Menin sitten ilmoittamaan meidän mummeleista sen harvemmin kehissä käyneen eli Jaden näyttelyyn?! Joo-o, nyt se on menoa. Jade pääsee ekaan mummoluokan näytelmään näin pyöreiden vuosien lähestyessä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D
Treenailtiin tänäänkin tuota käyttäytymistä hihnassa ja krohom... Jaden viime näyttely käynnistä on sen lähes 4vuotta aikaa. Täytyy vielä vähän hioa tuota esiintymistä ;-) Jade oli ihan älyttömän villi, se hyppi ja loikki ja kiihdytteli hihnassa ja ympyrä juoksu ei tahtonut onnistua. Mutta kyllä se viimeistään kehässä sitten taas muistaa, mistä on kyse. Hassu koira, niin intoa täynnä =)
Iltalenkki heitettiin mettässä. Minulla on nyt ollut Jaden kanssa uusi kurin palautus, tarkoittaen tuota sen hatkojen ottoa. Tai siis se ei saa kadota. Eli joka kerta, kun Jade on vapaana, niin minulla on taskut täynnä ruokaa Jadelle. Ja kun kutsun luokse, pitää kanssa tulla. Muuten lähden karkuun ja piiloudun. Ja johan on alkanut vähän heräillä huoli Jadella ja se jo ihan hitusen paremmin tottelee. Ei se viime kerralla ottanut kuin kerran hatkat jonnekin ja n.10min päästä se löytyi. Tänään ei kertaakaan ns. kadonnut. Ja piti jopa itse välillä kontaktia! Jihuu, kyllä se Jade ja korvat taas saadaan toimimaan.
Hertta on helppo otus, se pitää hyvin kontaktia vaikkakin se kyllä myös hyvin erkanee. Mutta ei silmän kantamattomiin. Ja se osaa ihan itse tulla ns. näytille välillä ja jatkaa taas touhujaan ja juoksemista pitkin lepikkoja.
Ladya en enää oikein uskalla kaikkialla laskeakaan irti. Sen näkö ja kuulo on heikentynyt siinä määrin, ettei se joka kerta enää osaakaan löytää minua vaikka kuinka huudan. Mutta kun vaan irti pääsee, niin virtaa riittää.
Pitkä talvi nähtävästi oli erittäin suotuisaa aikaa Ladylle, se piristyi ja virkistyi ja nuortui ihan silmissä- siitä tuli taas hyvinkin eloisa ja riemullinen walesi, kuten se on nuoruudessaan ollut. Hyvin on jaksanut taas pitkin kyläraittia kipitellä, n.5-6km lenkitkin on hyvin jaksanut ottaen huomioon ettei se viime kesän aikaan tahtonut edes sitä reilun kilsan matkaa jaksaa. Mutta nyt ei ole ongelmaa, jaksais pitempiäkin selkeästi, jos vaan viittis senkin aina mukaan ottaa.
Saa nähdä, mitä kesä tuo tullessaan meidän muorille. Toivotaan, että terveys ja hyvin vointi säilyis tässä mittakaavassa :)
Tässä muutama kuvatus tuolta lenksulta, kun kerran kamera sattui matkaan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti