Matkalla Espanjassa

Vietettiin viikko sitten aivan huippu ihana loma siskoni kanssa Espanjassa. Martha koiramme oli mukana menossa =)

All the Cormallens at Talavera show. From left Sky, Storm, Jade, Sunshine aka Martha, Pleasure aka Belle

Lähtökuopissa lentokentällä, Martha odottamassa koneeseen pääsyään. Me ihmiset terminaalin ikkunasta katseltiin lastausta.

Martha tuolla ensimmäisessä vaunussa pressun alla ennen nostoa koneeseen. Siihen nostamiseen haettiin paikalle vuoropäällikkö tai jotain.. Pikku sessen nosto koneeseen oli helppo rasti, mutta tuollainen 20kiloinen Martha+sen 10kiloinen häkki (eli hotelli kuten äitini sanoi) ei ollutkaan niin helppo logistinen esine saadakseen koneeseen. Tarvittiin enempi henkilökuntaa, kun käsin sen sinne varovasti nostivat.

Joo, riittävän iso häkki oli oltava ja oikeasti sen tulee olla kanssa riittävän suuri. Suomen päässä ei tuntunut olevan just niin tarkkaa, mutta Espanjassa oltiin kaikesta hyvin tarkkoja. Niin häkistä, koiran hyvin voinnista kuin myös sen papereista. Kaikki tarkastettiin, useampaan kertaan.

Lähtö aamuna herättiin aiemmin, jotta ehdin käyttää tyttöset kunnon lenkillä kirmailemassa ja todellakin väsyttämässä itseään. Vähän aivojumppaa vielä kotona tehtiin. Näin ollen sitten kentällä oli suhteellisen hyvin käyttäytyvä villikko walesi.
Olihan Marthalla virtaa ja energiaa, mutta oli se tyynempi kuin ilman tuota aamun touhuiluja.

Marthan lento sujui taas erinomaisesti. Espanjassa terminaalissa laukkuja odotellessa huomattiin, että häkki oli laitettu matkalaukku hihnalle ja siitä se napattiin vauhdissa. Toki siellä tarkkailtiin, että omistajat koiransa noutivat. Silti erikoinen ratkaisu laittaa eläin matkalaukkuhihnalle pyörimään..
Marthalla lento sujui taas kerran loistavasti, sillä häntää heiluttava äärimmäisen iloinen ja reipas koira sieltä häkistä kömpi. Ei mitenkään stressaantunut tai vauhko hauva. Hyvä näin.

Kentältä suunnattiin vuokra-auto pisteeseen ja saatiin automme. Opel osoittautui Tompan kanssa kultaakin kallimmaaksi matkakumppaniksi. Ilman niitä ei matkasta olisi tullut puoliakaan niin onnistunut kuin nyt oli.
Alkuun toki meillä oli vähän kielikomplikaatioita, mutta kun alettiin ymmärtää toisiamme, sujui kaikki loistavasti. Lähtö aamuun asti...

Lauantaina 4.10 oli aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan suunnattava Madridista Talaveraan. Kiitos matkakumppaneille, yllätyksiä ei matkalla tullut ja näyttely paikalla olimme enemmän kuin ajoissa ja saimme loistavan hyvän parkkipaikan. Vaan missähän se paikka olikaan...?

Pieni osa näyttely aluetta. Kyseessä oli tosi upea, moderni messu halli

Kehiä seuratessa huomasimme Espanjalaisen näyttelyn sujuvan vähän erilailla kuin Suomessa. Se on nätisti sanoen hallittu kaaos. Ilman Marthan kasvattajan apuja ei varmaan oltaisi oltu kehässä oikeaan aikaan ja riittävän usein.
Martha esiintyi hirmu nätisti ensimmäisessä näyttelyssään. Yllättäen minut totaalisesti. Tuomari tykkäsikin näkemästään ja Martha voitti ensin siskonsa Skyn junnunartuissa ja myöhemmin vielä veljensä Stormin ROP-juniorin valinnassa. Näin ollen Martha oli päivän paras WSS juniori ja neiti sai kun saikin tuomarilta vielä ekan juniori sertinsäkin!

Rotunsa parasta valitessa valio neidot ja avoimen luokan upea neiti olivat valmiimpia ja upean näköisiä. Avoimen luokan narttu vei lopulta voiton! Marthan komea emänsisä eli isoiskä oli VSP. Whisky oli upea tuttavuus.Kauniisti harmaantunut, gentlemanni rauhallinen walesi herra. Ei turhia hötköillyt, oli avoin, sosiaalinen ja niin iloinen pappa-koira.
Itselleni oli suuri ilo tavata myös Marthan isoisä. Tunnen aika paljon tuontikoirani sukua ja se jos mikä on minulle tärkeää.
 Martha osallistui myös kasvattajansa Julia Batemanin kennel Cormallenin kasvattaja luokkaan, joka oli ROP-kasvattaja ja isossa kehässä vielä päivän 2.paras kasvattaja ryhmä. VAU!
Isossa kehässä Martha vasta olikin edukseen. Tuntui, että siellä se vasta syttyikin koko hommaan :D

 

 

Kehien jälkeen ryhmäkehiä odotellessa ja koko näyttelyn jälkeen vietettiin yhdessä seurustellen laatuaikaa ja oli niin kovin ihana saada vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Ja taas tuli maailmaa parannettua.

Ja mikä parasta, Martha tunnisti kasvattajansa ja nautti sisarustensa ja sukulaistensa seurasta. Ihan niin kuin minäkin tavatessani paljon uusia ihmisiä =)

Lopulta illan pimeydessä oli vain lähdettävä takaisin Madridiin ja hotellillemme.
Vaan missä oli automme?
En muistanut yhtään, minne sen olin parkkeerannut. Oli ihan eri tulla valoisalla paikalle, kuin illalla pilkkopimeässä koittaa sitä autoa etsiä. Siinä hetken pähkäiltiin siskoni kanssa, että minkähän näköinen se auto edes oli. Kumpikaan ei muistanut. Onneksi oli tullut otettua siitä valokuva ja autonavaimissa oli kaukolukitus, että valot vilkkui kun etsittiin omaamme :P Hups!
Vahingosta viisastuu. Eipä tule näin käymään jatkossa (vannomatta paras :D).

Lopulta pitkän ajomatkan jälkeen oltiin alkuyöstä hotellilla ja meinattiin pientä iltapalaa ottaa suoraan hotellilta (lähistöllä ei ruokapaikkoja). Se vaan, että menulta kaikki oli loppu. Juotavaa kyllä olisi ollut tarjolla.. Ei muuta kuin lähikauppaan mars.
Seuraavana aamuna selvisi, että siellä hotellilla oli vietetty häitä ja sen vuoksi ei ravintolassa ollut juurikaan ruokia muille tarjolla. Heh, ihan ymmärrettävää joo. Selvittiin me kuitenkin hengissä eikä siinä nyt mitään suurta ongelmaa ollut.

Sunnuntai oli ihan vaan hengailu päivä ja tutustuttiin tarkemmin Madridiin ja muihin lähialueisiin.
Hieno paikka. Illalla olisi vielä ollut paikallis derby tarjolla fudiksen parissa, mutta kun oltiin koiran kanssa matkassa, en halunnut sitä hylätä yksin hotelliin ja päätettiin katsella sitä vain telkkarista.
Vaikkakin olihan se melkein rikollista olla paikan päällä kaupungissa ja istua hotellilla eikä stadionilla!
Ensi kerralla ehkä enemmän sitten fudistakin mahtuu ohjelmaan. Jos paremmin suunnittelisi..

Pienessä ruuhkassa. Sai varoa autoja oikealta ja vasemmalta ja takaa. Ne oikeasti tulee päälle, jos et osaa yhtään väistää.. Vähän erilainen liikenne kuin meillä. Ja automääräkin tietysti miljoona-kaupungissa on ihan eri mihin täällä kotona tottunut

Pikku-Kiinaa..

Kohti Mafridin keskustaa. Tässä kohtaa oli vielä kovin vähän autoja.. Muutaman kilometrin jälkeen sitten oli kaistoja 5, autoja varmaa sata samassa läjässä.. Huh, Melkoisen tukkoinen liikenne keskustassa.

Espanja. Liikenneympyröiden luvattu maa. Kovin hienoiksi ne on tehty.

Madridissa puistokävelyllä rakkaan hauvani kanssa :)

Maanantaina aamulla taas valmistauduttiin kotiin lähtöön.
Matka kohti lentokenttää ei ehkä ihan ongelmitta sujunut. Vettä tuli ihan karmean paljon ja se lentokenttäkin jäi löytämättä.
Tuli vähän kiire ja pienoista paniikkia, että mitä jos ei löydetäkään ajoissa kentälle. Myöhästytään koneesta.
Lopulta se oikea paikka löytyi ja saatiin autokin ajoissa palautettua ja likimain juostiin check in -portille. Siellä sellainen kevyt pieni jono, kun kaikki suomalaiset olivat nätisti yhdessä ainokaisessa jonossa.. Myöhässä oltiin, joskin vielä lennon lähtöön oli reilusti aikaa. Kävin jonon ohi kysymässä koiran tsekkauksesta, mutta aspan ihmisen mukaan jonottamalla kyllä päästään mukaan. Koirankin kanssa.
Ja onneksi näin myös kävi, vaikka koneen lähtöön oli enää tunti aikaa, kun koira lopulta saatiin luovutettua lentokenttä henkilöstölle kaiken turvatarkastusten, papereiden ja passien (myös koiran) tarkastusten jälkeen. Olivat tarkkoja siis nimenomaan koiran hyvinvoinnista ja sen matka-asiakirjoista.
Kohtelivat koiraa ja sen häkkiä nätisti ja hyvillä mielin jätettiin Martha heidän käsiinsä.

Kipitettiin reippaasti taas toiseen päähän koko lentokenttää omaan turvatarkastukseen. Omalta osaltani toistamiseen, kun kävin sen jo koiran tsekkauksessa kertaalleen läpi.
Ehdittiin juuri käydä ostamassa juomat ja koneeseen piti kiireen vilkkaa kipittää. Meillä oli hyvät paikat koneessa siskoni kanssa ja tilavat.

Helsingin päässä ei taaskaan kukaan ollut kiinnostunut yhtään Marthan papereista, joskin nyt sentään varmistettiin se, että tuo koira juurikin oli minun eikä sitä voinut kuka vaan käydä nappaamassa mukaansa. Toisin oli silloin Marthan pentuna Suomeen tullessa, kun kukaan ei edes kysynyt, onko se pentu minun....
Jälleen meitä vastassa oli hyvin iloinen ja äärimmäisen reipas kaikkien kaveri. Edes turkki ei hilseillyt Marthalla koko reissulla vaan kovin reippaan oloinen matkaaja tuntui neiti koko reissun olleen.
Voidaan siis hyvin toistekin lennellä tuon kanssa ja matkailla rennoin mielin :)

Kokonaisuudessaan reissumme oli huikea! Ihan mieletön kokemus ja kerta kaikkiaan Super hieno!
Hyvin onnistunut eikä mitään suurempia kommelluksiakaan sattunut. Koira käyttäytyi hienosti ja viihtyi reissaajana ja Martha osoitti olevansa kunnon matkustaja kamu. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksemme.
Suuren suuri kiitos Marthan ihanalle ja kovin avuliaalle kasvattajalle Julialle ja puolisolleen Mikelle. Olette ihan korvaamattomia ja huikeita tyyppejä! Love you guys!
Astrid ja Udo oli myös kovin ihana tavata ja etenkin Marthan isoisä Whisky. Hyvin charmantti herra :)
Itse Espanjalainen näyttely oli kiva kokemus ja nyt kun tietää vähän säännöistä ja kehien kulusta, osaa varautua paremmin ennen mahdollista seuraavaa kertaa. Ja kuvaamisen kanssa täytyy olla skarpimpi.

Kiitos rakkaalle monitaituri- siskolleni korvaamattomasta avusta ja aina niin hupaisasta seurasta! Ilman sinua ei reissu olisi näin hyvin onnistunut =) Lunastit kyllä niin paikkasi korvaamattomana apuna ja verrattomana matkaseurana. Ei muuta kuin uusia suunnitelmia tekemään ;)