Marthaa olen nyt muutamiin näyttelyihin ilmoitellut, ihan vaan että tuo tottuisi erilaisiin ympäristöihin ja siihen näyttely humuun.
Suureksi ilokseni saadaan näyttelyihin myös kasvattini matkaan mukaan :)
Marthan kanssa koitetaan päästä starttaamaan myös Mejä-kokeissa. Kun vaan omistaja kaikki deadlinet vielä muistaisi... Onneksi on ihanan skarppi sisko, joka toimii varamuistina ja suuremmilta hups- jutuilta on vältytty. Vaikkakin Tallinnan voittaja näyttelyn kanssa sellainen kävikin, kun jouduin ristiäis suunnitelmien vuoksi lykkäämään ilmoittautumista siihen saakka, että juhlapäivä oli lyöty lukkoon. Ja kas, siinä tohinassa unohtui koko näyttely.
Marthalla on äärimmäisen tarkka nenä ja mieletön hinku jäljestämiseen, joten täytyyhän se käydä kokeissakin katsomassa, tuottaisiko se ihan tulostakin :) Ainakin se on aiempiin kokeissa hassutelluihin Waleseihini verraten niin paljon keskittyneempi ja omaa suurta paloa jäljestämistä kohtaan eikä ole muiden metsän elukoiden läsnä olo häirinnyt työtä, treeneissä ainakaan.
Vanhempieni Velmu paimenpojan kanssa ollaan siskoni kanssa työstetty Velmun agilitya. Ollaan sen kanssa muutamissa epiksissä käyty harjoittelemassa virallisiin kisoihin. Siskoni on tehnyt Velmun kouluttamisen kanssa loistavaa työtä ja kisavalmiita alkavat pikkuhiljaa olemaan.
Velmulla on hirmu paljon vauhtia ja se on hyvin ohjaaja herkkä. Suurten linjojen koira ja kääntymiset on vauhdin lisääntyessä ollut hankalaa. Siihenkin löytyi kikkakolmosia ja pikkuhiljaa on koirakin alkanut kääntyä. Velmu oli jo virallisiin kisoihin ilmoitettu, mutta sai pääsiäisen epiksissä tuliaisiksi hallista nenäpunkkeja ja ylähengitystie infektion. Joten se oli sitten siinä viralliset kisat ja vielä omankin seuran kisat ja epikset. Kolmet kisat meni saman tien sivu suun ja bonuksena päälle miltei 300€ eläinlääkäri lasku. Onneksi vakuutus korvasi kutakuinkin 1/3 summasta ja kisoista sai rahat takaisin. Kyllä silti vähän riepoo. Tärkeintä kuitenkin, että Velmu alkaa toipua. Otti taas aika rankasti Velmulle tuo tauti; kova kuume veti paimenpojan tosi veltoksi ja väsyneeksi.
Velmu muutenkin tuntuu olevan melkoisen infektio herkkä. Onhan se tähän 2,5vuotis eloonsa saanut mahdutettua kennelyskän pariin kertaan (jep, on rokotettu ja pidetty sen voimassaoloa yllä uusintarokotuksilla), nenäpunkkeja, silmätulehdusta, ylähengitystie infektioita pari-kolme kertaa, ontumisia yms.
Rally-tokon kesäryhmään meidän piti myös osallistua, mutta senkin ilmoittautumisen missasin. Treenaillaan siis ihan omatoimisesti. Siskoni on ihan haltioissaan Hertan osaamisesta ja sen oppimiskyvystä edelleen näin 10vuotiaana. Hertasta näkee, kuinka se nauttii suunnattomasti Rallysta.
Hertan kanssa ei kisoihin voi harmittavasti osallistua, mutta onhan se hyvää oppia nuorelle siskolleni harjoitellessa koiran kouluttamista. Olen koittanut ehdottaa, että josko Marthan kanssa sitten. Neiti tättähäärän kanssa on vielä vähän tekemistä ja tuon koiran vauhti ja innostuminen vie keskittymiskykyä mennessään. Mutta Marthalla on niin suuri halu tehdä koko ajan jotain, niin olen todennut, että pieniä paloja useammin on paras opetus tyyli hänen kanssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti