Tokoa

Tunnari kapuloita en vaan jostain syystä saa hommattua. Springereiltäkään ei enää saa sellasia ja musta noi muiden nettikauppojen "tikut" on jotenkin hinnakkaita, vai luulenkohan mä vaan...
No tuota, jos vaikka isäni tuossa muutaman viikon päästä ehtis nikkaroida niitä. Joskin omille koirille oman pihan puuvarastosta oman väen nikkaroidut tunnarikapulat ei ehkä liene niitä parhaimpia. Vaikkakin ideaa toki saa sillä paranneltua.

Tällä hetkellä menty ihan metsien antimilla. Kävyt ja kepit ajaa tunnarikapuloiden asian.
Hertta osaa suoraan ja erittäinkin suoraviivaisen vauhdikkaasti aina hakea sen oman. Oman eli sen kepin jota vähän pyörittelin kädessä ja vein kekoon niiden ei hajustettujen joukkoon. Herttis näyttäis olevan toosi pätevä tässä kohtaa.
Välimatkalla ei väliä, osaa hyvin tsuumata ja arvioida, missä ne on. Tämä varmasti juontaa juurensa meidän metsästyskoulutus yrityksiin, joissa merkkaaminen on tärkeä osa. Ainoa on vaan nouto ote, joka välillä vähän lepsu ja pudottaa herkemmin esineen suustaan.
Sumokin käyttää nenäänsä erittäin hyvin ja se noutaa paljon varmemmin ottein noita kapuloita/käpyjä ja keppejä. Mutta sillä taas on vielä hakusessa nämä välimatkat eli irtaantuminen on jotenkin vieras ajatus nyt tokossa. Se muuten on ruutu treeneissäkin ollut huomattavissa. Ruutuun mennessä joskus pysähtyy puolivälimatkaan ja on sitä mieltä, että nyt on oikea kohta... Ööh, onko se jotenkin blondi uros?

Eniveis, oikein kivaa ollut treenata näiden hassuleiden kanssa.
Naapurustokin on kovin otettua, miten tottelevaisia nämä omat tessuni osaakaan olla. EI ikinä uskois, vai mitä ;D Ei vaan, joukossa tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa. Mutta perustottelevaisuus kyllä näillä on hyvä ja käyttäytyä osaavat (ainakin joskus ;P)

Herttiksen ihme jumittelut seuraamisessa näyttäs olevan jo vähän taakse jäänyttä ongelmaa. Nyt taas on tilaa ja paikkoja missä treenata. Ei tartte pienessä kolossa/sisällä yrittää mitään kikkailuja, se ei käy kun mittakaavat käy vähän turhan pieneksi. Tekniikkaa juu sisällä ja omassa pihassa tehdään, ilman muuta.

Sumpan kanssa tässä eräänä viileempänä iltana vetästiin aikas kivat riekkutoko treenit. Kyllä teki hyvää ottaa tollaset räväkät pikku kivat treenit, palkkana Sumon äärettömän rakkaita remppahanskoja. (Niitä sillä on aika satsi, se kun osaa tallin oven jäädessä auki hakea sieltä aina sen ulottuville jääneitä hanskoja. Ja niitä limahanskoja ei kyllä sen käytön jälkeen muut enää käytä ;D)
Kaukoissa edisti, mutta teki kaikki vaihdot. Tekniikka oi tekniikka....
Likk.istuminen ihan ok mallilla, joskin jalka apua kyllä vielä törkeesti mukana.
Luoksarin pysähdykset oikeinkin kivalla mallilla. Joskin paljon vielä täytyy tätä vahvistaa.
Seuraaminen on kyllä kivasti hypännyt eteenpäin. Ei niin seilaavaa, kivaa kontaktia ja aika tiivistä seuruuta. Askelissa edelleen kuumenee ja alkaa herkästi pomppimaan ja vaihtamaan paikkaa about miljoona kertaa. Argh.
Ruutu ja tunnari välineitä ei ollut, mutta eteen lähetyksiä kiven päälle sitten korvaamaan tätä. Onnistui alkuhämmennyksen jälkeen kivasti.
Naksutin on oikeinkin hyvä apuväline tässä kohtaa =)

Sumpen kanssa pyritty joka pvä jotain tekemään, välillä vähän olen siitä joutunut tinkimään, kun ei vaan aika ja rahkeet anna aina periksi. Sumo kun ei asu täällä minun luona, niin ihan aina ei vaan ehdi lähteä Sumpen hakuun jne. Siinäkin meinaan aina oma hommansa. Mutta oma on valinta :) Treenaamalla edistyy ja saa niitä tuloksiakin paremmin aikaan/näkyville.