Ihanaa kevättä!

Iloa ja valoa tulvahti taas elämään uskomaton määrä, kun Hertta selvästikin on nyt paremmassa kunnossa! Ihme siis tapahtui ja kovin vaikea sekä pitkä kipujakso onnistuttiin kuin onnistuttiinkin mitä ilmeisemmin voittamaan, vaikka tosi koville se otti. Hertta ei nyt näyttäisi olevan kipeä ja se on piristynyt ihan silmissä ja taas jaksaa/pystyy & kykenee leikkimään Marthankin kanssa :) Ihana pieni rakas varjoni jatkaa taas seuraamistani. En tiedä, koska olisin siitäkään ollut näin iloinen, mitä nyt olen!

Velmun, Marthan ja Oton kanssa on touhuttu sitten vaikka ja mitä tässä välissä.
Velmun agility vaihtui kesäaikaan ja niin kouluttaja kuin treenipäivä & aikakin vaihtui. Taas on kerrassaan huippu koutsi meillä. Velmu on edistynyt hirmuisen paljon ja sen kanssa on tehty kasvattaja-Marian neuvoilla niin vahvat pohjat lajiin, että se alkaa näkymään pikkuhiljaa :)
Kesällä sitä pitäisi alkaa kyllä viimeistään kisakalenteria selailemaan.
Martha on käynyt Velmun treeneissä hengailemassa ja totuttelemassa vaan olemiseen muiden treenatessa. Ollaan myös hyödynnetty tilaisuutta ja pikkusen pohjia alettu Marthankin kanssa tekemään. Asennetta tuolla pentusella tuntuu olevan, mutta se ei enää yllätä. Martha on kuin mini-Velmu.

Marthan ja Oton kanssa käytiin taas epävirallisessa näyttelyssä, match showssa. Se meni enemmän kuin loistavasti näillä kahdella. Otto oli veteraanien neljänneksi paras. Tuomarina oli vielä spanieleiden ulkomuototuomari, joten ihan kivasti senkin huomioon ottaen :)
Martha esitti pentuluokassa parastaan kyllä. Se päätti olla vallan reipas ja niinhän se olikin. Häntä heiluen taas viuhui menemään välillä vähän kenguru bensalla varustettuna, mutta muuten kovin nätisti. Martha sijoittui sitten lopulta reilun 20 pennun joukosta neljänneksi. Kovin reipas Martha jaksoi olla, vaikka lopussa kyllä näkyi väsymyksen iskevän. Autoon päästyä kävi saman tien unten maille. Iltauni aikakin pääsi yllättämään.

Käytiin Marthan ja Velmun kanssa myös jäljestämistä treenaamassa viikolla.
Martha pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan lintuun ja jäljestämään.
Ei jäänyt kyllä yhtään epäselväksi, mikä olisi Marthan oma laji. Vauhdikas ja tosi tarkka nenäinen neiti, jolla oli hirveän kova hinku jäljelle.
Hyvin varman oloinen menijä, vaikka ensimmäistä kertaa jäljellä olikin. Olipa hienoa nähtävää :) 
Eiköhän sitä aleta ihan verijälkiäkin tekemään ainakin koiran iloksi. Itse olen niin umpisurkea suunnistaja (vaikka olen aikoinaan suunnistuskoulujakin käynyt), että taitaa kyllä mejä-kokeet jäädä vain haaveeksi..

Tuolla se jälki menee, minä niin tiedän sen. Päästä jo, päästä jo minut liikkeelle pliis!

Ja sitten mentiin nenä kiinni maassa

Minä otan sitten tämän, kiitos.

Velmukin tykkäsi suunnattomasti jäljestämisestä ja meni kuin juna suoraan jälkeä pitkin. Kulmat merkkasi tosi tarkasti ja omi kaadon itselleen (nappasi sen suuhun), joskin luovutti myös käskystä sen nätisti.

Velmun kanssa ollaan pentuaikoina käyty peltojälkiä tekemässä, mutta se on kyllä ihan eri laji tähän laahausjälkeen verraten. Velmulla on tosi kova riistavietti ja sen kanssa on vähän näitä lintu juttuja treenailtu. Velmu on hyvin innokas noutamaan lintua (tai itse asiassa mitä vaan) ja sitä kiinnostaa linnut järjettömästi. Erilainen paimenkoira.
 Ollaan vitsailtukin monta kertaa, että osta paimenkoira niin saat lintukoiran. Luin kyllä jostain lehdestä aikanaan yhdestä paimenkoirasta, jonka kanssa metsästettiin. Oli kuulemma aika poikkeus yksilö..