ekaa kertaa isomman yleisön edessä radalla ja vieraat ratatyöntekijät. Cami ja Martha tekivät hienon nolla radan, vaikka Cami kuumeisena liikuntakiellossa ei juuri jaksanut juosta. Radan lopussa se näkyi yhtenä Marthan pyörähdyksenä, muuten sulava rata oli. Ainoa puhtaan radan tehneenä Cami ja Martha medi mölli 1.sija ja Cami RimAn vuoden mölli juniori ja Martha vuoden möllimedi.

Marthalla on treenitkin menneet positiivis-sävytteisesti. Alun mahdottomuus ja haasteet on muuttunut lupaavaksi kisakoiran aluksi. Martha on täysin syttynyt lajiin ja se hinkuaa joka ikisellä solullaan radalle nythetisamantien, kun näkeekin esteitä. Suuri palo lajiin ja muutos on ollut melkoinen toukokuun loppuun verraten. Martha on melko ripeä radalla (koutsikin sanoo, että rotuisekseen yllättävän vauhdikas) ja äärimmäisen kuuliainen. Joskin jos ei Cami juokse, Martha meni jo :P
Kontakti esteet on vajaat eli ihan kesken ja keppejä aloitellaan vielä uudemman kerran opettaa. Martha osaa jotenkuten kepit, mutta kun siitä kisakoiraa ollaankin tekemässä, jotenkuten ei riitä ;) Tahdotaan yhtä loistavat ja varmat kepit kuin Velmulla ja siihen on vain yksi tie. Askel taakse päin ja perus opetus kakskakkosella.  Mikään kiire ei toki ole, kun kisatavoitteet on vuoden 2018 puolella.
Herkkä ja pehmeä koira, niin omat haasteensa kyllä löytyy Marthankin kanssa.

Agilitya

Martha edistyy koko ajan Camin ohjauksessa.

Kontakti esteillä on päästy jo kokonaisten esteiden suorittamiseen, myös keinulla. Marthalla on pysäytykset niillä.
Pujottelukin edistyy ja on vauhtia jo tullut ja ohjureita on voitu alkaa häivyttämään ja silti sujuu hyvin. Nyt täytyy tehostaa 2-2 treeniä, jotta Martha sais yhtä upeat ja varmat kepit kuin Velmulla.


Martha sai alun alkaen talvi treenipaikaksi yökyöpeli vuoron eli 21-22.30ryhmään paikan. Hallille meiltä on kuitenkin matkaa toistakymmentä kilsaa ja aamuisin on herätys klo5, joten pyydettiin siirtoa. Toista paikkaa ei ollut löytyä ja näytti jo siltä, että Marthan talven treenit jäisi omatoimi treenien varaan. Kuitenkin lopulta paikka löytyi ja näin ohjatut treenit jatkuu Marthalla :)

Koiran mittaus vaan pitäisi suorittaa ennen vuoden vaihdetta, jos sen kanssaa mielii kisata alku vuonna. Tällä hetkellä Sagin viralliset mittaus tapahtumat on sen verran pitkän matkan päässä, että ei ole sopivaa paikkaa tullut. Hyvinkäälle olisi kuulemma suunnitteilla kuitenkin mittaus tapahtuma, joten odotellaan sitä.

Kesän reissaamista

Tuossa kesän aikana reissailtiin paljon, osalla matkoista Martha ja kaveritkin mukana.
Espanjan lomani aikaan Martha oli isäni hoivissa ja he reissasivat keski-Suomessa sukulaisia tavaten.

Martha pääsi laivakoiran elämää harjoittelemaan ja oli heti ollut kuin kotonaan. Veljelläni on vähän isompi paatti ja hyvin oli sinnekin Martha osannut rauhoittua. On se vaan niin helppo reissu kaveri, sopeutuvainen eikä stressaa.

Soutuveneily oli ollut ihan Marsan juttu. Lintubongarin parasta aikaa :D

Mökkeilemäänkin pääsi ja Martha rakastaa sitä yli kaiken. Se saa olla vapaana koko ajan, kun ei tontin rajat läpi käynnin jälkeen poistu rajojen ulkopuolelle. Kiltti tyttönen. Ja uimaan pääsee mielin määrin. Rantakivillä kiipeily myöskin on kovin ihanaa touhua ja linnut. Ne vasta onkin mieleen :P

Kotiin paluu oli vähän ankea kaupunkiin, mutta lähdettiin heti vajaa vuorokausi Espanjasta palattuani Itä-Viroon reissuun ja siellä sai taas puuhailla ja uida :)

Käytiin Velmun ja Marthan kanssa Jyväskylässä mökkeilemässä ja sukulaisilla kyläilemässä ja marjoja keräilemässä. Koirat osallistui paayokselka asiaan. Ne söi alaoksien marjat... Viinimarjat on kyllä herkullisia, näköjään koirienkin mielestä!

Näyttely menestys

Martha (Cormallen Sunshine) on kesän aikana käynyt muutamassa näyttelyssä. Ja loisto menestyksellä. Tuloksena tälle kesää 2sertiä ulkomailta Virosta ja yksi serti Kouvolan näyttelystä . Sitä etenkin arvostan, sillä tuomari Kirsi Nieminen oli todellakin tiukka ja tuloksia tuli Eh:sta eriin ja vain muutama sai SA:n. Martha myös esiintyi hyvin. Ainoa miinus oli aavistuksen voimakas pää ja otsapenger.

Marthan kanssa on löydetty pikku hiljaa tasainen esiintyminen, neljä tassua maassa eikä kaikki ilmassa ja vapaasti paikalla pönöttäminen tuomarin tutkiessa :)

Taipumuskoe harrastus

Totta tosiaan. Kesän aikana on Martha ottanut taipumuskokeet harrastukseen...
Taustaa siihen.

Martha on hirmu innokas ja sinnikäs koira metsässä, ihan paras mun koskaan omistamistani waleseista. Sillä on tarvittava vimma, into, sitkeys, sinnikkyys ja tahto, millä se metsässä tekee hakua ja jäljestää. Se osaa käyttää niin maa kuin ilmavainuaan.

Viime kesänä kävi kerran taippareidsa, kun olin varma, että ne on Marthan kanssa läpihuuto juttu. Kerran käytiin taippari treeneissä ja sielläkin Martha oli super.
Noh. Koepäivä tuli ja meni. Se hylkääntyi hakuosuudella riittämättömän haun takia (hakualue oli vähän niukka ja jouduin kieltämään liikaa menoa ja näinpä neiti jäi syömään vaan mustikoita). Muuten jälki, sosiaalisuus ja vesi osuus oli hyväksyttyjä hyvinkin. Ei ainoastaan rimaa hipoen.

Tänä kesänä onkin sitten keksitty uusi juttu. Metsästä karkaaminen kokeessa.
Haku itsessään on hienoa ja tehokasta, mutta joko se poistuu ennen ampumista metsästä tai ampumisen jälkeen. Ampumaradoilla ollaan haulikkoammunnoissakin oltu ja ei korvaansakaan lotkauta siellä ampumiseen. Kauhean vaikea tätä sitten treenata, kun en itse kanna asetta.

Nyt Martha on myös kokeissa kehittänyt paineistumisen ja paineistettuna ei toimintakyky riitä. Antaa tuomarin sosiaalisen käyttäytymisen testissä kyllä tutkia itsensä

Testattiin ohjaajan vaihdostakin, kun paineistuu minun kanssa. Uuden ohjaajan kanssa Sosiaalisessa osuudessa oli neiti kuulemma vain istunut paikallaan tuomarin tutkittavana eikä ollut väistänyt eikä liikahtanut mihkään (vaikkakin arvostelun mukaan oli arka ja ei ollut antanut heti koskea itseään. Sekoittuikohan se jotenkin toisen wss:n arvosteluun, joka oli arkaillut siinä kohtaa..).
Haku osuudella oli alun pelokkuuden jälkeen tehnyt hyvääkin hakua ja ampumisen jälkeen jatkanut hakuaankin sen jälkeen jossain kohtaa metsästä poistuen iloisesti häntä vispaten ja takaisin ei oma aloitteisesti ollut tullut. Siihen se taas kaatui. Autolta neiti oli löytynyt ja siellä ihan iloisena ollut ohjaajan vastaanottamassa. Tuomarikin kävi vielä katsomassa koiran ja kaikki oli hyvin. Joskin illan päätteeksi ontui taka tassua..
Jälki ja uinti osuus oli hyväksyttyjä, kuten edeltävissäkin kokeissa.

