lauantai 29. elokuuta 2015

Martha 9kk

Martha eli Miss T (miss trouble) eli neiti aurinkoinen täytti jo 9kk. Huimaa, miten nopeasti aika meneekään.
Tuntuu, kuin se olisi ollut eilinen, kun saavuin Espanjasta pikkuinen walesi-neiti sylissä kotiin. Toisaalta tuntuu, ettei siitä voi olla vain 9kk, kun Martha on ollut meillä "aina".

Martha on hyvin rakas pieni walesityttönen, vaikkakin se on aika sankari. Touhua ja tohinaa todellakin riittää ja se on äärimmäisen fiksu ja kekseliäs, kuten terveen walesin kuuluukin olla.
Helpolla ei tämän neitokaisen kanssa pääse, mutta eihän se haittaa :P
Walesin ottaessa tietää, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on luvassa ja kun se pieni vauhtieläin kasvaa paimenkoiran kanssa, voi olla luvassa sitäkin enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Huh. Harmittavasti sitä iskua on vastaanottanut tohelo-reissuilla yleensä aina Velmu ja sen sairaslomat on estänyt tehokkaat agility treenit ja kisakuntoon pääsy viivästyy.
Marthan kanssa edetään hitaasti ja maltilla. Ja koitetaan olla nielemättä liian paljon leluja :O

Kuva (c) C.K

Kuva (c) C.K

Iloinen ja aina vauhdissa :)
Kuva (c) C.K

Ollaan pikku hiljaa valmistautumassa Marthan ensimmäiseen näyttelyyn. Jännää. Pitkästä aikaa oman koiran kanssa virallisiin näyttelyihin. Ennen kaikkea on kiva saada ulkopuolisenkin arvioita Marthan ulkonäöstä ja rodun omaisuudesta.
Martha 7,5kuukauden iässä kesällä 2015
Kuva (c) C.K

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Hyvinkää

Tänään lähdettiin pienelle päiväretkelle Marthan ja Hertan kanssa. Hyvinkäällä oli jälleen koiranäyttely ja tällä kertaa oli rahaakin mukana. Viimeksi ei päästy näyttelyyn sisälle, kun ei ollut käteistä mukana. Näyttelyalueen porteilla vain käppäiltiin silloin, joskin hyväähän sekin kokemus tuolle pennulle teki.

Tänään siis päästiin ihan walesi kehän laidalle. Näyttelyyn oli ainoastaan 6kpl waleseita ilmoitettu ja kun mentiin paikalle oli kehä jo käynnissä. Tosi nopea tuomari.
Rotunsa parhaan valinnan jälkeen taas lipsahdettiin aiheen ohi, sillä näyttely pidettiin Hyvinkään ampuma-keskuksessa ja siellä oli kilpailut juuri käynnissä. Pauke oli mahtava ja otettiinkin siitä äärimmäisen hyvä harjoittelu kierros pennun kanssa.
Hertta ei ollut moksiskaan eikä kyllä Marthakaan. Ehdin jo ajatella, että pentu on varmaan kuuro kun ei mitään reaktiota ampumisiin.
Kohdalle osui pikku lintuja kuin karkkeja taivaalta. Lopulta saatiin Marthaltakin reaktio aikaiseksi, kun se yhdisti ampumisen lintujen jahtaamiseen. Voi hyvä tavaton, miten joku koira voikaan olla ampumisesta innoissaan! Hyvä, että Martha pysyi nahoissaan =)
Äärimmäisen hyödyllinen treenitilanne käytettiin hyödyksi ja treenattiin käskystä istumista ja ihan vaan näyttely kuvioita. Hienosti Martha malttoi lopulta keskittyä muuhunkin kuin tirppa jahtiin.

Tuolla ampuma-keskuksessa oli aika lailla pätsi tunnelma, kun aurinko paistoi täydeltä terältään ja paikkana tuo oli niin suojainen, ettei sinne tuulen virekään käynyt.
Lähdettiin sitten vieressä oleville hiekkakuopille uimaan koirien kanssa. Siellä oli yllättäen paljon muitakin ja jostain syystä koiriakin..

Hertta nautti pitkästä aikaa kunnolla uimisesta. Martha taas esitti hyppyloikkiaan ja nautti sukeltelusta ja makoilusta vaan vedessä. Keppejäkin se nouti ja toi jo käteenkin asti niitä. Jostain syystä se nouto on vähän takerrellut pikkuneidillä, mutta veljeni kanssa se hoksasi noutamisen idean.
Martha on oppinut niin hyvin uimaan ja ui kyllä todella nopeasti. Kova uimari neiti selvästi.

Kesän tunnelmia =)

perjantai 7. elokuuta 2015

Pennun tuonti ulkomailta

Tämä postaus onkin vain täysin itseäni varten. Jotta mahdollisesti seuraavaa tuontia ajatellessa muistan, mitä se pennun lennättäminen oli alkuvuodesta 2015.

Ennen Marthan hommaamista en ollut juurikaan koiran lennättämistä ajatellutkaan sen kummemmin. Jotenkin se vaan ei ole ollut minulle vaihtoehto koirien kanssa reissaamiseen eikä siten asiaa ole joutunut ajattelemaan.

Kun lopulta tein päätöksen pennun hommaamisesta ulkomailta, oli selvää lentomatka pennulle. Toki aluksi luulin sen pääsevän kabiinissa matkustamaan, mutta toisinhan siinä kävi..

Marthan kohdalla kävi vähän ikävästi, että se syntyi vähän pahaan aikaan. Vuoden vaihteessa 2014-2015 muuttui koirien tuonti säädökset ja se tarkoitti sitä silloin tammikuussa 2015 Eviran mukaan, että pentu on oltava rabiesrokotettu ennen Suomeen tuloa. Ja rokotetta EI SAA antaa alle 12viikkoiselle. Suositeltavaa kuitenkin oli, että alle 16viikkoisia ei siirreltäisi. Suositukset ei ole määräyksiä, eli 12viikkoisen sai tuoda.
Näin päädyttiin siihen, että Marthan kasvattaja pitää Marthan 12viikon ikään asti ja Martha tulee sitten lentäen tänne.
Joskin vaihtoehtoina olisi ollut ajaa autolla 4000km hakemaan pentua Espanjasta. Vähintään viikko olisi tarvinnut varata reissuun ja se olisi tuonut todella paljon mutkia matkaan Euroopan läpi ajettaessa.
Toinen ja nopea vaihtoehto oli tosiaan ottaa lentomatka.
Lentoyhtiön painoraja pennun ottamiselle kabiiniin, oli 8kg lentolaukkunsa kanssa. Kun jo tammikuussa Marthaa kävin 9viikkoisena tapaamassa, neiti painoi jo aika lailla. Pikkaisen aloin epäilemään, että mitähän se mahtaa painaa lähtöpäivänä. Varauduttiin siis myös ruumaan laittamaan pentu ja vein Marthan lentohäkin mennessäni Espanjaan, että ehtii sitten tottumaan siinä matkustamiseen. Jos sattuu käymään niin, että tarvitsee.

Lähempänä 12viikon ikää oli selvää, että riski on liian suuri, että Martha on liian painava kabiiniin päästäkseen. Lentoyhtiöltä varmistin vielä, kuinka tarkkoja painorajan kanssa ovat. Puolikin kiloa yli sallitun, niin ruumaan joutuu. Eli hyvin tarkkoja.
Näinpä siis lento vaihtui suoraan lentoon ja suora lento olikin ainoa vaihtoehto saada koira ruumassa tänne.

Hyvä vain, että tähän vaihtoehtoon varauduttiin. Mennessäni hakemaan Marthaa kotiin oli pikkuneiti hitusen kasvanut; 7,5kg. Tähän kuin lisätään lentolaukun 1.2 kilon paino, ylihän se raja meni. Ei siis olisi ollut mitään mahdollisuutta saada Marthaa sisään koneeseen vaan olisimme joutuneet joka tapauksessa ruumaan laittamaan neidin.

Itse tykkäsin hirmu paljon, että sain olla ihan itse Marthaa myös hakemassa. Meidän jälleen tapaaminen Espanjaan saavuttuani oli ihan pienesti riemuinen. Marthalla pääsi ilopissa, kun oli kentällä vastassa. Onneksi olin osannut varautua tähän ja roiskeet siivottiin kiltisti ettei tullut sanomista.

Muutama päivä vietettiin taas Espanjassa ennen kotiin paluuta ja Marthan elämän suurinta muutosta.

Martha sai hyvissä ajoin matolääkityksen (joka siis vaadittiin 1-5vrk ennen Suomeen tuloa) ja vielä aamulla ennen illan lentoa Suomeen kävi eläinlääkäri tarkastamassa Marthan voinnin ja kirjoittamassa todistuksen koiran olevan kunnossa lentoa varten. Tämäkin siltä vaadittiin sen hetkisen Eviran tiedon annon mukaan.
Ja tietenkin vielä kerran kävimme yhdessä eläinlääkärin kanssa läpi kaikki paperit, että ne varmasti on kunnossa ja kaikki tarvittava löytyy.
 Kasvattajalta saimme vielä vaadittavan todistuksen, ettei pentu ole ollut villieläinten yms. kanssa tekemisissä.
Lenkitettiin/leikitettiin Martha ja sen sisarukset kunnolla ja vielä ruokittiin se päivällä hyvin. Koitettiin pitää Marthaa hereillä ja ei annettu sen juurikaan nukkua enää alku illasta. Tällä varmistettiin sitä, että Martha olisi mahdollisimman väsynyt illalla lennolle lähdettäessä. Tarkoituksella valittiin yölento, jotta se olisi helpompaa pennun unirytmienkin mukaan.
Lentokentällä kävimmekin muutamaa viikkoa aiemmalla reissulla selvittämässä, mitä tapahtuu ja missä pennun kanssa. Näin oli siis jo tuttua, miten toimimme saavuttuamme kentälle pentumme kanssa.

Lähtöselvityksessä piti esittää Marthan passi ja lentolippu. Siinä tarkastettiin kaiken olevan kunnossa ja toinen henkilökunnan jäsen saattoi meidät lemmikkien portille. Saimme kuitenkin vielä tunnin aikaa, eli koira otettiin viime tipassa vasta turvatarkastukseen ja läpivalaistiin. Tähän saakka Martha sai tepsutella reippaana kentällä hihnassa. Sain itse viedä Marthan turvatarkastukseen ja sain pitää viimeiseen saakka pennun omassa sylissä.
Lopulta kannoin itse Marthan läpivalaisun kautta sen lentohäkkiin ja lukitsin häkin oven ja näytin vielä henkilökunnalle yhteystiedot yms. jotka olin laittanut häkkiin hyvin selvästi. Henkilökunta otti Marthan häkkeineen haltuunsa ja kyllä siinä kyyneleet valui. Jotenkin oli niin kauhea tunne jättää pentu yksin isoon häkkiin ja vieraiden ihmisten huomaan. Ihan hirveä tunne.
Alkoi vain itsellä olemaan kiire toiseen päähän koko lentokenttää. Ryntäsin siitä lopulta hirmu kiireellä lentokentän toiseen päähän uudelleen omaan turvatarkastukseen, josta olikin jo todella kiire lähtöportille.
Ikkunasta näin, että laukkuja lastattiin koneeseen. Vielä tässä vaiheessa ei Marthaa näkynyt. Onneksi henkilökunta olikin selittänyt jo, että koirat lastataan koneeseen viimeisenä ja otetaan ulos ensimmäisenä eikä niitä seisoteta kentällä hälyssä vaan pidetään lähtöterminaalissa rauhallisessa tilassa ja sieltä suoraan tuodaan koneeseen. Onneksi. Muuten olisin saattanut hivenen hätääntyä, missä pentuni on, kun kaikki muu koneeseen menevä siinä lastauksessa oli. Mutta ei Marthaa.
Kävellessäni lähtöportilta koneeseen näin kun Martha tuotiin koneen vierelle ja viimeiset laukut laitettiin koneeseen. Martha nukkui häkissä =) Voi miten se rauhoittikaan omaa mieltäni- pentuni vaikutti aika vahvahermoiselta tyypiltä. Näin ikkunasta, kun Marthan häkki nätisti nostettiin koneeseen. Pystyin siis olemaan varma, että pentuni on samassa koneessa kanssani.

Koskaan ennen ei ole lentomatka tuntunut niin pitkältä. Lento onneksi oli hyvin tasainen eikä turbulenssia juurikaan ollut.

Helsinki-Vantaalla tieto ei sitten toiminutkaan ihan niin hyvin. En tiennyt aluksi yhtään, mistä pentuani menisin hakemaan. Onneksi löytyi lopulta ihminen, joka neuvoi paikan, josta voin lisää kysellä.
Matkatavara-aulan nurkassa oli ovi, josta aikanaan saisin pentuni noutaa. Voin sitä toki oven lähellä odottaa.
Ja niin odotinkin. Ja sitä odotusta muuten kesti!
Vihdoin tuli hetki, että henkilökunnan jäsen tuli avaamaan tuon oven ja näin Marthan siellä häkissä. Martha näytti niin levolliselta ja rauhalliselta, juuri heränneeltä. Ei ollut yhtään paniikissa eikä muutenkaan stressaantuneen oloinen.
Ihmettelin vain, ettei kukaan siinä kysellyt mitään papereita eikä todistuksia eikä varmistanut yhtään, että olen tuon eläimen omistaja/ oikea hakija. Periaatteessa kuka vaan olisi Marthan voinut sieltä noutaa.
Marthaa ei saanut ottaa häkistä ulos ennen turvatarkastuksen läpi menoa. Tuli siinä sitten vähän hoppu päästä sieltä pois ;)
Vihdoin meidän jälleen näkeminen tapahtui ja rakas pentuni oli niin hyvä kuntoinen pitkän lennon jäljiltä. Ja niin iloinen!
Kentällä vastassa olleita muita perheen jäseniä Martha moikkasi iloisena häntä heiluen. Ja niin topakkana lähti Martha tallustelemaan uuteen kotimaahansa häntä heiluen. Iloinen pentu =)


Summasummarum.

Lentomatka meni Marthalla todella hyvin. Se ei ollut stressaantuneen oloinen ei lähtiessä eikä saapuessa. Se oli hyvin reipas mennen tullen ja vielä sen jälkeenkin. Marthan kanssa oli treenattu matkustamista paljon ennen Suomeen lentämistä ja sen kanssa oli monen monet kerrat lentokentälläkin käyty eli sekin ympäristö oli sille kovin tuttu. Muutenkin Marthan sosiaalistamisen eteen oli kasvattajatkin tehneet todella paljon työtä ja itse ollessani reilun viikon Espanjassa.
Lentokentillä Espanjan päässä Marthan paperit kiinnosti, mutta Suomessa ei ketään sen paperit kiinnostaneet ennen kuin kotimaassa eläinlääkäri tavattiin. Se olisikin sitten jo taas ihan uusi juttunsa...
Juuri ennen Marthan hakemista oli isosti uutisissa, kuinka juurikin Espanjasta suomeen tullut koira oli jostain syystä päätynyt Italiaan yms.
Tämän seurauksena merkkasin Marthan häkin aika selvästi (lue: monella matkalaukkulapulla Helsinki ja lentoyhtiön nimi sekä omat yht.tiedot), ettei kenellekään voinut jäädä epäselväksi, minne häkki koirineen oli matkalla. Häkissä oli vielä erikseen Espanjan kentällä laitetut Fragile- Animal -laput ja heidän toimesta vielä iso tarra Helsinki.

Maahantuonti säädösten osalta voisin sanoa, että kannattaa olla äärimmäisen tarkkana. Vielä pennun tulo päivänä kannattaa ohjeet tarkastaa. Ne voi muuttua niin paljon ja niin äkkiä. Näin kävi meidän kohdalla ja sehän yleensä tarkoittaa jo varattujen matkojen muutoksia. Ja mahdollisia lisäkustannuksia lentojen vaihtamisesta (jos se ylipäätään on mahdollista) ja majoitusten muuttumisesta. Been there, done that. Joten ole tarkkana ja varmista ja varmista. Koskaan et voi liian paljon ja tarkkaan asioita kysellä. Ja kysele, jos yhtään epäilyttää. Älä luota mihinkään tutun tutun tutun tietoihin, vaan Evira on ainoa oikea paikka kysyä. Ja kysy sieltäkin pariin otteeseen. Sieltäkin saattaa lipsahtaa vähän sinne päin ohjetta.
Minäkin sain montaa eri tietoa tuontiin liittyen, että vielä lähtiessäni Marthaa hakemaan oli viimeisimmät ohjeet otettava kirjallisena. Ihan vaan jos ongelmia olisi tullut, niin olisin voinut heti mustaa valkoisella esittää saamistani ohjeista.
Lopulta kaikki meni kutakuinkin loistavasti maahantuontiin liittyen.

Pois lukien kotona tehtyä eläinlääkäri käyntiä vakuutusyhtiötä varten. Mutta se onkin tosiaan ihan oma juttunsa eikä siitä sen enempää.

Jos kysytään, olisinko valmis tähän uudestaan, niin saattaisin hetken miettiä tarkemmin ajankohtaa. Jos maahantuonti säädökset juuri muuttuvat tuontiajankohdan ollessa kyseessä, saattaisin miettiä kaksikin kertaa asiaa. Tai kolme tai neljäkin kertaa.
 Muuten en näe siinä mitään ongelmaa ja kaikki meni todella hyvin.
Kunhan vaan pennulla on päässä palikat kohdallaan, kestää se kyllä lentomatkankin ihan hyvin. Marthan kasvattajatkin olivat tehneet ison työn sosiaalistaessaan Marthaa niin hyvin, että senkin vuoksi sille matka uuteen maahan ei ollut paniikin aihe tai suuren suuri stressi tilanne.

tiistai 4. elokuuta 2015

Hertta piristyy

Hertan vointi on mennyt koko ajan parempaan suuntaan =) Hertta syö taas itse, joskin vähän nihkeästi, mutta syö kuitenkin. Pääasiassa joka päivä edes yhden kunnon aterian syö.
Dieetti ruokiin tuo ei aio koskea, joten oman kokkailun varassa ollaan. Kauhean tarkkaa saa vain katsoa, mitä ja kuinka paljon saisi antaa. Toistaiseksi kyllä on vielä menty sillä linjalla, että kunhan syö niin en hirveästi rajoita mitään. Paitsi lihan syöntiä. Koko ajan käännän ruokailua enempi oikeaoppisen ruokavalion suuntaan. Herkuttelut on kyllä kutakuinkin saanut jäädä. Koitan jossain kohtaa saada aikaiseksi itse tehdä herkkujakin, kunhan nyt alkuun tässä päästään.
Kiva kuitenkin, että Hertta selvisi tästäkin pahimmasta yli.
Kyllä sitä vaan on saanut aika kovia kolauksia Hertta elämäänsä kevään ja kesän aikana. Josko se nyt tästä vihdoin rauhoittuisi ja saisi toinen nauttia elämästään ilman sairasteluja/kipuja.

Herttis oli kipeänä aika kärttyisä ja se ei tykännyt yhtään, jos Martha häselsi lähellä. Nyt taas voinnin ollessa parempi kelpaa Marthankin läheisyys ja seura. Eilen se pitkästä aikaa koitti kovasti taas leikittää Marthaa ja yhdessä kävivät vähän juoksemassa. Toki Herttaa on näköjään vähän rajoitettava, sillä se paahtaa kyllä Marthan perässä ihan viimeistä päivää ja kaiken se antaa, jotta perässä pysyisi.

Ollaan käyty mustikka metsällä useampaan kertaan ja voihan rähmä sentään, miten nämä 2 koiraneitoa onkaan siitä innoissaan. Hertta syö puskasta mustikoita ja Martha vetäisee hätäpäissään koko puskankin kitusiinsa yrittäessään mustikoita syödä :D

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lomailua

Olen viettänyt kesälomaa, jota odotin ihan kauheasti. Kuitenkin kaikki suunnitelmat meni jo alkukesästä ihan pyllylleen ja tästä tuli vähän erilainen loma. Säätkään ei ole lainkaan olleet kesäiset, yhtä viikonloppua lukuun ottamatta. Koiria ajatellen ehkä parempi näin, joskin tuo meidän neiti Espanjalainen on kyllä ollut selvästi sitä mieltä, että mitä aurinkoisempi ja lämpöisempi päivä, sen parempi. Se rakastaa aurinkoa ja lämpöä. Taatusti vain hakeutuu aurinkoon ja sen jälkeen altaasen kylpemään tai uimaan.
Martha on lasten uima-altaassa kuin hylje; se käy sinne heti makaamaan ja vetää kyljelleen ja tassuillaan liikuttelee itseään siellä. Ja sukeltaminen on ihan huippu ihanaa. Hassu koira ja niin erilainen kuin aiemmat walesini. Martha on kyllä Martha-mainio.

 
Käytiin kesäloma reissulla Jyväskylässä sukulaisten luona ja mökkeilemässä. Ketään ei yllättänyt, että Martha oli kuin kotonaan järven ranta tontilla. Siellä se viipotti pitkin pihaa juosten ja laiturilta veteen loikkien. Voi sitä koiran riemua! Mini oli meillä hoidossa silloin ja lähti tietysti mukaan. Minikin nautti elostaan mökkeilemässä. Onhan se sille kovin tuttu juttu, kun se viettää joka kesä niin paljon aikaa mökillä veneillen yms. Pelastusliivit jäi ottamatta mukaan, joten veneilemään ei päässeet koirat. Itse käytiin paljon soutelemassa.


Martha ja Mini, seikkailijat
Mini katsoo Marthan sukelteluja. Pikkukoiran on pakko saada aina naamakin kunnolla märäksi. Joskin laiturilta veteen loikkiessa sekin onnistui tosi tehokkaasti. Silti nassun tunkeminen veden syvyyksiin on niin huippu ihanaa Marthan mielestä

Alkukesästä meillä oli myös hoidossa tuttuni nuori koira, 10kk ikäinen pojan vesseli cavalieri Santtu. Santtu oli tavannut kerran aiemmin Marthan ja näillä jos kellä synkkasi saman tien. Ylläri, 2 pentua ja muutenkin kauhean paljon saman tyyppisiä iloisia kavereita molemmat.
Martha koitti opettaa Santtua mm. uimaan. Lentokentällä käytiin koneita katsomassa ja Martha todella tuijottelee niitä. Välillä se on kuin preerian koira takatassuilla seisten etutassuilla hamuten koneita kohden.
Metsälenkillä nuorukaisten kanssa
Hertan kanssa Martha on tykännyt lenkkeilystä. Hertta on niin rauhallinen ja tasapainottaa Marthan mielen ilmauksia. Hihnassa riehuvat koirat aiheuttaa pientä tunteilua Marthallekin, muuten jo tosi kivasti on alkanut menemään ohitukset. Ja ei ole enää koirat päälle hyökkineet. Otan oikein oikea oppisesti tuon mieluummin syliin, jos vastaan tuleva näyttää epäilyttävän potentiaaliselta päälle tulijalta.. Yhtään ei enää käy niin, että tuon päälle koira hyökkää. Jostain syystä meidän kylälle on pesiytynyt tosi paljon ihan aivottomia koiran omistajia, että!


 Kotipihalla aurinkoisista päivistä nauttien. Juoksemista rakkaan Velmun kanssa ja allas-leikkejä =)



lauantai 25. heinäkuuta 2015

Terveys asioita

Hertta alkoi pikkuhiljaa muuttumaan kevään rankan selkä sairauden takia.
Tuntui, että se muuttui ihan silmissä ulkoisesti. Tietysti sekin muuttaa näköä, kun menin trimmaamaan sen oudon lyhyeen turkkiin. Mutta se tapahtui käytännöllisistä syistä.

Hertalle alkoi tulemaan epämääräisiä oireita ja pisteenä iin päälle oli se, kun peräsuolesta alkoi vuotamaan verta. Soitto lääkäriin ja tutkimuksiin matkattiin.
Hertta oli tosi alakuloinen ja hyvin väsynyt.
 Hertalla todettiin parin päivän tutkimusten jälkeen mm. munuaisten vajaatoiminta. Siihen ei ole olemassa lääkettä eikä parantavaa keinoa. Ainoastaan ruokavaliolla voidaan oireilua helpottaa. Sairaus on etenevä ja yleensä siinä vaiheessa, kun koira oireilee on munuaisten toiminnasta jo 3/4 poissa pelistä.
Aika näyttää, helpottaako Hertan olo tällä vai onko kyseessä rajummin etenevä sairauden muoto.
Ruokahalun menetys on ollut melko ikävä puoli. Joudun pakko ruokkimaan Herttaa tällä hetkellä ja vielä se saa syödä mitä vaan, kunhan saataisi se syömään edes jotain. Ja kunhan alkaa syömään, alkaa ruokavalio hoito.
Olenkin löytänyt hyviä ruokintaohjeita ihan kotiruoka- ruokintaankin, sillä ei tuo ainakaan kuivaruoka-nappulaa ole aikeissa syödä yhtään. Meillä kun sattuikin kaapissa olemaan sopivia nappuloita, niin on kokeiltu vaikka missä muodossa.
Pikku hiljaa mennään eteenpäin. Herttahan lopetti juomisenkin, mutta olen sen saanut jo vähän itsenäisestikin juomaan. 
Tänään sentään jo maistui kananmuna ja hitusen raejuustoa ja kanan lihaa, kermaa sekä öljyä. Joten eiköhän sekin siis tästä vielä. Usko ja toivo on kova.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Epävirallinen näyttely

Siskoni Cami esitti tänään Otto-cockerimme epävirallisessa näyttelyssä Riihimäellä.
Otto veteraaneissa voitti luokkansa ja pääsi BIS-kehään. Valitettavasti sitä emme jaksaneet odotella, sillä tuolla kesti ja kesti ja kesti... Hivenen epäonnistuneet järjestelyt.

Laitan tähän kuvankin vielä Otosta myöhemmin.
Tuomari kehui kovasti Ottoa, kun se on niin upeassa kunnossa oleva veteraani. Hampaat on siistit ja turkki hyvin kiiltävä ja tuo koira liikkuu vielä hyvin. Joskin aluksi vähän laiskan näköisesti, mutta siitä se reipastui, kun vauhtiin pääsi =)
Cami on kyllä tehnyt niin upeaa työtä Oton kanssa. Ottaen kuitenkin huomioon, että Otto on vähän erilainen cockeri ja se ei todellakaan ole mikään harrastuskoira ollut. Ottoa ei ole juurikaan kiinnostanut mikään tekeminen (paitsi omaehtoinen) ja näyttely juttuja tuo on inhonnut aina! Nykyään se kulkee häntä heiluen näyttelypaikalla ja kehässäkin sillä häntä heiluu. Ja malttia on saanut Cami Otolle; enää tuo pieni cockeri poika ei makaa selällään kehässä vaan pystyy olemaan neljällä tassulla koko ajan.
Muutenkin mm. agilitya ajatellen Cami kävi Oton kanssa epävirallisissa kisoissakin :) Hienoa Cami!


Martha oli vaan hengailemassa tuolla näyttelyssä. Haki kokemuksia toisista koirista ja etenkin siitä, ettei kaikki aio pentukoiria syödä. Tosi hyvää teki Marthalle ja tuo puppe käyttäytyi niin loistavasti tuolla. Olen ylpeä pikku villiviikarista =)