Velmu ja Lotte RTK1, Hämeenlinna

Cami ja koirat kävi eilen sunnuntaina ahkeroimassa 4 startin verran Rallytokoa Hämeenlinnan tupla kisoissa.
Ei huonommin, kun molemmat koirat Velmu & Lotte 2X Alo hyväksytty ja uudet RTK1 koularit molemmille suoraan kolmella kokeella.

Tuomarit olivat huomattavasti tiukempia, kuin perjantain kokeessa ja yhtään pistettä ei ilmaiseksi saanut.

Kisapaikka Kennelhovi tiedettiin jo ennalta kerrotun perusteella haasteelliseksi Velmulle. Ampumarata lähistöllä ja vesi vieressä näkö etäisyydellä. Onneksi Velmu starttasi häntäpäässä molempiin startteihin, niin ehti jäätymisiin puuttumaan.

Lotte oli ekalla radalla toka ja tokalla radalla eka starttaaja.

Velmun sijoitus 3. B kisassa.
Upea tulos kovatasoisessa porukassa.

Lotte uusi RTK1 tyttönen

Lotella ekalla radalla kävi vähän köpelösti, kun hiiren hiljaisuudessa alkaneet kisat ja iso kenttäalue teki tepposet. Yhtäkkiä Loten startattua kehän viereen tulleet koirat aloitti haukkushown, niin Lotte jäi niitä kuuntelemaan parilla kyltillä peräkkäin.
Eikä tekeminen ollut niin täpäkkää Lottea kuin aiemmin ollut.
Tokalle radalle mennessä Cami muisti leikkiä pikkuLoten kanssa ja neiti pentumieli oli taas korjattu ja säpäkkä Lotte pisti parastaan. Radan lopussa ollut hidas käynti tuotti hankaluutta, kun sitä ei vielä ole ehtinyt treenata yhtään. Joutuivat räiskästä sen vaan läpi jotenkuten. Siitä ropisi pisteitä.
Ei kuitenkaan huonosti 2kk lajia treenanneelle parille ottaen huomioon vielä Loten nuoren iän 🤩♥️
Muokkaus: Lotte on muuten Suomen ensimmäinen pieni amerikanpaimenkoira rallytokossa kisaamassa ja siten ensimmäinen koularin omaava rotuisensa. 😍🐾

Velmulla oli radat taattua Velmua tyyliä. Esitti parastaan, joskin vähän kontakti katoili ekalla radalla ja maahanmenot oli hankalia. Koska vesi, vesi tuoksuu niin vastustamattomalle ja ajatus sumentuu🙈
Tokalla radalla ainoastaan äänen käytön takia (vingahti kaksi kertaa käännöksissä), muuten täydellinen suoritus pisteiden valossa.
Eipä reilu vuosi sitten edes tiedetty Velmun tulevaisuudesta terveysvaikeuksien vuoksi ja nyt on saavutettu jo kisakentät.
Täytyy kyllä kiittää loisto ortopediä ja fysioterapeuttia siitä.

Hienoa Cami ja paimenet, Onnea huimasta viikonlopun aherruksesta!

Rallytoko Janakkala

Cami teki mahtavan uuden lajin kisastarttauksen eilen Janakkalan rally kisoissa.
Sää oli haastava, reipasta vesisadetta ja ukkosta ilmoilla.

Lotte pieni junnu neiti (Lil'Sunkiss Candy 4a Champion) alokasluokassa 97/100 pistettä, sijoitus 3. 🤩🤩 Luokassa n.20koiraa.
Velmullekin alokasluokassa tuli 77/100pistettä ja tulos.
 Velmulla ei ihan täysin toimintakyky kadonnutkaan, vaikka ukkosen vuoksi olikin paniikissa radalla. Radalta juoksi täysiä kuola valuen autoon..

Katsottiin kotona kyllä ukkostutkaa ennen kisoihin lähtöä, mutta vaikea oli tietää ukkosrintaman kulkua. Näytti, että kisa paikan lähellä ollut ukkonen oisi mennyt poispäin, mutta eipä sen tarvi suoraan päällä edes olla, koira kyllä vaistoo..
Oppina kyllä, että Velmun kanssa ei ukkosella kisata.

Eteenpäin

Eteenpäin on menty arkea, päivä kerrallaan.
Itselläni mm. aikakäsitys sekosi (ja moni muukin asia) tässä melkoisen raskaassa elämän tilanteessa.

En ole koiratouhuissa juurikaan käynyt, vaikka siskoni on jatkanut koiriemme kanssa harrastuksia.
Eilen henkisesti tosi raskaan työpäivän jälkeen halusin lähteä mukaan rallytoko treeneihin.
Jopas oli yllätys.

Koutsi-Terhi oli tekaissut Sm kisojen radasta kopion ja Lotte & Velmu ottivat kisanomaiset treenit.
Uskomattomia menijöitä molemmat. Kumpikin tekaisi yli 90pisteen radat. Etenkin Lotte junnu neiti oli upea näky; mielettömän upea fokus tekemiseen ja rentous, vaikka onkin tuollainen pikkusähiäinen ja mielettömän innokas.
Velmulla taas osaamisen taso on niin korkea, että se näkyy kaikessa. Aavistuksen verran täytyisi vaan maltillisemmin suorittaa kyltit.

Hyvä Camin suunnata hieman rennommin mielin kohti edessä olevaa kisatykistä. Olikos nyt 6starttia viikon sisällä tuloillaan..

Isä, muistot on kalleinta kultaa

Isälleni koiramme oli todella tärkeitä ja rakkaita. Niillekin piti aina olla herkkuja.
Tässä oltiin Jyväskylän mökillä, koirillekin oli grillattu oma makkara..

Viimeiseksi jäänyt yhteinen veneretkemme Juhannuksena.

Ensitapaaminen Marthan kanssa tammikuussa 2015.
Marthalla oli isäni kanssa vahva side, viettivät paljon aikaa yhdessä ja mun ulkomaan reissujen aikana isäni hoiti aina Marthan ja möksällä Jyväskylässä nauttivat laatuajasta..
 Ja asuttiinhan me Marthan kanssa kevät talvella muutama viikko minun vanhemmilla leikkauksesta toipumisen ajan.
Mun sydäntä särkee katsoa, kun Martha reagoi kadulla kävellessä ohikulkeviin isän näköisiin miehiin ihan hurlumhei hiprakka-iloisuudellaan, koko pylly vatkaa ja koira ei ole nahoissaan pysyä. Haistellessa olemus tipahtaa täysin, ei se ollutkaan meidän tyyppi..