Toipumista

Nyt viikonloppuna on selkeästi tapahtunut käänne parempaan ja Martha alkaa palautua. Itse otin perjantain töistä omaa lomaa, kun kroppa pisti jo niin vastaan. Monta valvottua yötä ja työpäivät perään niin olinkin jo pari vuorokautta hereillä ilman unta. Siihen vielä huoli&stressi niin elimistö kävi lisäksi vielä kierroksilla ja kone yski jo torstaina hyvin paljon ja oli jo tehtävä jotain.. Perjantaina sitten nukuttiinkin yöunien jälkeen vielä pitkin  päivääkin. Lepoa tarvittiin varmasti molemmat. Tiistaina jo eläinlääkärilläkin totesivat, että jos koira tarvitsee lepoa, niin näköjään todellakin myös omistajakin 🙈

Lelut on taas Marthaa alkanut kiinnostaa ja tuo koira löysi laatikosta linnun siipiä, niin on tehty myös pieniä nouto treeni pätkiä.
Martha myös kaivelee hyllyn reunoja, pöytiä, laatikoita ja kuljettelee tavaroita ja kenkiä pitkin poikin..
Vihdoin myös alkoi juomaan itse vähän. Vähän, mutta tässä kohtaa sekin on askelia kohti toipumista ja nyt ei tarvitse enää niin tehokkaasti nesteitä ruiskulla antaa. Huoli alkaa helpottamaan. Jes!

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä lauantaina Jyväskylään käymään sukulaisia moikkaamassa ja piipahtaa näyttelyssäkin.
Noh, nyt vähän suunnitelmat jostain syystä muuttuivat ja ollaan oltukin vain kotosalla. Ojangossa ja RimAn hallilla käyty tovi agilitykisoja katsomassa.

Pikku koira piristyy 😁

Marthaa hoitava ortopedi-Johannakin on ollut myös yhteyksissä ja antanut ohjeita, kuinka tämä rankka vaihe selän osalta hoidetaan. Jahka koira toipunut tästä, palaillaan taas hoitopolulle selän kanssa. 

Olen kyllä jo sitä mieltä, että nyt on huolta ja murhetta ihan riittävästi osunut meidän jengille, että valoa tarvittaisi jo risukasaan välillä..