Tapaamisia

Pitkästä aikaa tapasin viime viikolla D-pentueen Jerin ja Lolan.
Jeri (L.Demolution Man) asustaa Espoossa lapsi perheessä. Jeri on todella terveenä saanut olla, oikeastaan eturauhas vaiva oli ainoa, mitä on tarvinnut eläinlääkärillä käydä. Muuten tosi terve koira. Hieman oli harmaantumista huomattavissa, mutta silti Jerilläkin edelleen on todella silkkinen, suora ja kiiltävä turkki. Muutoinkin Jeri näytti olevan todella hyvässä kunnossa. Iloinen ja kiltti koira Jeri on. Jeri on todella miellyttävä tapaus, kun ei juurikaan edes hauku.
 Kiva oli nähdä Jeriä!

Lola (L.Daple Girl) asustaa Vantaalla perheensä kera. Lola oli todella mukava myöskin nähdä pitkästä aikaa. Lola oli todella hurmaava ja valtavan upea näky! Koira pian 9-vuotta täyttää, eikä kyllä yhtään uskoisi. Lolalla on turkki todella tumma (aivan kuten äidillään), silkkinen, suora ja niin kiiltävä. Harmaata hapsua ei Lolasta juurikaan löydy.
Lolakin on saanut todella terveenä elämänsä viettää. Vieläkään ei ole mitään vaivaa tullut. Ainoastaan pieni patti silmäluomesta oli poistettu ja paljosta uimisesta & pitkästä turkista kehkeytynyt hotspot, mutta eipä ole muuten Lolankaan tarvinnut eläinlääkärillä turhia käydä.
Lola on hieman arempi yksilö, mutta se ei ole kotiväen kanssa yhteiselämää juurikaan haitannut.
Lolakaan ei juuri lainkaan hauku, mikä tietysti on hieno piirre.
Ihanan eloisa koira =)


Neron kanssa käytiin taas viime torstaina pentu kerhossa. Jo entuudestaan väsynyt pentu (liikaa menoa, ei ollut ehtinyt nukkumaan) oli ihan hurjan väsynyt kerhon jälkeen. Leikkiminen on niin kivaa ja raskasta ;) Nero oli tosi reipas taas ja osasi jo tosi hienosti käyttäytyä. Ja ei voi kuin vain ihmetellä tuon pennun itsehillintää ja keskittymis kykyä. Ihan kesken leikin se malttaa jättää riekkumisen sikseen ja täysillä keskittyä annettuun tehtävään. Ei paljon haittaa ympäristön häiriöt. Vielä kun malttaisi edetä rauhassa tämän pikku pentusen kanssa.
Kuusi vuotta on edeltävästä pennun kasvatus kokemuksesta ja jotenkin sitä ehtii siinä välissä unohtaa kaikki "tämän asian ihan varmasti teen toisin seuraavan koiran kanssa" ajatukset. Mitähän ne asiat mahtoi olla?
Nero on muutenkin niin "hämäävä" pentu, että sitä ihan unohtaa toisen olevan vasta 4,5kk. Se kun osaa niin keskittyä ja on ihan intopiukeena kaikesta tekemisestä, niin sitä tahtoisi jo tehdä ja opettaa niin paljon kaikkea tuolle. Kuitenkin toinen on vielä niin pieni ja ihan vauva. Ja täytyy antaa sen myös sitä olla!
Luodaan vain hyvää pohjaa tulevaan.
Nero on kuiteskin päässyt tosi paljon reissailemaan. On oltu fudista katsomassa niin ulkona kuin turnauksessa hallissa, on käyty lentokentällä, on käyty eläinlääkärillä muuten vaan, on käyty hevostalleilla, on kyläilty paljon ja ennen kaikkea käyty useampaan otteeseen vanhusten hoito kodissa ja vielä erikseen myös omalla työpaikallani. Ja ihan joka paikassa Nero on ollut todella reipas ja rohkea!

Oltiin viikonloppuna Vihtijärven suunnilla metsälenksuilemassa. Nerokin ensimmäistä kertaa tosi pitkällä lenkillä ja ylipäätään kunnolla metsässä. Se on sitten aika selvää, että tuosta pennusta taitaa tulla aika kova uimari ja ilmeisen hyvä jäljestäjä myöskin. Käytiin lammen reunalla juottamassa koirat, niin Nero se olisi ihan väkisin halunnut uimaan. Ihan mahdoton pyrkimys vaan syvemmälle ja syvemmälle..
Tuo jäljestäminen voisi olla Neron juttu todellakin, nenäänsä se ainakin osaa todella hyvin jo nyt käyttää.