Näytelmiä ja hakutreeniä

Käytiin tänään Otto-cockerimme kanssa epävirallisessa koiranäyttelyssä. Otto 10,5 vuotias  ikinuori ilmoitettiin veteraanikehään. Toistakymmentä veteraania oli kehässä.
Otto esiintyi todellakin reippaasti, iloisesti ja varman oloisesti häntä koko ajan vispaten. Cami esitti Oton vapaasti ja se näytti upealta yhteistyöltä. Otto malttoi esiintyä hienosti ja jaksoi seistä uskomattoman hienosti pitkiäkin pätkiä, Wau!  Otto oli lopulta veteraanikoirien toiseksi kaunein!!
Voittaja oli todella upeassa kunnossa ollut 14-vuotias australianpaimenkoira. Siitä koirasta ei kyllä ikää nähnyt, sen verran reipas ja terhakka esiintyminen oli hänelläkin :)

Kuvia laitan, kun kamerasta niitä saadaan purettua. Onnea Cami ja Otto! Upeaa kehitystä tapahtunut ja hienoa suloista yhteistyötä <3 p="">

Samalla retkellä mentiin Selkiin treenaamaan Marthan kanssa tuoreeltaan hakua. En vain ymmärrä, mitä ihmettä eilen metsässä tapahtuikaan, että haku tuolla koiralla hylkääntyi. Ja mistä syystä..
Ennemminkin tuo vaihtoehto, että se ottaa hatkat tuntui luonnollisemmalta kuin että haku ei olisi riittävä. Ja eilisen kokemuksella taipumuskokeiden haussa ei ole merkitystä, vaikka koira karkaisikin metsästä.  Kunhan se hetken kuluttua ohjattuna palaa takaisinkin.
Noh, yhtä kaikki. Nyt tarvitsee vain pohtia hetken, miten mennä tästä koulutuksellisesti eteen päin, vai luottaako koiraan, että se kuitenkin osaa. Aiemmin kun ei ole mitään ongelmia haussa ollut edes vieraissa paikoissa. Ainahan ei voi onnistua, ja jos eilinen nyt oli joku poikkeus tila? Väsymys yms. toki voi selittää jotain, sillä olihan meidän edeltävä ilta  ja viikko aikamoinen ja aamulla koira piti herättää taas luvattoman aikaisin.
Tämän päivän treenissä hihnasta irroitettuani ja käskyn annettua Martha singahti innokkaasti matkaan. Se haki tosi vauhdikkaasti etualalla risteillen puolelta toiselle ja selvästi maavainua käyttäen tutki maastoa. Kerran lähti aivan liian pitkälle ja kutsuin tulemaan lähemmäksi. Martha kävi jaloissa ja kehuin sen siitä ja samalla annoin luvan lähteä uudestaan hakuun. Ja samanlainen tosi vauhdikas ja innokas haku jatkui n. 15-20 metrin päässä. Martha selvästi piti yhteyttä tämän jälkeen paremmin minuun. Pari pistoa se teki vieläkin pitemmälle, mutta aukealla kohdalla näin missä se meni ja mitä se teki. Heiniä se ehti tuollakin vetästä matkallaan... Ja tein kuten taippareissakin piti tehdä eli itse seison paikallani metsässä. Se on kyllä sellainen, mitä en ole aiemmin tehnyt vaan liikun toki itsekin metsässä. Mutta kokeissa koira sai liikkua, mutta itse piti olla likimain niillä jalansijoilla.
Ehkä me jatketaan tällä linjalla, tehdään pitempiä eriä ja ehkä minun ei pitäisi kutsua Marthaa ollenkaan metsässä ollessamme, antaa sen hakea ja viilettää reilummalla alueella täysin itsenäisesti ja omatoimisesti. Täytyypä taas lukaista kirjallisuudesta jotain vinkkejä aiheeseen..
Turhauttavaa tuollainen selkeä alisuorittaminen ja epäonnistuminen niinkin varmassa asiassa :D
Siskonikin kysyi eilisen jälkeen, että mitä ihmettä minä tein Marthalle, että haku ei onnistunut vai oliko minulla sama koira ylipäätään mukana :P
Noh, aina ei voi onnistua. Ei tosiaankaan. Treeniä ja uutta yritystä putkeen.
 
<3 p="">Käytiin vielä kotimatkalla Velmun kanssa tekemässä kentällä pientä varmistelu treeniä ensi viikon virallisten kisojen korkkausta silmällä pitäen. Kontaktit oli huikean hyvät ja tosi varman näköiset! Kaikki koulutuksista saadut opit on mennyt kyllä perille.
Velmu oli muutenkin tosi kivasti kartalla. Nyt vain luottavaisin mielin kisoja kohden.
<3 p="">Ykkösluokan radat voi olla haasteellisia Velmulle, kun sillä on ihan mielettömästi vauhtia ja ykkösen radat tuppaa olemaan likimain suoria ja muutamia käännöksiä matkalle. Velmu ehtii vetäistä niin kovat vauhdit ja sitten pitäisi ehtiä sitä tiukasti jonnekin kääntämään... Haasteita varmasti riittää niissä radoissa Camilla.

Taipumuskokeet ja elopäivät

Käytiin tänään Marthan kanssa taipumuskokeissa. Ja saadaan mennä toistekin. Hupsis!

Kaikki muut osuudet meni hyvin läpi, mutta tulosten luvussa hakuosuudesta tulikin hylätty ja se riitti kokonaistuloksen hylkääntymiseen huolimatta upeasta jäljestyksestä ja hienosta vesityöskentelystä.
Hakuun Martha lähti omaan lennokkaaseen tyyliin ja likimain karkasi (hävisi toviksi kokonaan näkyvistä), mutta tuli kutsusta lähemmäksi. Jatkoi lähempänä seikkailujaan. Haku ei siis ollut riittävää.
Jäljellä Martha oli puolestaan hyvin varma ja vauhdikas menijä. Jouduin kunnolla jarruttelemaan, kun vauhtia Marthalla tuppaa olemaan liikaa. Kaato löytyi helposti.
Vesinouto oli taattua Marthan tyyliä. Istui käskystä paikalla, käskystä riistapukin noutoon (riistapukista irtosi siipi, mutta Martha otti sekä siiven että pukin samalla matkaa suuhun) käskystä tiputti sen minulle ja jäi istuen odottamaan lisäohjeita :)

Päivä venähti 12tuntiseksi.. Vähän alkoi huono olo tulla, kun eväittä olin liikenteessä. Kyllä koiralle oli ruokaa, mutta omat eväät... Noh, koiran kokeethan nämä oli niin koiran parasta ajatellen :D Kotona suoraan jääkaapille, syötävää ja kylmää juotavaa. Ja seuraavia kokeita katsellaan ensi kesälle, kun viikon päästä on likimain viimeiset spa kokeet ja ilmoittautuminen mennyt jo umpeen.


Perjantai iltaa vietettiin RimAn hallilla Elopäivien merkeissä. Rento yhteinen seuran jäsenien illanvietto agilityn parissa.
Koulutuksesta vastasi Misa Riiali. Cami ja Velmu sai kyllä niin paljon hyviä neuvoja ja oppeja jatkoa ajatellen. Kaikki muut ryhmässä oli 3.luokan koiria ja treenattava rata oli 3.luokan kisaaville suunnattu. Hitusen haastava noin mölliluokan koiralle. Silti Velmun ja Camin tekemisessä oli paljon hyvää ja Velmu osaa paljon sellaisia asioita, mitä harvemmin ykkösluokkalaiset vielä hallitsee saatika tarvitsee. Ja ne kontaktit oli taas mahtavat. Putki-hyppy rallissa Velmulla oli illan toiseksi kovin aika, mutta rima tuli hätäpäissä alas. Hyvää humputusta ja irroittelua tiukan koulutuksen jälkeen.

Martha oli luonnollisesti mukana, mutta se ei radoille osallistunut. Cami teki välillä pikku juttuja mm.rally-tokoa sen kanssa, jottei nyt ihan tylsäksi seuraneidin olo tule. Marthakin kun hinkuaa tehdä yhdessä ihan mitä vaan :) Tessut pääsivät kunnolla juoksemaankin päivän päätteeksi ja onnistuivat kierimään mutaojaan. Huh, miten olivat mutaisia koiria sen jälkeen.

