Ollaan siskoni kanssa tehty koirille verijälkiä. Tuo jäljestys kun on ihan selvästi noille hurtille mieleen ja ainakin se on kevyttä harrastusta myös meidän veteraaneillekin :)
Eilen kävin aamutuimaan vetämässä metsään jälkiä ja alkuillasta koirat pääsi nuuskuttelemaan jäljille. Jäljet oli n. 8-9h vanhoja.
Otto pääsi ensimmäisenä jäljelle. Siskoni sai ohjata koiria, harjoitusta hänellekin.
Otto osaa aina yllättää, niin tälläkin kertaa. Otto on vaan kerran pari aiemmin ollut jäljellä. Mutta pitäisi ihan tosissaan useamminkin tehdä jälkiä sille; se selvästi nauttii tuosta. Vaikka Otto onkin sellainen höselö ja touhukas, niin jäljelle se rauhoittuu ja löytää jostain keskittymiskyvynkin mukaan. Eilen jäljestys oli alkuun hurjan vauhdikasta (olisi pitänyt perässä juosta) joten piti vähän himmailla Oton menoa. Se vähän häiritsi koiraa ja alkoi enempi pyöriä jäljen sivussa. Kun sai taas vauhdikkaammin mennä, meni siksak kuviota jäljen molemmin puolin käyttäen maa ja ilmavainua. Kulmat merkkasi haistellen ja teki tarkastus lenkit ja jatkoi hienosti jäljelle. Kerran meinasi lähteä paluujäljelle, mutta löysi itse takaisin oikeaan suuntaan. Muutamat kerrat kyseli myös vähän tukea. Kaadolla ei nyt valitettavasti ollut sorkkaa, se unohtui pakastimeen :/ Näimpä Otto käyttäytyi tosi välinpitämättömästi kaadolla,vaikka ruokaa saikin palkaksi.
Muuten meni tosi hienosti Oton jälki hommat.
Hertta oli kuin juna jäljelle päästyään. Se kihisi kotona intoa, haistettuaan verisientä. Sama jatkui metsässä. Hertta meni tiukasti maavainulla koko ajan edeten häntä hurjasti vispaten, muutaman kerran lähti ilmavainulla jäljen sivuun, mutta palasi maavainulla jatkamaan. Kulmat merkkasi tosi tarkasti haistelemalla. Kerran jäljen sivulta tuli joku parempi haju ja meinasi lähteä Hertta sinne hajun perään. Huvittava koira; se ikään kuin hypähti tajutessaan olevansa väärän hajun perässä ja kiireen vilkkaa jatkoi verijäljelle ;) Kaato olikin tosi tarkan tutkiskelun paikka. Kovasti olisi Herttiksen mieli tehnyt vielä jatkaa nuuskutteluja :D
Toi jälki homma on todellakin kivaa ja koirat tykkää ihan vietävän paljon. Jatketaan taas jälkien tekemistä, muutaman lepopäivän jälkeen.
Oli muuten huvittava hetki käydä kaupassa verta ostamassa. Kassa neiti katseli jaa että verta. Meinaat siis oikein kunnon vanhanaikaisia veriplättyjä ruveta tekemään. Johon minä, että joo en. Mä katsos kastelen sienen verellä ja ulkoilutan sitä sientä metsässä. Voi sitä kassa neidin ilmettä! :D Sain sitten vähän enemmän avata tuota sienen ulkoilutusta. Ihan kassa neiti innostui aiheesta ja siinä rupateltiin hyvä hetki. Kyllä tuli se kassa ihminen hyvälle tuulelle ja sai hyvät naurut itsekin =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti