Tylsistynyt koira?

Marthahan on ollut pienestä saakka melkoinen pureskelija ja voinee sanoa kaiken tuhoaja. Isäni on niin lempeästi kutsunut Marthaa espanjalaiseksi terroristiksi. Ei varmaan vähiten sen vuoksi, että se söi viimeksi isäni silmälasit kappaleeksi, uuden tabletin kuoret yms. Jonkun puhelimenkin se on muotoillut mieleisekseen. Itse olen ollut kovin tuttu eräässä silmälasi firmassa, sillä Martha söi minun silmälaseja monet, todella monet. Enpä ole kunnon laseja sitten ostanutkaan, vaan halppis versioilla on menty. Niiden korjaus ei A/ ole kallista ja  B/ ei potuta niin hiton paljoa.

Vaan kummasti kevään lopulla, kesän aikana tuo touhuilu selvästi väheni ja näytti siltä, että koira aikoo kasvaa sittenkin isoksi ja lopetti askartelut. Oikeastaan kaikki.
Tein sille ns. eläinkokeita ja jätin erinäisiä asioita likimain syötiksi eikä se tuhonnut enää mitään.
Silti hieman varovainen olen ollut tuuletusten ja puheiden suhteen, jotta tuo ei enää mitään tuhoaisi.

Nyt elellessäni taas kipujaksoa, on ollut pakko ottaa iisisti ja selvästi vähemmillä ulkoiluilla. Ja sekös näkyy pikkukoirassa. Sitä suorastaan korpeaa, kun ei pääse maailmaan avaraan tutkailemaan ja hutkailemaan. Sillä on tylsää!
Olen koittanut järjestää neidille aktiviteettia kaikesta huolimatta ja on se sisällä osannut olla aloillaan ja pötkötellyt reippaana koirana kanssani.
Vaan hoidossa ollessaan isäni luona se oli päättänyt vähän enemmänkin touhuilla. Näinpä hän söi isäni uudet silmälasit tosiaan palasiksi, vasta ostetun tabletin päälliset meni suoraan roskiin (onneksi se tabletti säilyi ehjänä) joku harja oli muotoilukoneen läpikäyneenä roskis kamaa myöskin. Ja nämä on pitänyt käydä pöydältä hakemassa. Ikinä ei ole ennen pöydille tuo koira kiivennyt, mutta muutenkin sillä tuntuu olevan joku murkkuikä meneillään.
Kokeilee niin maan perusteellisesti kaikkea, mm. tarkoittaako luokse käsky oikeasti luokse vai riittäisikö jos tulee, kun ehtii ja kai se nyt vähintään riittää luoda katse omistajaan ja jatkaa matkaa. Eihän hihnassa tarvitse sillain nätisti hihna löysällä kulkea, saahan pikkukoira sinkoilla ja pomppia kuin kenguru, itse asiassa vaikka syliin. Vaikka vieraankin syliin, saahan. Voihan sitä kiivetä pöydille seisomaankin, jos sillä tapaa näkee paremmin, eikö.. Voihan sitä halutessaan ottaa mitä haluaa ja mistä haluaa... Saahan ovelle rynnäköidä kuin raketti ja hyppiä ihmisten päälle kuin ammus.

Kotona ollessani, kun silmä vaan on välttänyt, on Martha ollut pahoja tekemässä. Sen huomaa kyllä, kun se lähtee tutkimusmatkoilleen pahojaan tekemään. Se lähtee niin hiljaa hipsien ja on äärimmäisen hiljaa tutkimusretkillään. Paljon se tuo tavaroita suoraan syliini, jos vaan huomaan sen tekevän jotain. Kantaa kiltisti kaiken minulle eikä mene piiloon niitä syömään. Toki jos en huomaa sen olevan retkillään, niin sittenhän se ehtii omat analyysinsa tavaroille tekemään.
Puremisen vimma tuolla on ollut pienestä saakka ja luitahan tuo syökin, paljon.

Vilkasta syksyä

Meilläpä on vilskettä ja vilinää riittänyt reilun kolmatta viikkoa.

Kaverini koira roto-tyttö Watti tuli meille yllättäen hoitoon reilun viikoksi. Marthallehan tämä oli aluksi melkoista shokkihoitoa, sillä rottwailer edustaa kyllä ihan kaikkea sitä, mitä Martha koirissa pelkää. Kookas, voimakas, molossityyppinen koira. Yllättäen kuitenkin alku shokista päästyään vartissa oli koirat jo samassa autossa ja kotona oltiin ilman ongelmia. Ei tarvinnut taaskaan yhtään itsekään jännittää tilanteita ja koiratkin oli ihan rennon oloisia. Watti ja Martha koitti leikkiäkin heti seuraavana päivänä jo, mutta ihan eivät ymmärtäneet heti toisiaan. Juokseminen oli noiden yhdistävä tekijä. Sairaan kovaa, kilpaa juostaan pitkin metsiä ja peltoja :D

Watti on niin kiltti ja kuuliainen ja Wattikin oli miltei kuin kotonaan.

Heti perään tuli vanhempieni koirat myöskin hoitoon. Pyöritin ikään kuin eläintarhaa, kun tähän lisättiin vielä alivuokralais liskot ja ihana Alvin-poikanen.
Ollaan paljon harrasteltu ja ennen kaikkea ulkoiltu, ulkoiltu ja ulkoiltu. Mahtava nauttia kauniista syksyn keleistä ilman kuraa, räntää ja ikävää pimeyttä. No, nythän se sitten tuli sekin jakso.. Voisin käydä talviunille ja nukkua tämän vaiheen ohi...
Itsekin vuosien tauon jälkeen kävin Velmun kanssa muutamissa agility treeneissä, kun Cami syyslomaansa muilla mailla. Kylmiltään lähdettiin Velmun kanssa myös seuran mestaruus skaboihin ja hauska HYLly tehtiin. Olin vähän kipuillut viikolla ja en uskonut pystyväni yhtään juoksemaan niin en ollut kuitenkaan radalle menossa. Vaan toisin kävi. Yhtäkkiä löysin itseni startista ja Velmu kuumana, radalle!! Vailla mitään tarkempia suunnitelmia ja rataan tutustumisia unohdin radan kahteen otteeseen ja Velmuhan jo pinkoi sitten oman ratansa siinä kohtaa. Hupsis! Hauskaa oli silti ja ihan hirmu ihana fiilis itselle, että pystyin kuitenkin ja ollaan päästy askel eteen päin rakkaan harrastuksen parissa.


Martha tosiaan kävi lonkkakuvauksissa syyskuun puolella ja viralliset tulokset tuli peräti viikossa. Oli aika nopeaa toimintaa! Eipä yllättävää, sillä neidin lonkat on täysin terveet, virallisesti B/B. Helppoa olla tyytyväinen :)


Otto harrastaa aika ajoin shoppailemassa käyntiä ja Murren Murkinan uuden liikkeen avajaisten kunniaksi heillä oli koirien valokuvausta tarjolla. Otatettiin Otostakin viralliset kuvat ja niistä tuli upeat!

Kuvia, terveys asioita ja treeniä

Pallohullukin se on :D

Muutama kuva Marthasta, näin 22kk:n iässä.

Seuraamis treeniä. Hieno paikka ja kontakti.

 

 

Martha kävi myös luustokuvauksissa tässä sopivan tauon tultua harrastuksissa. Ensi viikolla saa jännittää tuloksia, vaikkakin hyvältähän nuo kuvat näytti. Sähköpostilla saan ensi viikolla tiedustella tuloksia, ehkei ihan heti maanantaina, mutta jos loppu viikosta. Todella tiiviit oli lonkat, mutta nähtäväksi jää lonkkamaljan syvyys, onko se miten riittävä arvioinnin mukaan. Se on näillä ulkolaisilla koirilla aina se jännityksen momentti.
En halunnut viedä Marthaa aiemmin kuvattavaksi, kun se on niin pentumainen ollut. On se vieläkin, mutta loppu kesästä näytti jo vähän siltä, että se alkaa pahin pentumaisen löysyys olla tipotiessään. Joskin se nukkuu ja makoilee edelleen hyvinkin mielellään rennosti ollessaan ns. sammakko asennossa. Se on aina ollut niin ja näköjään tulee näin säilymäänkin. Unohdin tyystin koko juoksuajan kohdan ajattelun kuvausaikaa varatessani. Marthallahan on vastikään ollut juoksu, että jos se jotain vaikuttaa, niin nyt sitten vaikuttaa.
Sain loisto uutisia Marthan kasvattajalta; Äippä-Amberin (Cormallen Desirable) lonkkakuvat oli vihdoin virallisestikin lausuttu- tulos B. Itse kuvathan on otettu jo pitkän aikaa sitten.
Storm-veli myöskin kuvattiin, (Cormallen Storm) lonkat A (paras mahdollinen).

Ollaan metsässä hakua treenailtu. Nyt tiedän yhden sortin ongelman meillä olevan. Super ahne koira. Herkkujaan se ei jätä, jos tietää minulla olevan herkkuja taskussa. Ruoka vie voiton hajuista ja vapaana temmeltämisestä.... Jos ei ole saanut mitään taskusta ennen treeniä, koira irtoaa hyvin ja suorittaa vauhdikasta ja lennokasta maavainuista hakuaan sopivalla etäisyydellä. Joskus vähän turhankin kaukana, mutta aika hyvin osaa itse katsella missä minä menen.

Tarvitsee siis vain lisää treenata. Ja vieraissakin maastoissa on hyvä käydä.

Vieraissa metsissä tuo karkaaminen on pari kertaa ollut niin lähellä, kun nenä vähän vie turhankin paljon oikean riistan hajujen tullessa kohdalle.

Hämeenlinnan näyttely

Eilen pyrhällettiin Hämeenlinnaan näyttelyyn, Tuulosiin. Tosi kiva näyttely, aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa.
Walesinspringerspanielit tuomaroi Kirsi Nieminen. Aina niin mukava ja miellyttävä tuomari, joka käsittelee koiria (ja omistajiakin :D ) niin lempeästi.

Otto (Tiias Hokey-Pokey), Wendy (Benchmark Trofannol Tes) ja Martha (Cormallen Sunshine)

Vuosien tauon jälkeen rakkaan kultapojumme Sumon tyttö Wendy (Benchmark Trofannol Tes) oli ilmoitettu näyttelyyn, ekaa kertaa mummoluokkaan. Wendy esiintyi mielettömän upeasti Camin kanssa, tulos Vet Eh3. Kulmauksia ja otsapengertä olisi saanut olla lisää. Muuten hieno arvostelu :) Ja se miten Wendy esiintyi, huiman hienoa ja niin kovin iloinen & vauhdikas esiintyminen! Ihana Wendy.

Marthan kanssa meni myös hyvin. En ollut viemässä sitä kehään ollenkaan vielä junnu narttujen ollessa kehässä (Martha oli heti niiden jälkeen vuorossa) ja Martha nukkui häkissä Oton kanssa. Martha oli kuitenkin voimissaan ja reippaan oloinen, joten päätin lennosta kuitenkin viedä koiran kehään. Tällä kertaa, kun oma tatti ei ollut otsassa ärsytyksestä ja oli hyvä fiilis molemmilla. Alkuunhan kesken unien hereille tempaistu koira oli ihan ihmeissään kehässä, mutta äkkiä rennompi meno tuli esille kunhan Martha pääsi mukaan mitä tapahtui. Tuomari sanoikin, että Martha on hyvin kaunis, virheetön ulkoisesti (mielettömän upea arvostelu), mutta alun jännitys vei SAn häneltä. Martha antoi hyvin kyllä käsitellä itseään, mutta olisi heti saanut olla avoimempi. Siinä tovin kehässä pörrättyämme neiti olikin jo reippaampi, tuomari harmittelikin, että olisipa heti ollut niin reipas. Tänään siis Marthalle tulokseksi NUO ERI 1.



 Martha oli ihan kiltisti Oton kanssa ja Otto sai treeniä tulevia koitoksia varten. Ottoa vähän pelottaa walesit ja isot koirat ja se vaan haukkuu, jos vähänkään pelottaa. Muuten Otto on niin mutkattoman helppo ja ihana kaveri. Se ei kuuna päivänäkään rähisi kenellekään ja on sellainen kaikkien kaveri. Etenkin kaikkien ihmisten, kulki ne sitten pyörätuolilla, kävellen tai rollaattorilla. Otto rakastaa huomiota ja rapsutuksia. Ja ruokaa. Ja ruokaa. Ja rapsutuksia. Ja ja.... =)

Kiitos taas Eine ja Cami seurasta ja kivasta näyttelystä! Ihana tällaiset suht lähellä olevat näyttelyt, kun muutamassa tunnissa oli kemut hoidettu :)

Reissu Ahvenanmaalle

Lähdettiin siskoni ja Marthan kanssa mini lomalle Ahvenanmaalle ja samalla sunnuntain näyttelyyn.
Lauantaina kierreltiin saarta, tarkoituksena patikoida Marthan kanssa. Patikoinnit loppui lyhyeen, kun huomattiin Marthan olevan yhtäkkiä täynnä punkkeja! 12poistettiin ja sen jälkeen pidettiin neitikoira visusti autossa. Ja kyllä, sillä on ihan punkkimyrkyt laitettu tätä varten niskaan. Kotona pidän vain ns.yrtti pantoja ja ei tuossa ole elämänsä aikana ollut kuin 2punkkia. Paitsi nyt, kun myrkkyä niskaan laitettiin...
Kierreltiin sitten saarta lyhyemmillä stopeilla, ja koira sai odotella tylsästi autossa.

Sunnuntaina oli vuorossa Eckerön Kv näyttely. Martha sai yllättäen Hylätyn. Kerrottakoon avoimesti miksi, jotta ei ihmisten tarvitse spekuloida.
Martha ei aristellut, väistellyt eikä arkaillut, vaan esiintyi ihan nätisti, kunnes yksilöarvosteluissa liikkeitä esittäessä viereisen kehän tuijottavalle koiralle rähisi..
Siihen mennessä jo tuomari oli jo kolme kertaa komentanut minua esittämisestä. Lelua ei hänen kehässään käytetä eikä koiraa innosteta, vaan hillitty esittäminen. Enkä osannut suoraan kulkea enkä ymmärtänyt kehänaruja pitkin juosta. Eikä hän niin edes pyytänyt missään vaiheessa. Why don't you do how I want to? Tekisin, jos olisin ymmärtänyt ?..
Noh, tuon rähähdyksen jälkeen tuomari tuohtui tai ennemminkin suuttui entisestään ja sanoi nähneensä jo liikaa, poistukaa olkaa hyvät.
Lähdettiin vähin äänin siis pois. Arvostelu siihen mennessä oli kutakuinkin tyylikäs, näyttävä upea turkkinen nuori koira.  Naama saisi olla paremmin värittynyt, hieman pyöreät silmät. Vahvaluustoinen, aavistuksen pehmeät ranteet. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa.

Näyttelyssä ei valittu ollenkaan walesien Rop-vsp koiria. Kukaan 15osallistujasta ei ollut tuomarin mieleen, vaikka kehässä mm. valio koiriakin useampi oli.


Marthan kanssa reissaamin on ollut vallan helppoa. Martha on tosi reipas, utelias ja rohkean oloinen kaveri. Laivalla ja hotellissa ollaan voitu se jättää hyttiin tai huoneeseen hetkeksi, ja se on osannut odottaa hiljaa. Toisin kuin valtaosa muista koirista.
La-su yö hotellissa oli hirveä. Siellä muut koirat tappeli, rähisi, haukkui ja ulvoi. Kolmen ja neljän välinen aika taisi olla ainoa hiljainen hetki koko yöllä.  En yhtään ihmettele koirakielteisyyttä.

Varmaan toistekin saarelle voidaan lähteä, mutta ilman koiria. Ollaan agility kisojakin saarelle katsottu, mutta punkit taitaa nyt viedä voiton. Velmun turkista ei punkkeja noin helpolla edes löydä kuin Marthalta, joten ehkä ei kuitenkaan toiste..

Vilkas viikonloppu

Lauantaina lähdettiin koirien kanssa patikoimaan Lopelle. Pari tuntinen metsässä, upeissa maisemissa. Martha on kyllä niin mainio retkeilijä-kamu. Se on niin reipas ja sitä ei hetkauta puunrunkojen päällä kävely, erilaiset sillat tai pitkospuut. Vähän turhan vauhdikas se vaan ajoittain on :P Marthaa ei kyllä millään 10km lenkilläkään väsytä. Autolle päästyä se taas oli niin pirteä ja sen näköinen, että koskas se lenkki oikein alkaakaan :D Otto oli jo 10minuutin kävelyn jälkeen ihan kypsä ja kitisi ihan koko loppumatkan. Reipas se oli, mutta olihan toi niin boooring ja nälkäkin tuli. Velmu väsähti selvästi ja herkkänä koirana sille oli vähän pitkospuut ja sillat jänniä paikkoja. Taas kerran kotona koirat pääsivät pesuun (kolmas kerta parin päivän sisällä).

Tänään sunnuntaina olimme siskoni kanssa Velmun kolmansissa agility kisoissa Janakkalassa. Tarjolla oli 2agi rataa ja yksi hyppäri. Velmun kanssa Cami kisasi kaikissa.
Radat oli haastavat ykkösluokan radat ja ansoja oli joka radalla eli siis esim.hypyn jälkeen suoraan edessä putki, jolle ei pitänyt mennä vaan kääntää 180asteen kulmassa toiselle hypylle ja este erotteluja oli. Hyppyradalla Camin piti leijeröidäkin, kun muuten ei olisi ehtinyt enää jatkoa ohjaamaan. Hupsua, ehkä ihan hitusen oli vaikeat ykkösen rataprofiilit.
Ekalta radalta maksi luokassa tulikin vain 1 tulos.
Velmu sai kolme selvää hyllyä, mennen jokaiseen ansaan joka radalla :D
Nyt Velmu pitää pienen breikin kisaamisesta, kun omistajilla on niin paljon kiireitä :P

Uudet ympäristöt

Tänään lähdettiin lenkkeilemään täysin vieraisiin maastoihin. Ja ylläri..tsädää. Eksyin! :D
Siskoni heitin ratsastus talleille ja lähdettiin kaksikon kanssa lenkille. Kappale kauneinta Suomea-soi korvissa. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kaunis metsä/peltomaisena, hiljaisuus, rauha ja auringon paiste.

Molskismolskis alkoi kuulua. Martha möngersi taas jonnekin mutaojaan ja tietysti Velmu nykäs hihnassa perään.. Ihan järkyttävän hajuisia ja näköisiä mutakoiria. Ja taas kerran niin iloisia!

Laina-auto edelleen ja jo manailin mielessäni, miten hitossa selitän, että eihän noita voinut metsäänkään jättää. Sisäpesun tarpeessa tuo auto. Hupsis!
Onneksi, onneksi löydettiin kirkasvetinen järvi ja ei muuta kuin koirat uimaan (peseytymään). Puff ja lika oli hetkessä valunut pois. Mielummin märkäkoirat kuin mutakuralika koirat autossa!

Nyt kaksikko tuhisee tyytyväisenä.. :)