Vihdoinkin pieni hetki aikaa olla koneella, kun kotona kipeänä olen.. Eipä kai sitä tarvitse sanoa muuta kuin voihan sisäilma. No, se siitä, ettei tule avauduttua yhtään enempää kuin pitäisi.
Mitäkö meille kuuluu?
Hertta on ollut todella kipeä viimeisen vajaan kuukauden. Selvästi selkä alkoi oireilemaan ja lääkärissähän sitä on nyt sitten ravattu syytä selvittämässä. Riittäisi taas paljon sanottavaa eläinlääkäreistä ja koiran omistajan huomioiden huomioon ottamisesta. Mutta sekin siitä aiheesta. Mennään näillä, mitä on annettu. Summasummarum.
Hertalla on ainakin paha spondyloosi ja välilevyissä on häikkää koko alaselässä. Niskaa ei kuvattu ja nyt se oireilee niskaansakin. Ja tassua. Ja nassua. Ja päätä. Ja munuaisarvot on edelleen pielessä ja se estää "oikean" lääkityksen antamisen :(
Homeopaatilla ollaan saatu loistavia tuloksia aikaan, mutta kaikkeen sekään ei pysty. Saatiin kuitenkin hyvin kivutonta aikaakin tähän väliin, mutta jälleen on koira äärimmäisen kipeä.
Kovasti näyttää Hertan tilanne pahalta, mutta vielä ei luovuteta.
Ensin olisi kauheen kiva, että tiedettäisi oikeasti varmasti mikä tuon koiran kivut oikeasti aiheuttaa.
Martha penturiiviökin täytti jo 5kk. Se on ollut hyvin terve neiti, joskin kerran käytiin lääkärissä kurkkaamassa mitä neiti on syönyt.. Martha on laatuaan hyvin ahne ja kaikki kelpaa puusta kiviin syötäväksi. Noh, selvittiin vain säikähdyksellä ja ei tarvittu mitään kummempia hoitojakaan. Huh helpotusta sanoisin. Säikähdin ihan vietävästi, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Martha on hirmu reipas ja vauhdikas, energinen welshin pentu. Ilman vanhempieni paimenpoika Velmua olisi varmaan tuon vauhdin ja energisyyden kanssa kädet täynnä töitä. Nyt pääsee vähän helpommalla, kun painivat ja riehuvat niin paljon Velmun kanssa. Velmu on henkiseltä tasoltaan ihan vasta 5kk täyttänyt koiranpentu, joten ovat Marthan kanssa ihan samalla aaltopituudella =)
Siskoni kävi meidän Otto-cockerin kanssa epävirallisessa näyttelyssä tuossa taannoin. Hienosti meni, Otto on oppinut näin 9vuoden iässä esiintymään :) Sijoitusta ei monen veteraanin luokassa tullut, mutta koiran käytös oli paras palkinto.
Martha oli tietysti mukana ja se hurmasi taas monta ihmistä. Martha osasi tosi hienosti käyttäytyä taas ja pikkuneidistä sai olla tosi ylpeä =)
Viime viikonloppuna Cami-siskoni kävi Velmun kanssa aloittelemassa agility-kisoja epävirallisissa kisoissa. Upeasti se meni! Velmu on vauhdikas ja se tuli tuollakin esille yhdestä kiellosta ja virheen korjaamisesta huolimatta; Velmun aika oli toisiksi parhain =) Velmu on aika tykki radalla ja sitä ei todellakaan ohjata tässä vierellä kuljettaen, vaan se meni jo. Tuon koiran menestyminen kisoissa ei tule kyllä varmasti jäämään vauhdista kiinni. Huh huh. Saa todella treenata itsekin etenemistä eli juoksun pitää itselläkin kulkea :P
Estevälit oli maksiluokalle liian lyhyet muutamassa kohtaa tuossa radalla ja niissä hyppyesteillä rima tulikin alas, vaikka Velmu ei koskaan treeneissäkään rimoja pudottele. Mutta tuolla ei ollut mahdollista estää sitä, ellei olisi ottanut Velmulta paljon vauhtia pois.
Mutta tuo toi hirveästi luottoa Velmun tekemiseen häiriössäkin =) Vielä vaan kontaktit kunnolla kuntoon ja virallisia kisoja vaan kesän aikana kalenteriin, jee! Ihanaa, ihanaa päästä taas kisailemaan vuosien tauon jälkeen.
Martha on aloitellut myös agilitya ja meillä on näköjään mini-Velmu kasvamassa agilityyn. Vauhtia ei todellakaan puutu ja Martha on hyvin ennakkoluuloton esteiden kanssa. Se menee vaan täysillä ja hirmu innolla, mitä tehdäänkään. Onneksi keskittymiskyky on saatu myös mahtumaan tähän pikkupakkaukseen, niin treenaaminen on vallan ihanaa tämän tytsän kanssa.
Heipparallaa. Pentu kutsuu leikkimään ja se on taas riennettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti