Olin tuossa jokunen aika sitten Pienten amerikanpaimenkoirien kokoontumisajoissa Helsingissä Loten kanssa ja kolme muuta dogia jäi kotiin.
Kotiin ajellessa kilahti puhelimeen viestiä, että koirasi on löydetty ja on täällä Riihimäellä löytöeläin talossa.
Soitin saman tien annettuun numeroon ja puhelun aikana selvisi, että toinenkin koirista on mahdollisesti minun? Siru numeron perusteella selvisi nämä.
Löytyneet oli Otto 14v ja Velmu. Velmu oli pitänyt koko ajan Otosta (miltei kuuro ja sokea vanhus) kuulemma huolen.
Kolmaskin koira oli näiden kanssa nähty.
Eli Martha.
Martha oli säikähtänyt kiinniottoa ja lähtenyt juoksemaan pakoon.
Sen jälkeen seuraavat havainnot oli metsästä ja siitä kuinka Martha juoksi valtatiellä vaarallisen näköisesti..
Saavuttuani Hyvinkäälle itse, ei enää havaintoja ollut tuntiin tullut.
Etsijä koirista sain ohjeet, kuinka voidaan mahdottoman hankalasta tilanteessa edetä.
Lopulta etsintöjen alettua eräs nainen soitti ja kertoi kuvauksiin sopivan koiran istuvan hänen lähellään.
Marthan löytöpaikka oli kotoa monen kilometrin ja teiden ylitysten takana puoli vuotta sitten menehtyneen isäni kotipiha 😢😢
Martha oli siellä pihassa istumassa kuin tatti ja tarkkaili ympäristöään säikyn näköisenä.
Ressu oli pakomoodissa ja yritti ensi alkuun pötkiä minuakin karkuun. Kävin hyräilemään, asetuin paikoilleni ja otin Marthan rakkaan vinkulelun taskusta. Sen avuin rohkastui tulla lähemmäs ja lähemmäs ja kierrellä ympäri nuuhkien, kunnes loksahti. Oma emäntä se siinä💓
Itkin vuolaasti. Koirani oli kotoa lopulta vaeltanut isäni kotipihalle 😢
Siellä mä vollotin ja pidin tiukasti Martha mun sylissä. About 3,5tuntia oli seikkailu kestänyt..
Ensi alkuun näytti, että hurjan onnekas Martha oli ollut eikä mitään ollut sattunut.
Tassut oli ikävästi verillä ja anturoista puuttui paloja.
Lopulta jouduttiin käydä ortopedi-Johannaa moikkaamassa sillä Martha muuttui kivuliaaksi.
Mitään luita ei onneksi ollut poikki ja kovia kärsinyt selkä oli ok, mutta etuosassa kovan trauman aiheuttamat lihasvauriot.
Munuaisten toimintaa piti tarkkailla ja pissaamista. Samoin nesteytystä piti tehostaa, kuivunut elimistö.
Onnellinen loppu saatiin kuitenkin. Sennu koira Otto ja Velmu selvisi kolhuitta ja Marthakin melko vähillä osumilla.
Tarina ei kerro, miten koirat oli kotoa päässyt karkaamaan suljettujen ovien takaa..
Kiitos isosti meidän ystäville!
Pia, Karu, Helena, Riitta, Jenna ja Roni ❤️
Ja kotiväki Espanjassa, joka hoiti netti tiedottamisen.