D-pennut 13-v!

D-pentue täytti eilen peräti 13-vuotta! Synttäreitään ihmistensä kanssa on enää viettämässä Bobi (L. Dumbo Boy) ja Jeri (L. Demolution Man).
Kumpikin herra koira voi vanhuuden vaivojensa kanssa kutakuinkin hyvin. Bobilla on kilpirauhasen vajaatoiminta tullut, mutta Jerillä ei ole mitään lääkityksiä eikä sinällään mitään sairauksia. Eturauhasvaivoja aika ajoin, mutta muuta suurempaa ei ole. Kuulohan näillä molemmilla on jo mennyt, mutta näkö pelaa ja tassut toimii hyvin. Lenkkejä jaksavat pojat vielä viipottaa omistajiensa kanssa.
Keväällä näin kumpaakin poikasta, olipa ihanaa!

Jerin omistaja laittoi Jeristä kuviakin, mutta ne on kännykässä ja nyt kipeänä ollessani en suuremmin jaksa koneella pörräillä, joten jääköön se vähän odottamaan josko tänne niitä vaikka saisin.


Poikien äiti Ladyhan eli myöskin pitkän elämän. Lady kuoli muutamaa kk vajaa 14vuotis synttäreitään. Pitkäikäisiä D-poikasia.

Sumo, Lupu, Mini ja Lola on lähtenyt jo aiemmin pilven reunalle tai sateenkaari sillalle kirmailemaan sielunsa kyllyydestä.


Onnea Jeri ja Bobi!

Heinolan näyttely

Tänään oli Heinolan kaikkien rotujen näyttely.

Edeltävän illan ja yön olin ihanissa hääjuhlissa, ja aamulla muutaman tunnin unien jälkeen mietin pitkään lähdetäänkö vaiko ei koiran kanssa kaksin matkaan. Auto jäi juhlapaikalle, lompakko siellä ja kotona ei yhtään rahaa. Millä edes pääsisin tunnissa auton hakemaan, koiran laittaa kuntoon, pakata näyttelyvermeet mukaan ja etsiä marthan häkki..

Noh, kaiken tämän lopulta tein tunnissa ja sain kun sainkin auton nokan Heinolaan. Vaan aika turha reissu tuli :P

Martha (Cormallen Sunshine) tänään Nuo EH2.

Siskoni esitti Marthan ja Marthaa ahdisti siskoni käsissä vähän kehässä olo. Liikkeet esitti kyllä hienosti häntä huiskuten. Martha ei ollut tuomari Beata Petkevican mieleen ollenkaan. Tänään noottia löytyi uusista asioista, mutta yhtä kaikki. Väärän tyyppinen koira tälle tuomarille.

Martha 20kk

Siskoni on myös kahden kääpiösnautserin vaki-handleri. Tänään ei sielläkään kehässä menestystä tullut, joskin koiran kokonaisuus oli ollut tuomarin mieleen vaan turkki ei ole tällä hetkellä näyttely kunnossa.

Seuraavaksi mennään Marthan kanssa taipumuskokeisiin ja katsotaan päästäänkö mejä kokeisiinkin vielä muutamiin tälle syksylle. Myös terveystarkastus odottaisi vuoroaan..

Taipumuskoe treeniä

Eilen Kanta-Hämeen puolella järkättyihin taipumuskoe treeneihin pääsimme Marthan kanssa mukaan.
Kotona ja lähiympäristössä satoi vettä kuin saavista kaatamalla, mutta treenipaikalla oli kuivaa ja aurinkoista.
Vedin itse muutamat fasaanin jäljet treenaajille ja Teemu teki Marthan jäljen.
Martha jäljesti tosi reippaasti, varman oloisesti ja iloisesti vauhdilla. Piti jarrutella kunnolla. Kulmalla pyöri kuin väkkärä varmistaen minne suuntaan jälki meni. Fasu löytyi helposti :)
Haku osuudella Martha kulki koko ajan nenä maassa. Peitteisellä suomaastolla ei irronnut kovin kauas (tätä on treenattu), mutta aivan riittävästi. Mikä tärkeintä, Martha ei vaan juossut metsässä vaan se etsi ja haki koko ajan jotain. Nenä kävi selvästikin. Hieno pikkukoira :)
Vesinoutoa ei testattu, kun se on Marthalle helppo ja varma juttu. Se todellakin ui ja noutaa niin varmasti, että en halunnut nyt uittaa koiria. Tuo laina auto ei oikein ole koiran kuljetus auto, saatika märkien koirien..

Kiitos Teemu & Mirka treeneistä!

Olin kovin tyytyväinen Marthan suorituksiin. Toisaalta ei kyllä mikään yllättävä asia, sillä Marthalla noita taipumuksia tuntuu olevan. Ehdottomasti mejää kannattaisi harrastaa tuon kanssa, oli päivän anti :) Muutenkin itsekin tunsin olon kovin kotoisaksi maastotreeneissä ja koirakin silmin nähden nautti hommista!

Nana oli mukana seuraneitinä. Raskas homma sekin:D

 

 

 

Bongasin myös hienoja näyttely uutisia.
Marthan isä Wes (Ferndel Comander Of Bethersden) sai reilun viikko sitten viikonloppuna 6.8. Paigntonin näyttelyssä  kolmannen Sertinsä ollen upeasti myös Rotunsa Paras ja näin ollen Wesistä tuli Englannin näyttely valio eli SH CH. Onnea kovasti Wesille ja omistajilleen / Many gongratulations to Wes and owner Shelagh for Wes CH tittle! Daughter Martha is so proud of his daddy :)

Nana tuli kylään

Kasvattini Nana tuli meille hoitoon.

Koirat tulee yllättävän hyvin juttuun. Velmu ei taida olla koskaan Nanaa aiemmin treffannutkaan ja se oli heti Nanan nähdessään vain leikkimässä. Martha oli aluksi Nanan tultua vaan ovesta sisälle kotiimme ihan ällikän lyöty, mutta rauhoittui tosi pian Nanan selkää vasten nukkumaan. Nanasta näki, että sitä tämä turha läheisyys näin äkkiä ahdisti.

Koitan pitää huolta, että Nana saa myös rauhaakin ilman Marthan ahdisteluja. Martha on jotenkin ihan fiilareissa, kun meillä on toinen koira ja on vähän villikko muutenkin verraten jo vähän rauhoittuneeseen ja hillitymmän käytöksen omaavaan Nanaan. On tuo Nana vaan niin kultainen koira. Hyvin paljon Jade-äitinsä kaltainen n 10,5vuotias veteraani walesi <3 p="">

Kisoja ja menestystä

Tänään seuramme Riihimäen agilityurheilijat järjesti epäviralliset kilpailut. Siskoni osallistui Velmun kanssa yhteensä viidelle radalle, supermölleihin, mölleihin ja kisaavien radalle. Kisaavien rata oli kakkosluokan rata.

Heti ensimmäisellä radalla Cami ja Velmu saivat tosi nopean nollan, jolla voittivat luokan!
Tosi loistavasti meni ja hyvän näköistä varman oloista rataa tekivät.
Mölliluokassa tuli pari virhettä ekalla radalla, Velmu tykitti hirmu kyytiä. Tokalla toistolla virheitä tuli vain yhden riman pudottua, josta tuloksena nopea vitonen ja luokan 2.sija!
Iltamyöhällä vielä ollessamme paikalla päätti Cami osallistua kontaktien treenien vuoksi myös kisaavien radalle ja hyvä niin. Velmun kontaktit oli kisakierroksista huolimatta sairaan hyvät! Pysähtyi hienosti jokaiselle ja istua tönötti niissä kuin tatti. Vau! Muutenkin rata oli virheetön ja kivan vauhdikas. Ainoana maksikisaavien nollana tuloksena luokkavoitto puhtaalla suorituksella. Huiman hienoa!
Toisella suorituksella jo väsy painoi ja pari virhettä osui matkalle, mutta tulos siitäkin. Yhtään hyl tulosta ei tällä kertaa tullut.


Onnea Cami ja Velmu! Loistavaa!!
Todellakin hienoa työtä nuorelta ohjaajalta ja koiralta :)
Nyt vain kohti virallisia kisoja, jotka onkin sitten ensi kuun puolella.