Niin tai näin, niin hylätyt tulokset tulleet hakuosuudelta.

Hyvinkään kr näyttely 16.7

Eilen oli vuorossa kotinäyttely. Harvinaista herkkua, kun lenkki maastoissamme järkätään näyttely. Näinpä sinne oltiin Marthakin ilmoitettu.

Martha (Cormallen Sunshine) avo eri2.
Sa jäi saamatta liikkeiden takia.. Marthalla oli vähän vauhtia ja hyppi &rimpuili siskoni luo, joka seisoi kehän reunalla kuvailemassa. Marthalla ei tainnut olla kertaakaan neljä tassua maassa.
Tuomarin sanoin, champion candidate but just a little more ring training.

Ulkoilua ja kesän viettoa

Walesikoiran elämän parasta aikaa!

Pommilla veteen

Käytiin Lopella Komion luonnonsuojelualueella vaeltamassa. Kaunis walesi :D

Vaelluksen jälkeinen kuosi.  Olisiko pikku pesu tarpeen?

Neiti kesäheinä

Uinnin jälkeen malttaa hetken olla paikallaan
 

Olen kotisivujemme kuvagalleriaa päivittämässä, D-pentueen puppekuvat on siellä. Pienoisia ongelmia on ollut kuvien kanssa, mutta luvatusti nyt ne on siellä ja koitan E-pentueenkin kuvia saada sinne. Muutenkin enemmän kuvia pitäisi laitella, niitä kun kyllä riittää.

Tarton retki Virossa heinäkuun alussa

Käytiin lomani alkamisen kunniaksi heti ulkomaan matkoilla Virossa.  Suuntana oli Tarton kaksi kaikkien rotujen koiranäyttelyä, joten Marthakin oli matkassa mukana. Kuten yleensäkin reissatessamme, oli sitten näyttelyä taikka ei.

Lähdimme vajaa pari viikkoa sitten matkaan urheasti, vaikka kaikki mahdolliset ennus- ja taivaanmerkit oli lähtöämme vastaan. Perjantaille oli luvattu kovaa myrskyä etenkin merelle ja sehän piti paikkansa.
Uuden passini saaminen meni viime hetkille, sain sen vasta satamasta :O
Autoni oli rikki ja sillä ei voinut lähteä laivalle, vaikka sillä noin muuten kyllä ajamaan edelleen pystyy. Vähän harkiten kylläkin, että minne :P
Myrskyisän merenkäynnin vuoksi oli haettava testiin matkapahoinvointi lääkkeet ja ajoissa jo niitä aloitettiin syömään.
Toimi täydellisesti! Laiva oli ajoittain kuin mikäkin shaker/vatkain- ristiaallokossa koko paatti tärisi ja rytisi sekä ajoittain keinunta oli jokseenkin melkoista. Olipa sekin kokemus. Meinattiin Martha kerran käyttää kannella jaloittelemassa, mutta eipä menty, kun aallot löi sen verran ja vesi lensi kannelle..

Yöllä saavuttiin pikku seikkailujen (eksymisen) jälkeen vihdoin hotellille, joka osoittautui kyllä odotettua monta kertaa hienommaksi. Vähän turhankin luksusta meidän koirareissuille ;)
Aamulla kukonlaulun aikaan virkeänä kahden tunnin unien jälkeen lähdettiin ajamaan Tarttoa kohden. Vesisadettakin riitti.
Jostain syystä navigaattorimme sekosi ja ajatti meitä Tallinnan läpi pikkuteitä sikin sokin ja siinä turhuudessa menikin yllättävän paljon aikaa ennen kuin päästiin taas kartalle.
Tarttoon saavuttiin aikataulusta myöhässä ja osoitteen mukaista näyttelypaikkaa vaan ei löytynyt vaikka kuinka kierreltiin ja kaarreltiin ja kahdella navilla koitettiin paikka löytää.
Onneksi Tartossa oli hyvin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä ja eräs mies kävi juttusille ja lopulta tuli selailemaan puhelintani hetkeksi ja bingo. Löytyi osoite, joka oli toistakymmentä kilometriä eri suunnassa. Paniikki alkoi iskeä. Näyttely olisi jo alkamassa ja me vielä seikkaillaan jossain ihme paikassa.

Lopulta näyttely paikka löytyi. Ei yhtään liian ajoissa. Kehän laidalle saavuttuamme taisi mennä vartti, kun Walesit alkoi. Pientä tihkuttelua oli, mutta ei kunnolla satanut juuri sillä hetkellä.
Martha oli ihan törkeän väsynyt (sekin oli nukkunut vain sen kaksi tuntia ja sille kunnon unet on todella tärkeät ja välttämättömät sen toimintakyvyn säilymiseen)  ja kiukkuinen kuin mikäkin. Sillä ei ollut malttia eikä keskittymiskykyä yhtään ja se oli kuin lentoon lähdössä! Käyttäytymistavat oli jäänyt kotiin, mm. hyppi ihmisiä päin, veti hihnassa kuin mikäkin, säntäili ja ryntäili ihan holtittomasti. Enpä ole koskaan nähnyt koiruuttani moisessa vireystilassa.
Niin tai näin, ehdittiin kehään silti. Siskoni vei Marthan kehään ja Martha esiintyi Camin kanssa paremmin, kuin minun kanssani siinä kehän laidalla treenatessa.

La 1.7. Tartto, tuomarina Hiroshi Kamisato, Japani.
Martha (Cormallen Sunshine) AVO ERI 1 SA PN2

Omalta osaltamme näyttely käynti jäi kovin pikaiseksi, sillä lähdettiin saman tien sateen alta pois kohti Tarton keskustaa. Tutkailtiin aluetta ja käytiin shoppailemassa ja syömässä. 
Tartto oli täynnä ihmisiä. Siellä oli suunnistuksen MM- kisaajia ja kisaturisteja, joku maraton kisakin siellä oli.
Hotellimme oli täynnä noita kisaajia eri maista. Varsin kansainvälinen tunnelma. Martha yllättäen päättyi taas monen kameraan ja yksi japanilaistyttö otti videopätkänkin Marthasta :D

Käytiin hyvissä ajoin nukkumaan ja koiruutemmekin nukkui kevyet miltei 13 tunnin yöunet. Silti oli raskas aamu, ja Cami puki kurapuvun Marthalle toisen edelleen nukkuessa. Ei meinannut aamulenkille lähtö karvakorvaani kiinnostaa :D Onkohan toi koira jotenkin tullut omistajaansa, juu :P
Sunnuntain enemmän valjetessa pakkailtiin kimpsut ja kampsut rauhassa kasaan ja siirryttiin hyvissä ajoin näyttely paikalle iloisen, reippaan ja hyväntuulisen hännänheiluttajan kanssa. Aurinkokin jopa hetkittäin koitti pilkistellä monen päivän sadeputken jälkeen. Se oli niin huumaavan ihanaa!
Minä vein itse Marthan kehään, harmi etten pystynyt riittävän vauhdilla juoksemaan selkäkipuni vuoksi.. Toki eipä tuo tulos pelkästään liikkeisiin kaatunut, kun neitikoiramme sai ekana noottia liiallisesta maskuliinisuudesta :P

Su 2.7 Tartto, tuomarina Mario Knoll Brasiliasta.
Martha AVO EH2

Näyttelyn jälkeen tehtiin pienet shoppailut ja tankkailut ja lähdettiin kohti Tallinnaa. Laivayhtiö varoitteli Tallinnan poikkeavista liikennejärjestelyistä ison tapahtuman takia. Osa keskustaa oli täysin suljettu.

Saavuttuamme Tallinnaan ei siellä enää ollut poikkeusjärjestelyjä.
Kierreltiin kaupunkia, käytiin kunnolla ulkoilemassa Marthan kanssa ja tehtiin viimeiset ostokset.
Laivalle päästiin viidenneksi viimeisenä autona, hyvin huomioitiin koira autossa ja meidät ohjattiin eri paikkaan laivakannelle kuin muut jonomme autot.
Marthalla ei ollut autossa mitään hätää. Ensinnäkään ulkona ei ollut mitenkään kuuma ja auto oli avokannella. Jätettiin vettä vain autoon Marthalle ja ikkunat auki.

 

Yö myöhään palattiin kotiin raskaan, mutta todellakin antoisan ja hauskan reissun jälkeen. Tapahtumarikas matka jälleen, mutta auto ei pettänyt. Kiitos isälleni auton lainasta ja siskolleni korvaamattoman ihanasta matkaseurasta. Olet aarre!