Käytiin tänään Otto-cockerimme kanssa epävirallisessa koiranäyttelyssä. Otto 10,5 vuotias ikinuori ilmoitettiin veteraanikehään. Toistakymmentä veteraania oli kehässä.
Otto esiintyi todellakin reippaasti, iloisesti ja varman oloisesti häntä koko ajan vispaten. Cami esitti Oton vapaasti ja se näytti upealta yhteistyöltä. Otto malttoi esiintyä hienosti ja jaksoi seistä uskomattoman hienosti pitkiäkin pätkiä, Wau! Otto oli lopulta veteraanikoirien toiseksi kaunein!!
Voittaja oli todella upeassa kunnossa ollut 14-vuotias australianpaimenkoira. Siitä koirasta ei kyllä ikää nähnyt, sen verran reipas ja terhakka esiintyminen oli hänelläkin :)
Kuvia laitan, kun kamerasta niitä saadaan purettua. Onnea Cami ja Otto! Upeaa kehitystä tapahtunut ja hienoa suloista yhteistyötä <3 p="">
Samalla retkellä mentiin Selkiin treenaamaan Marthan kanssa tuoreeltaan hakua. En vain ymmärrä, mitä ihmettä eilen metsässä tapahtuikaan, että haku tuolla koiralla hylkääntyi. Ja mistä syystä..
Ennemminkin tuo vaihtoehto, että se ottaa hatkat tuntui luonnollisemmalta kuin että haku ei olisi riittävä. Ja eilisen kokemuksella taipumuskokeiden haussa ei ole merkitystä, vaikka koira karkaisikin metsästä. Kunhan se hetken kuluttua ohjattuna palaa takaisinkin.
Noh, yhtä kaikki. Nyt tarvitsee vain pohtia hetken, miten mennä tästä koulutuksellisesti eteen päin, vai luottaako koiraan, että se kuitenkin osaa. Aiemmin kun ei ole mitään ongelmia haussa ollut edes vieraissa paikoissa. Ainahan ei voi onnistua, ja jos eilinen nyt oli joku poikkeus tila? Väsymys yms. toki voi selittää jotain, sillä olihan meidän edeltävä ilta ja viikko aikamoinen ja aamulla koira piti herättää taas luvattoman aikaisin.
Tämän päivän treenissä hihnasta irroitettuani ja käskyn annettua Martha singahti innokkaasti matkaan. Se haki tosi vauhdikkaasti etualalla risteillen puolelta toiselle ja selvästi maavainua käyttäen tutki maastoa. Kerran lähti aivan liian pitkälle ja kutsuin tulemaan lähemmäksi. Martha kävi jaloissa ja kehuin sen siitä ja samalla annoin luvan lähteä uudestaan hakuun. Ja samanlainen tosi vauhdikas ja innokas haku jatkui n. 15-20 metrin päässä. Martha selvästi piti yhteyttä tämän jälkeen paremmin minuun. Pari pistoa se teki vieläkin pitemmälle, mutta aukealla kohdalla näin missä se meni ja mitä se teki. Heiniä se ehti tuollakin vetästä matkallaan... Ja tein kuten taippareissakin piti tehdä eli itse seison paikallani metsässä. Se on kyllä sellainen, mitä en ole aiemmin tehnyt vaan liikun toki itsekin metsässä. Mutta kokeissa koira sai liikkua, mutta itse piti olla likimain niillä jalansijoilla.
Ehkä me jatketaan tällä linjalla, tehdään pitempiä eriä ja ehkä minun ei pitäisi kutsua Marthaa ollenkaan metsässä ollessamme, antaa sen hakea ja viilettää reilummalla alueella täysin itsenäisesti ja omatoimisesti. Täytyypä taas lukaista kirjallisuudesta jotain vinkkejä aiheeseen..
Turhauttavaa tuollainen selkeä alisuorittaminen ja epäonnistuminen niinkin varmassa asiassa :D
Siskonikin kysyi eilisen jälkeen, että mitä ihmettä minä tein Marthalle, että haku ei onnistunut vai oliko minulla sama koira ylipäätään mukana :P
Noh, aina ei voi onnistua. Ei tosiaankaan. Treeniä ja uutta yritystä putkeen.
<3 p="">Käytiin vielä kotimatkalla Velmun kanssa tekemässä kentällä pientä varmistelu treeniä ensi viikon virallisten kisojen korkkausta silmällä pitäen. Kontaktit oli huikean hyvät ja tosi varman näköiset! Kaikki koulutuksista saadut opit on mennyt kyllä perille.
Velmu oli muutenkin tosi kivasti kartalla. Nyt vain luottavaisin mielin kisoja kohden.
<3 p="">Ykkösluokan radat voi olla haasteellisia Velmulle, kun sillä on ihan mielettömästi vauhtia ja ykkösen radat tuppaa olemaan likimain suoria ja muutamia käännöksiä matkalle. Velmu ehtii vetäistä niin kovat vauhdit ja sitten pitäisi ehtiä sitä tiukasti jonnekin kääntämään... Haasteita varmasti riittää niissä radoissa Camilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti