Osallistuttiin ensimmäisen kerran tähän koirien juoksukisaan viime viikonloppuna. Velmu oli päätähtenä ja hyvin se veti, joskin helle vähän hyydytti ja vääränlaiset lämppälenkit. Oli kuitenkin huippu nähdä, miten koira nautti koko hommasta ja osasi hienosti käyttäytyä koko päivän. Minä toimin Velmun lähettäjänä ja ensikertalaisen mokia tein ja sekin vaikutti Velmun aikaan. Silti Velmu oli koko päivän 9. nopein henkilökohtaisissa ajoissa. Osallistujia oli n. 80. Aika hyvin siis silti!
Joukkueen sijoitus oli 4/19. Hävittiin palkintopalli sija ainoastaan 0.3 sekunnilla. Loisto suoritus ensikertalaisilta ratajuoksijoilta!!
Koko päivä oli antoisa ja tosissaankin rentoa hauskanpitoa. Ensi vuonna taatusti uudestaan.
Kiitos Ässä-Mix joukkueemme muillekin jäsenille!
torstai 26. toukokuuta 2016
maanantai 16. toukokuuta 2016
Vieheellä
Ollaan tosiaan osallistumassa viikonloppuna Roturace kilpailuihin. Koirat ei ole koskaan ennen päässeet vieheellä juoksemaan. No, tänään pääsivät.
Martha ja Velmu ilmoitettiin mukaan treeniin.
Olimme varmoja Velmun ääniherkkyyden vuoksi, että lähtiessään säikähtää vieheen ääntä ja kääntyy ympäri ihmisen luo. Katin kontit! Tuo hetken vilaisi ihmetellen sitä viehettä, mutta mielellään lähti kovaa sitä jahtaamaan. Maalissa sitten säikkyi viehettä, kun koitti suuhun sitä ottaa.
Oli siinä vaiheessa iltaa päivän toiseksi nopein suoritus, sadasosa päivän nopeinta perässä. Melko nopea kiitäjä Velmu siis. Hyvä niin!
Marthahan se sitten yllätti. Se huusi vieheen perään ja irti päästessään sai hieman ennen puoliväliä vieheen kappaleen kiinni. Kanin pala jäi suuhun ja sitä piti hetki arpoa minne sen veisi. Minulle vai maaliin vastaan ottajalle. Lopulta vei sen maaliin. Voihan mikä vauhti sitä ennen Marthalla oli.
Martha sai uusia suorituksensa kanin mentyä kappaleiksi. Himpula sentään, mikä vauhti tuolla spanielilla on!
Ja miten ylpeä se taas oli saadessaan vieheen eli kanin suuhunsa maalissa. Sen se nappasi molemmilla kerroilla hetkeäkään epäilemättä suuhunsa. Hieno koira, pääsi hirmuisen kovaa saalisviettiään täydellisesti hyödyntämään.
Yhteensä illan aikana juoksijoita oli 32. Velmu oli pienestä epäröinnistä huolimatta päivän toiseksi nopein jääden nopeimmalle vain pari kymppää, Martha jäi sekunnin jälkeen ja oli 10. Nopeat koirat, mikä toki on ollut täysin tiedossa ja nähtävissä. Pikakiitäjät.
Kyllä näytti molemmat koirat nauttivan tehtävästään ja juoksemisesta, mikä taas nyt ei yllätä ketään. Velmun juoksukoulussa Marthasta on tullut hirmu nopea ja tekniikka on kohdillaan. Velmu taas vaan kiitää, kiitää ja kiitää. Niin kuin veljeni sanoisi, se lentää matalalla =)
Kiva nähdä, mihin joukkueemme viikonloppuna yltää. Samanlaisia juoksijoita on muutkin jäsenet. Pääasia, että koirilla ja ihmisillä on kivaa, rento meininki matkaan mukaan ja nauttimaan koirien riemusta.
Martha ja Velmu ilmoitettiin mukaan treeniin.
Olimme varmoja Velmun ääniherkkyyden vuoksi, että lähtiessään säikähtää vieheen ääntä ja kääntyy ympäri ihmisen luo. Katin kontit! Tuo hetken vilaisi ihmetellen sitä viehettä, mutta mielellään lähti kovaa sitä jahtaamaan. Maalissa sitten säikkyi viehettä, kun koitti suuhun sitä ottaa.
Oli siinä vaiheessa iltaa päivän toiseksi nopein suoritus, sadasosa päivän nopeinta perässä. Melko nopea kiitäjä Velmu siis. Hyvä niin!
Marthahan se sitten yllätti. Se huusi vieheen perään ja irti päästessään sai hieman ennen puoliväliä vieheen kappaleen kiinni. Kanin pala jäi suuhun ja sitä piti hetki arpoa minne sen veisi. Minulle vai maaliin vastaan ottajalle. Lopulta vei sen maaliin. Voihan mikä vauhti sitä ennen Marthalla oli.
Martha sai uusia suorituksensa kanin mentyä kappaleiksi. Himpula sentään, mikä vauhti tuolla spanielilla on!
Ja miten ylpeä se taas oli saadessaan vieheen eli kanin suuhunsa maalissa. Sen se nappasi molemmilla kerroilla hetkeäkään epäilemättä suuhunsa. Hieno koira, pääsi hirmuisen kovaa saalisviettiään täydellisesti hyödyntämään.
Yhteensä illan aikana juoksijoita oli 32. Velmu oli pienestä epäröinnistä huolimatta päivän toiseksi nopein jääden nopeimmalle vain pari kymppää, Martha jäi sekunnin jälkeen ja oli 10. Nopeat koirat, mikä toki on ollut täysin tiedossa ja nähtävissä. Pikakiitäjät.
Kyllä näytti molemmat koirat nauttivan tehtävästään ja juoksemisesta, mikä taas nyt ei yllätä ketään. Velmun juoksukoulussa Marthasta on tullut hirmu nopea ja tekniikka on kohdillaan. Velmu taas vaan kiitää, kiitää ja kiitää. Niin kuin veljeni sanoisi, se lentää matalalla =)
Kiva nähdä, mihin joukkueemme viikonloppuna yltää. Samanlaisia juoksijoita on muutkin jäsenet. Pääasia, että koirilla ja ihmisillä on kivaa, rento meininki matkaan mukaan ja nauttimaan koirien riemusta.
Jeriä tapaamassa
Kävin viime viikolla siskoni kanssa kasvattiani 12,5 vuotiasta Jeriä (L.Demolution Man) tapaamassa. Jeri asuu ison perheen toisena lemmikkinä. Jeri oli ulkoisesti erittäin hyvässä kunnossa. Vähän on harmaa hapsi, mutta sehän jo tuossa iässä kuuluu asiaan. Lihaksia riittää ja karva on harmautta lukuun ottamatta todella hyvässä kunnossa. Silkkinen ja suora.
Kuulo Jerillä on likimain kokonaan mennyt, mutta muuten on voinut ihan hyvin pieniä vanhuuden kremppoja lukuun ottamatta. Kastroimaton uros kun on, niin eturauhastulehdus oli ollut.
Jeri nauttii kovasti edelleen pitkistä lenkkeilystä ja uimisesta. Oli jäiden aikaankin jonnekin sulaan loikannut uimaan. Kovin oli tyytyväisen oloinen kuulemma ollut.
Muuten niin kovin suloinen ja ihan Minin näköinen Jeri oli. Kyllä todella tunsi Jerin omakseen. Kiitos Janille & perheelle Jerin hyvästä hoidosta näiden vuosien aikana. Toivotaan vielä monia hyviä, terveitä hetkiä jatkoonkin!
Kuulo Jerillä on likimain kokonaan mennyt, mutta muuten on voinut ihan hyvin pieniä vanhuuden kremppoja lukuun ottamatta. Kastroimaton uros kun on, niin eturauhastulehdus oli ollut.
Jeri nauttii kovasti edelleen pitkistä lenkkeilystä ja uimisesta. Oli jäiden aikaankin jonnekin sulaan loikannut uimaan. Kovin oli tyytyväisen oloinen kuulemma ollut.
Muuten niin kovin suloinen ja ihan Minin näköinen Jeri oli. Kyllä todella tunsi Jerin omakseen. Kiitos Janille & perheelle Jerin hyvästä hoidosta näiden vuosien aikana. Toivotaan vielä monia hyviä, terveitä hetkiä jatkoonkin!
lauantai 14. toukokuuta 2016
Mikkelin näyttely
Kävimme tänään päiväreissulla ajelemassa Mikkelin ryhmänäyttelyssä.
Näyttely paikka oli todella tilava, hieno nurmi pohjainen kenttä.
Tuomarina waleseilla (11kpl) Markku Kipinä (ja harjoitusarvostelijana toimi Juha Palosaari? Jos vain nimi nyt meni oikein..).
Martha (Cormallen Sunshine) JUN EH2.
Tällä kertaa Martha esiintyi paremmin, kuin viimeksi Kipinän kehässä. Silloin tulos oli hienon arvostelun kera PN4 ja vara-sert.
Tänään, n.puoltoista kk edeltävään arvosteluun verraten tulos oli siis hyvinkin eri.
Martha oli tänään vähän turhan vankka, mutta hyvä luustoinen. Samoin pyöreät silmät, turhan suora ylälinja, liian pitkä lanne ja korkea hännän kiinnitys häiritsi. Kaulan ja rungon olisi pitänyt olla pidemmät ja liikkeet oli lyhyet. Turkki ja väri oli erinomainen samoin kuin korvat ja purenta.
Tällainen päivä tällä kertaa.
Hertta oli matkassa mukana, mutta eipä sillä ollut tänään mitään rauhoittavaa vaikutusta Marthaan. Tuo nuori otus oli kyllä sellainen villikko ja energia pakkaus, että huh huh. Pysähdyttiin matkalla huoltoasemalle, jossa oli koirapuisto. Siellä tuo koira heti hihnasta päästyään veti juoksuralliaan ja hepuleitaan. Siellä se vain juoksi, juoksi ja juoksi ja välillä ihan päätöntä kaahausta. Sellainen rauhallinen tyyppi kun hän on :P Herttakin välillä jäi vain katselemaan, kun toinen pisti menemään vähän ahkerammin tassua toisen eteen.
Onnea vielä tätäkin kautta Minnalle Amalian hienosta menestyksestä ja muillekin tänään näyttelyssä menestyneille :)
Ja ISO kiitos taas siskolleni. Hänestä on tullut jo ihan korvaamaton apu minulle näillä reissuilla.
Nyt tuleekin pieni tauko näyttelyihin, kun alkaa pyöriä muut harrastus kiireet. Osallistutaan mm. roturaceen, mejä kokeeseenkin oli jo ilmoittauduttu muttei mahduttu Marthan kanssa mukaan vielä.
Näyttely paikka oli todella tilava, hieno nurmi pohjainen kenttä.
Tuomarina waleseilla (11kpl) Markku Kipinä (ja harjoitusarvostelijana toimi Juha Palosaari? Jos vain nimi nyt meni oikein..).
Martha (Cormallen Sunshine) JUN EH2.
Tällä kertaa Martha esiintyi paremmin, kuin viimeksi Kipinän kehässä. Silloin tulos oli hienon arvostelun kera PN4 ja vara-sert.
Tänään, n.puoltoista kk edeltävään arvosteluun verraten tulos oli siis hyvinkin eri.
Martha oli tänään vähän turhan vankka, mutta hyvä luustoinen. Samoin pyöreät silmät, turhan suora ylälinja, liian pitkä lanne ja korkea hännän kiinnitys häiritsi. Kaulan ja rungon olisi pitänyt olla pidemmät ja liikkeet oli lyhyet. Turkki ja väri oli erinomainen samoin kuin korvat ja purenta.
Tällainen päivä tällä kertaa.
Hertta oli matkassa mukana, mutta eipä sillä ollut tänään mitään rauhoittavaa vaikutusta Marthaan. Tuo nuori otus oli kyllä sellainen villikko ja energia pakkaus, että huh huh. Pysähdyttiin matkalla huoltoasemalle, jossa oli koirapuisto. Siellä tuo koira heti hihnasta päästyään veti juoksuralliaan ja hepuleitaan. Siellä se vain juoksi, juoksi ja juoksi ja välillä ihan päätöntä kaahausta. Sellainen rauhallinen tyyppi kun hän on :P Herttakin välillä jäi vain katselemaan, kun toinen pisti menemään vähän ahkerammin tassua toisen eteen.
Onnea vielä tätäkin kautta Minnalle Amalian hienosta menestyksestä ja muillekin tänään näyttelyssä menestyneille :)
Ja ISO kiitos taas siskolleni. Hänestä on tullut jo ihan korvaamaton apu minulle näillä reissuilla.
Nyt tuleekin pieni tauko näyttelyihin, kun alkaa pyöriä muut harrastus kiireet. Osallistutaan mm. roturaceen, mejä kokeeseenkin oli jo ilmoittauduttu muttei mahduttu Marthan kanssa mukaan vielä.
lauantai 7. toukokuuta 2016
Toijalan ryhmänäyttely 5.5
Tällä kertaa tämän näyttelyn aikataulut oli ihan huiman ihanat. Walesit oli päivän miltei viimeisenä kehässä, joten lähdettiin matkaan vasta vähän ennen puoltapäivää. Ihan luksusta!
Matkalla vasta tajusin, että ohhoh. Näin ekaa kertaa kun näyttelyyn taas ollaan menossa, niin joskus on maininta, että pitää olla tiettyyn kellon aikaan mennessä paikalla. Hups.
Onneksi ei ollut mainintaa, mutta pikkuisen ehti sydän pamppailla, että tähänkö se taas meni. Ensikertalaiset :P
Kehässä tuomarina Tapio Eerola.
Nana eli Luckystone's Endless Joy VET EH1
Martha eli Cormallen Sunshine JUN ERI1
Martha 17kk
Marthan arvostelu:
Erinomainen tyyppi. Kaunis pää. Hyvät silmät, korvat & purenta. Hyvä rintakehä & raajojen vahvuus. Erittäin hyvät kulmaukset. Liikkuu pitkin askelin, vielä hieman epävarmasti edestä.
Matkalla vasta tajusin, että ohhoh. Näin ekaa kertaa kun näyttelyyn taas ollaan menossa, niin joskus on maininta, että pitää olla tiettyyn kellon aikaan mennessä paikalla. Hups.
Onneksi ei ollut mainintaa, mutta pikkuisen ehti sydän pamppailla, että tähänkö se taas meni. Ensikertalaiset :P
Kehässä tuomarina Tapio Eerola.
Nana eli Luckystone's Endless Joy VET EH1
Martha eli Cormallen Sunshine JUN ERI1
Nana 10,5 vuotiaana
Martha 17kk
Marthan arvostelu:
Erinomainen tyyppi. Kaunis pää. Hyvät silmät, korvat & purenta. Hyvä rintakehä & raajojen vahvuus. Erittäin hyvät kulmaukset. Liikkuu pitkin askelin, vielä hieman epävarmasti edestä.
Kiitos taas Saijalle, kun ilmoitit Nanan. Ilo on viedä noin upeaa vetsku neitiä :) Mainio walesi neiti.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Tampereen näyttely
Tänään oli vuorossa Tampereen KV näyttely. Alun perin tuomarina piti olla springeri-specialisti Jenny Miller, mutta hänen estyessä tulemaan, korvaavaksi tuomariksi tuli Nils Molin (ruotsista).
Olipa ihana näyttely päivä!
Saimme mukaamme useamman vuoden näyttely tauon jälkeen kasvattini Nanan, joka on ehtinyt jo vallan kypsään 10,5 vuoden ikään. Ikä ei kyllä näy kuin ulkoisesti turkissa, muuten on menoa ja meininkiä neidillä sen verran edelleen.
Nana esiintyi kyllä mainiosti ja ihan edukseen. Selvästi nautti olla minun ja siskoni mukana maailmalla ja sai nauttia jakamattomasta huomiosta :)
Tuomari antoi todella hyvän arvostelun ja ihan täysin koirista ovatkin (myös Marthan).
Veteraaneja oli luokassa peräti 8! Huikea määrä ja huikean hienoa nähdä niin paljon ikäneitoja kehissä.
Martha esiintyi vielä junioriluokassa.
Tuomari tykkäsi Marthasta kovin. Alla arvostelu:
" Erittäin viehättävä juniori narttu, joka on hieman varovainen. Eleganttiset linjat. Hyvin kehittynyt runko. Kaunis femiininen ilme. Liikkuu maatavoittavin askelin."
Sanoi vielä kilpailuluokassa sijoittaessaan, että ikävä kun tänään varovainen, hyvin kaunis koira kun on.
Kiitos taasen siskolleni avusta, kuvaamisesta ja seurasta. Kiitos Saijalle Nanan ilmoittamisesta kehiin jälleen.
Ensi viikolla tästä on hyvä jatkaa :)
Luckystone's Endless Joy "Nana" VET EH
Cormallen Sunshine "Martha" Jun ERI2
Olipa ihana näyttely päivä!
Saimme mukaamme useamman vuoden näyttely tauon jälkeen kasvattini Nanan, joka on ehtinyt jo vallan kypsään 10,5 vuoden ikään. Ikä ei kyllä näy kuin ulkoisesti turkissa, muuten on menoa ja meininkiä neidillä sen verran edelleen.
 |
| Nana 10,5 vuotias iloinen veteraani |
Tuomari antoi todella hyvän arvostelun ja ihan täysin koirista ovatkin (myös Marthan).
Veteraaneja oli luokassa peräti 8! Huikea määrä ja huikean hienoa nähdä niin paljon ikäneitoja kehissä.
Tuomari tykkäsi Marthasta kovin. Alla arvostelu:
" Erittäin viehättävä juniori narttu, joka on hieman varovainen. Eleganttiset linjat. Hyvin kehittynyt runko. Kaunis femiininen ilme. Liikkuu maatavoittavin askelin."
Sanoi vielä kilpailuluokassa sijoittaessaan, että ikävä kun tänään varovainen, hyvin kaunis koira kun on.
 |
| Martha 17kk |
Ensi viikolla tästä on hyvä jatkaa :)
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Harrastuksia
Marthaa olen nyt muutamiin näyttelyihin ilmoitellut, ihan vaan että tuo tottuisi erilaisiin ympäristöihin ja siihen näyttely humuun.
Suureksi ilokseni saadaan näyttelyihin myös kasvattini matkaan mukaan :)
Marthan kanssa koitetaan päästä starttaamaan myös Mejä-kokeissa. Kun vaan omistaja kaikki deadlinet vielä muistaisi... Onneksi on ihanan skarppi sisko, joka toimii varamuistina ja suuremmilta hups- jutuilta on vältytty. Vaikkakin Tallinnan voittaja näyttelyn kanssa sellainen kävikin, kun jouduin ristiäis suunnitelmien vuoksi lykkäämään ilmoittautumista siihen saakka, että juhlapäivä oli lyöty lukkoon. Ja kas, siinä tohinassa unohtui koko näyttely.
Marthalla on äärimmäisen tarkka nenä ja mieletön hinku jäljestämiseen, joten täytyyhän se käydä kokeissakin katsomassa, tuottaisiko se ihan tulostakin :) Ainakin se on aiempiin kokeissa hassutelluihin Waleseihini verraten niin paljon keskittyneempi ja omaa suurta paloa jäljestämistä kohtaan eikä ole muiden metsän elukoiden läsnä olo häirinnyt työtä, treeneissä ainakaan.
Vanhempieni Velmu paimenpojan kanssa ollaan siskoni kanssa työstetty Velmun agilitya. Ollaan sen kanssa muutamissa epiksissä käyty harjoittelemassa virallisiin kisoihin. Siskoni on tehnyt Velmun kouluttamisen kanssa loistavaa työtä ja kisavalmiita alkavat pikkuhiljaa olemaan.
Velmulla on hirmu paljon vauhtia ja se on hyvin ohjaaja herkkä. Suurten linjojen koira ja kääntymiset on vauhdin lisääntyessä ollut hankalaa. Siihenkin löytyi kikkakolmosia ja pikkuhiljaa on koirakin alkanut kääntyä. Velmu oli jo virallisiin kisoihin ilmoitettu, mutta sai pääsiäisen epiksissä tuliaisiksi hallista nenäpunkkeja ja ylähengitystie infektion. Joten se oli sitten siinä viralliset kisat ja vielä omankin seuran kisat ja epikset. Kolmet kisat meni saman tien sivu suun ja bonuksena päälle miltei 300€ eläinlääkäri lasku. Onneksi vakuutus korvasi kutakuinkin 1/3 summasta ja kisoista sai rahat takaisin. Kyllä silti vähän riepoo. Tärkeintä kuitenkin, että Velmu alkaa toipua. Otti taas aika rankasti Velmulle tuo tauti; kova kuume veti paimenpojan tosi veltoksi ja väsyneeksi.
Velmu muutenkin tuntuu olevan melkoisen infektio herkkä. Onhan se tähän 2,5vuotis eloonsa saanut mahdutettua kennelyskän pariin kertaan (jep, on rokotettu ja pidetty sen voimassaoloa yllä uusintarokotuksilla), nenäpunkkeja, silmätulehdusta, ylähengitystie infektioita pari-kolme kertaa, ontumisia yms.
Rally-tokon kesäryhmään meidän piti myös osallistua, mutta senkin ilmoittautumisen missasin. Treenaillaan siis ihan omatoimisesti. Siskoni on ihan haltioissaan Hertan osaamisesta ja sen oppimiskyvystä edelleen näin 10vuotiaana. Hertasta näkee, kuinka se nauttii suunnattomasti Rallysta.
Hertan kanssa ei kisoihin voi harmittavasti osallistua, mutta onhan se hyvää oppia nuorelle siskolleni harjoitellessa koiran kouluttamista. Olen koittanut ehdottaa, että josko Marthan kanssa sitten. Neiti tättähäärän kanssa on vielä vähän tekemistä ja tuon koiran vauhti ja innostuminen vie keskittymiskykyä mennessään. Mutta Marthalla on niin suuri halu tehdä koko ajan jotain, niin olen todennut, että pieniä paloja useammin on paras opetus tyyli hänen kanssaan.
Suureksi ilokseni saadaan näyttelyihin myös kasvattini matkaan mukaan :)
Marthan kanssa koitetaan päästä starttaamaan myös Mejä-kokeissa. Kun vaan omistaja kaikki deadlinet vielä muistaisi... Onneksi on ihanan skarppi sisko, joka toimii varamuistina ja suuremmilta hups- jutuilta on vältytty. Vaikkakin Tallinnan voittaja näyttelyn kanssa sellainen kävikin, kun jouduin ristiäis suunnitelmien vuoksi lykkäämään ilmoittautumista siihen saakka, että juhlapäivä oli lyöty lukkoon. Ja kas, siinä tohinassa unohtui koko näyttely.
Marthalla on äärimmäisen tarkka nenä ja mieletön hinku jäljestämiseen, joten täytyyhän se käydä kokeissakin katsomassa, tuottaisiko se ihan tulostakin :) Ainakin se on aiempiin kokeissa hassutelluihin Waleseihini verraten niin paljon keskittyneempi ja omaa suurta paloa jäljestämistä kohtaan eikä ole muiden metsän elukoiden läsnä olo häirinnyt työtä, treeneissä ainakaan.
Vanhempieni Velmu paimenpojan kanssa ollaan siskoni kanssa työstetty Velmun agilitya. Ollaan sen kanssa muutamissa epiksissä käyty harjoittelemassa virallisiin kisoihin. Siskoni on tehnyt Velmun kouluttamisen kanssa loistavaa työtä ja kisavalmiita alkavat pikkuhiljaa olemaan.
Velmulla on hirmu paljon vauhtia ja se on hyvin ohjaaja herkkä. Suurten linjojen koira ja kääntymiset on vauhdin lisääntyessä ollut hankalaa. Siihenkin löytyi kikkakolmosia ja pikkuhiljaa on koirakin alkanut kääntyä. Velmu oli jo virallisiin kisoihin ilmoitettu, mutta sai pääsiäisen epiksissä tuliaisiksi hallista nenäpunkkeja ja ylähengitystie infektion. Joten se oli sitten siinä viralliset kisat ja vielä omankin seuran kisat ja epikset. Kolmet kisat meni saman tien sivu suun ja bonuksena päälle miltei 300€ eläinlääkäri lasku. Onneksi vakuutus korvasi kutakuinkin 1/3 summasta ja kisoista sai rahat takaisin. Kyllä silti vähän riepoo. Tärkeintä kuitenkin, että Velmu alkaa toipua. Otti taas aika rankasti Velmulle tuo tauti; kova kuume veti paimenpojan tosi veltoksi ja väsyneeksi.
Velmu muutenkin tuntuu olevan melkoisen infektio herkkä. Onhan se tähän 2,5vuotis eloonsa saanut mahdutettua kennelyskän pariin kertaan (jep, on rokotettu ja pidetty sen voimassaoloa yllä uusintarokotuksilla), nenäpunkkeja, silmätulehdusta, ylähengitystie infektioita pari-kolme kertaa, ontumisia yms.
Rally-tokon kesäryhmään meidän piti myös osallistua, mutta senkin ilmoittautumisen missasin. Treenaillaan siis ihan omatoimisesti. Siskoni on ihan haltioissaan Hertan osaamisesta ja sen oppimiskyvystä edelleen näin 10vuotiaana. Hertasta näkee, kuinka se nauttii suunnattomasti Rallysta.
Hertan kanssa ei kisoihin voi harmittavasti osallistua, mutta onhan se hyvää oppia nuorelle siskolleni harjoitellessa koiran kouluttamista. Olen koittanut ehdottaa, että josko Marthan kanssa sitten. Neiti tättähäärän kanssa on vielä vähän tekemistä ja tuon koiran vauhti ja innostuminen vie keskittymiskykyä mennessään. Mutta Marthalla on niin suuri halu tehdä koko ajan jotain, niin olen todennut, että pieniä paloja useammin on paras opetus tyyli hänen kanssaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)