Taas on sattunut ja tapahtunut kaikkea, ja ei vaan ole tota motivaatiota tähän kirjoitteluun ollut. Ehkä se johtuu osiltaan näistä pilkkopimeistä, sateisista, ällöttävän kuraisista ja ankeista päivistä. Ja on sitä nyt ollut niin paljon muuta elämää, kuin koirahäppeningit.
Ja se pienen pieni motivaation puute vaivaa, kun ei ole kouluttajaa tokoon. Kyllähän me itseksemme ahkeria ollaan, mutta viekö se meitä eteen päin? Epäilen. Tartteis vähän jotain uutta ja joka kertois missä milloin voisi tehdä toisin ja miten ehkä kannattaisi opettaa sen tän ja ton.
Tuossa muutama tovi sitten pihapiirissä iltalenkille lähtiessämme kimppuumme hyökkäsi/syöksyi suuren suuri voimakas koira, joka ei mitenkään "kilttiin muottiin" mahdu.
Minä karjuin minkä ääntä ittestäni sain ja koitin pysyä mahd.paikalla ja pitää koiratkin paikallaan, jotta ei ihan syötiksi olisi jääneet. Minun karjumiseni vähän hillitsi sen eläimen puremis vimmaa ja ei sentään alkanut raatelemaan meidän tessuja. Meinaan jos se olisi halunnut raadella meidät, niin ei noi koirat ainakaan enää hengissä olisi...
Hertta puolusti minua, kun se koiruu meinasi selän puolelta jotain tehdä. Onneksi siinä kohtaa omistajansa jo vihdoin saapui ottamaan omansa pois meidän kimpusta.
Luulin, että vammoitta selvittiin ja jatkettiin lenkkiä. Aikas hermostuneita oltiin kaikki.
Nyt jälkeenpäin meidän mummelilta löytyi korvanlehdestä 2 läpimennyttä reikää ja ne on kipeitä ollut. Olen sitten "kotiapteekista" antanut vähän kipulääkettä. Täytyy toivoa, että ne reiät tulee hyvin kuntoon.
Muut selvittiin henkimaailman haavereilla. Mutta että tuon liki 13-v mummeli hauvan tarvitsi vielä tälläistäkin joutua kokemaan.... ARGH!!
Mutta mikä ihme ihmisiä nyt vaivaa koirinensa? Kauhian paljon on kuullut juttua kimppuun hyökkäävistä koirista. Remmirähjiä toki aina tulee olemaan, mutta että ihan noin vihaisia, että pitää päälle käydä. Ja ihmistenkin.
Toissa iltana meinaan TAAS ryntäs rähisevä koira kohti. GREAT!!
Tämä koira ryntäsi keskustan kiskan edestä toiselta puolelta katua hihnoineen päivineen vauhdilla meidän luo, onni onnettomuudessa ettei se vihainen sitten kuitenkaan ollut. Kuulosti vain siltä.
Tuli vain sitten tyttöjen nenän eteen häntää heiluttamaan.. Kivasti huomasi omista hauvoista, että kuinka paljon ne pelkää jo noita kohti ryntääviä koiria. Jade ja Hertta yritti juosta karkuun, Lady ei nähnyt sitä hauvaa kun tutki tienvartta.
Tämän karkulais veijarin omistajan kanssa jutellessa tuli ilmi, että hänen tessukan käytös on muuttunut "hyökkäys on paras puolustus" asenteeksi jäätyään myöskin saman rodun edustajan koiran hyökkäyksen kohteeksi kuin mekin...
Sellaista se on tämä arki. Ei mitään ruusuista.
Viikonloppuna onneksi päästään lähtemään näiltä nurkilta pois, lomalla on hyvä lähteä reissuun muille maille =) Saa vähän uusia ajatuksia & muuta mietittävää ja ennen kaikkea vähän rennompaa lenkkeilyä kuin näillä kotinurkilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti