Velmun kanssa on vihdoin päästy säännöllisesti treenaamaan ilman sairaslomailuja syystä tai toisesta. Ja se näkyy. Ihanaa nähdä, miten huimaa vauhtia tuo kehittyy. Vaikka Velmu on aika tykki etenemään, niin hyvällä pentukoulutuksella sillä on tosi vahvat kontaktit ja hakee kepit mistä vain varmasti :)
Nyt ollaan tehty ratatreenejä ja ne on alkanut sujua tosi hyvin.
Jos vaan kaikki menee hyvin niin ekat kisastartit otetaan vielä tämän vuoden puolella.
Marthan kanssa olen ollut syvissä vesissä. Sen kanssa olen noita pohjia koittanut luoda. Samalla kuitenkin se punainen lanka on ollut hukassa.
Martha on kuitenkin melko raskas luustoinen ja tavallaan pieni maksiksi (säkä46cm). Kun katsoo Velmun suht vaivatonta hyppelemistä niin väkisinkin mietin, onko mitään järkeä lähteä kuitenkaan Marthaa rikkomaan tällä lajilla?
Velmu on 57säkäkorkeudeltaan ja joutuuhan sekin ihan hyppäämään 60cm esteitä. Saatika Martha, jonka pitäisi itseään n.15-20cm korkeampia esteitä hyppiä. Isommillakin kisaavilla maksi welsheillä on monilla (kuten Hertallakin) sitten mennyt selkä rikki. En tosiaankaan lajivalinnalla haluaisi asiaa edistää. Marthan rakenne on varmasti agilityssa tosi kovilla. Kun se olisi edes pari senttiä pienemmäksi jäänyt niin oltaisiin medi luokkaan päästy. Mutta ei.
Nyt joudun miettimään perusteellisesti, kuinka vakavasti tähän lajiin panostetaan. Vai unohdetaanko laji kokonaan Marthan osalta?
Tosi vaikeita päätöksiä.. Itselle kuitenkin agility on niin mieleinen laji ja kyllä toki Marthakin nauttii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti