Vieheellä

Ollaan tosiaan osallistumassa viikonloppuna Roturace kilpailuihin. Koirat ei ole koskaan ennen päässeet vieheellä juoksemaan. No, tänään pääsivät.
Martha ja Velmu ilmoitettiin mukaan treeniin.

Olimme varmoja Velmun ääniherkkyyden vuoksi, että lähtiessään säikähtää vieheen ääntä ja kääntyy ympäri ihmisen luo. Katin kontit! Tuo hetken vilaisi ihmetellen sitä viehettä, mutta mielellään lähti kovaa sitä jahtaamaan. Maalissa sitten säikkyi viehettä, kun koitti suuhun sitä ottaa.
Oli siinä vaiheessa iltaa päivän toiseksi nopein suoritus, sadasosa päivän nopeinta perässä. Melko nopea kiitäjä Velmu siis. Hyvä niin!

Marthahan se sitten yllätti. Se huusi vieheen perään ja irti päästessään sai hieman ennen puoliväliä vieheen kappaleen kiinni. Kanin pala jäi suuhun ja sitä piti hetki arpoa minne sen veisi. Minulle vai maaliin vastaan ottajalle. Lopulta vei sen maaliin. Voihan mikä vauhti sitä ennen Marthalla oli.
Martha sai uusia suorituksensa kanin mentyä kappaleiksi. Himpula sentään, mikä vauhti tuolla spanielilla on!
Ja miten ylpeä se taas oli saadessaan vieheen eli kanin suuhunsa maalissa. Sen se nappasi molemmilla kerroilla hetkeäkään epäilemättä suuhunsa. Hieno koira, pääsi hirmuisen kovaa saalisviettiään täydellisesti hyödyntämään.

Yhteensä illan aikana juoksijoita oli 32. Velmu oli pienestä epäröinnistä huolimatta päivän toiseksi nopein jääden nopeimmalle vain pari kymppää, Martha jäi sekunnin jälkeen ja oli 10. Nopeat koirat, mikä toki on ollut täysin tiedossa ja nähtävissä. Pikakiitäjät.

Kyllä näytti molemmat koirat nauttivan tehtävästään ja juoksemisesta, mikä taas nyt ei yllätä ketään. Velmun juoksukoulussa Marthasta on tullut hirmu nopea ja tekniikka on kohdillaan. Velmu taas vaan kiitää, kiitää ja kiitää. Niin kuin veljeni sanoisi, se lentää matalalla =)
Kiva nähdä, mihin joukkueemme viikonloppuna yltää. Samanlaisia juoksijoita on muutkin jäsenet. Pääasia, että koirilla ja ihmisillä on kivaa, rento meininki matkaan mukaan ja nauttimaan koirien riemusta.