Kukkuluuruu vaan, eipä ole tämä ihmispoloinen jaksanut tännekään mitään kirjoitella.
Itse olin jossain välissä kipeenäkin ja se vei voimat kyllä aikas uskomattoman tehokkaasti. Näennäisesti vointi ei ollut mikään hurjan heikko, mutta voimat ja kunto katosi sen siliän tien. Sitä sitten on palauteltu pikkuhiljaa.
Treenejä on Herttiksen ja Sumpen kanssa riittänyt, alkuunsa ihan vaan kotitokoilua (vai sekoilua?!?) ja on sitä jo muutaman kerran jaksanut ohjattuihinkin lähteä.
Sumo ja Herttis on molemmat saanet osakseen voittajaluokan liike treeniä, Sumolla menee jo aikas kivasti, ruutu ja tunnari toki vielä vaiheessa. Sumo kyllä osaa hyvin omaa kapulaa heinikosta etsiä ja nouto sujuu loistavasti! Mutta tuo koirahan on noutohullu otus muutenkin, että en edes ongelmia odotellut. Herttiksen kanssa tunnarikapulan kanssa on tehty vähän hommia, kun Hertta ekaa kertaa tapas tunnarikapulan, oli se alta minuutissa roskis kunnossa :( Että sellanen täystuho. Mutta hitaasti hyvä tulee, tuo pureskelu vähenee koko ajan ja mitä rauhallisempi minä olen, sen vähemmän hamppisten jälkiä on kapulassa ;)
Agilityssa maanantaisin käydään, hallissa tuossa likeellä. Kiva pien ryhmä meillä, ainakin tooosi tehokasta treeniä on, kun ehtii monta kertaa ottaa treeniä ja hiulata, jotta varppina onnistuu.
Viikonloppu meillä meni vaihteeksi Mejän parissa. Käytiin Elimäellä lauantaina ensin jäljet tekemässä, ja sunnuntaina palattiin koirien kera jäljille. Ihan kunnon treenit, lähes koemaisesti.
Lauantaina jälkien teko päivänä ilma oli mitä mahtavin, aurinko paistoi koko päivän. Ja hirviö kärpäsiä oli ihan tajuttoman paljon!!! Niitä tuntui löytyvän joka paikasta ja vielä kotoa seuraavana aamuna näkyi muutamat hirviöt. Yöks, ne on toooosi ällöttäviä!
Sunnuntaina olikin sää sitten aivan totaalisen eriluokkaa- vettä tuli kuin esterin per--istä ja oli aikas kylmä sää muutenkin.
Herttiksellä oli jälki nro 2, ja täytyy sanoa, että tuo neiti on ihan hirmu tarkka jäljen nuuhkija.
Sienestäjä oli tässä metsän kohdilla, ennen kuin lauantaina kotio lähdettiin, joten odotettavissa sunnuntaille oli jälkien vähän levittyneen.
Hirven sorkka oli kaatona ja se näytettiin koirille ennen jäljelle menoa. Herttis oli kovin kiinnostunut sorkasta ja häntä vispaten innostuneena nuuhkutteli, muttei aikomusta ottaa sitä kantoon.
Mutta siis jäljellä alku oli aikas hidasta menoa, piti ihan joka ikinen varpukin haistella ja Herttis teki paaljon kaarroksia jäljen sivuilla, kai se jälki oli vähän levinnyt tai jotain, mutta nenä teki kyllä aivan koko ajan kuitenkin hommia. Kerran ihan kunnolla palautin jäljelle ja näytin, minne jälki jatkuu. Vähän vauhdikkaammin loppu meni, niitä kaarroksia tehden, viimesellä osuudella ajautui jäljen alapuolelle ehkä n.10m koko ajan tarkkaan haistellen, mutta ilmavainulla otti sitten loppujen lopuksi kaadosta hajun ja vauhdilla kaadolle :) Kaato eli hirven sorkka ei paljoa kiinnostanut, nuuhkaisut ja jäljentekijöiden jälkeä pitkin pois jäljeltä.
Sumolla meni huomattavasti paremmin ja etenevämmin :) Kaatosateessa Sumokin jäljesti, sitä sadetta riitti meinaan aivan koko päivä!
Se tapasi sorkan myös ennen jälkeä ja nuuhki kovin tarkkaan sen. Jäljen alkuun odottamaan ennen lähtöä jäljelle. Vähän piti piipata, kun hinku jäljelle oli kova.
Sumo teki oikeinkin kivaa työtä, eteni koko ajan kävelyvauhtia. Ekalla osuudella alussa vähän kummastutti miksi muitakin kuin minä perässä kuljen, vähän tuin juttelemalla ja hyvin haki ja jatkoi aina ihmettelyjen jälkeen matkaa. Välillä kaarroksia jäljen sivuille tarkistaakseen missä jälki menee, eteni koko ajan.
Ekalla kulmalla merkkasi makuun hienosti, nuoli maata ja vähän tassulla sörkki sitä ja teki vielä ennen jäljen jatkoa pienen tarkistus lenkin. Kyllä sai koira kehuja :D Jatko hienosti, välillä niitä tarkistus lenkkejä, kerran meinasi paluu jäljelle kääntyä, siinä kohtaan vaan totesin että mennään ja kääntyi ja jatkoi hyvin, toinen kulma ja makuu nuollen ja taisi se siinä merkatakin, vai olikohan se eka makuu? Noh, mutta jatkoi oikein hyvin. Samoin vikalla osuudella Sumo ajautui jäljen alapuolelle ja ei tainnut kyllä kaukana olla etteikö lähtenyt jonkin vähän kiinnostavamman perään. Meinaan Sumo nosti pään ylös ja kaula pitkänä haisteli häntä vispaten.. Mennään tokaisu siihen kohtaan ja palas taas vauhdilla jäljelle ja vauhdilla sitten loppukin mentiin. Kaadon Sumo otti suuhunsa ja ainoona kantoi sen autolle saakka =))) Sumppa ei kyllä ole koskaan epäröinyt ottaa suuhunsa mitään, vahva nouto vietti. Hyvä hyvä sumppa!
Ottosella oli lyhyt jälki, se kun ei varsinaisesti verijäljellä aiemmin ole ollut. Mutta taippareissakin nenä pelitti niin hyvin, että josko tästä tulisi Oton laji? Otolle näytettiin sorkkaa, hyvä että ehdittiin se pussista ottaa pois kun Otto jo nappas sen suuhun. Pikkasen innokkaampaa sorttia cockerin käytös kuin welshien ;-) Otto merkkas myös sorkan kiehnäämällä siinä.
Sitten ei muuta kuin jäljelle.
Odottaessa vuoroa viereisessä ojassa oli vettä kivasti, niin siinä piti ensin rypeä. Siitä aloitukselle.
Jäljen eka osuus oli hurjan touhukasta ja risteilevää epätarkkaa jäljestämistä, ei Ottomaista tyyliä ollenkaan. Ekalla kulmalla makuun nuuuhki tooooooosi tarkkaan ja siitä alkoi se kunnon varma ja reipas Ottomainen jäljestys :) Toinen kulma & makuu ohitettiin, kun Otto nappas jäljen kolmannen osuuden hajun ilmasta ja minulla ei ollut tietoa, missä oikeasti jälki kulki ja luulin Oton olevan jäljellä. Näinpä en enää sieltä kolmannen osuuden jäljeltä lähtenyt Ottoa viemään väärään suuntaan ja sinne ohitetulle kaadolle. Jatkettiin reippaalla ja tarkalla vauhdilla kaadolle saakka ja samat kiehnäämiset kuin alussa ja kunnon nuolemiset loppuun =)
Herttis kaipaa vaan enempi treeniä, niin varmuus ja vauhti tulee. Sumppa kaipaa lisää ihmisiä käveleen perässä, jotta se tottuu siihen väkeen jäljellä. Muuten kai toi olisi kai koetta vailla ;-) Kuten on ollut jo viimeset vuodet. Meidän ongelma vaan on, kun vedän yleensä ittekseni jälkiä ja minä siellä mettässä ainoona kuljen. Koira tottuu siihen, ja ihmetteleekin sitten niitä muita ihmisiä kokeessa. Näin on pari kertaa ennenkin meidän tessujen kanssa käynyt kokeessa (Ladyn ja Venlan kanssa).
Otto ei paljoa välitä kenestäkään jäljellä. Sille riittää se jälki :D Täytyy vaan pitempiä jälkiä tehdä ja ottaa vähän turhia höyryjä ennen jäljen alkua pois, jotta keskittyisi heti alkuun täysillä itse jälkeen eikä kaikkeen muuhunkin. Näytti Otto nauttivan, joten saa Ottokin sitten osallistua jatkossakin jälkitreeneihin.
Ja hei, minä opin kompassin käytön! :D Olen siis ihan suunnistuskoulunkin aikanani käynyt, mutta ne opit on kadonneet hyvin tehokkaasti. Hienoa oppia jotain uutta =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti