Pieni rakkaus pakkaus!

Moi, mä oon Velmu.

Velmu on pieni 7viikkonen paimenkoiran alku. Ja niin mahdottoman suloinen =)

Velmu on hirmu rohkea, sosiaalinen, avoin, utelias, villi ja tosi innokas leikkimään. Ei kyllä juurikaan ääniherkkyyttä ole ollut havaittavissa. Aina iloinen ja tosi reipas pikku poika.
Leikkiin tuo syttyy kyllä kuin mikäkin ohjus!

 Isojen koirien kamu Velmu on ollut heti ensi hetkistä alkaen ja isot puolestaan on ottaneet Velmun avosylin vastaan. Nero nyt on ihan omaa luokkaansa, se kun on niin pentu itsekin edelleen.
Pentu pennun kaverina, mitä muuta siitä tulisi, kuin paljon leikkiä ja iloa toisten seurasta :)
Herttis tykkää kovasti Velmusta ja vahtii jopa Velmun unia :D
Otto puolestaan on reagoinut täysin Ottomaiseen tapaan - se ei edes haluu nähdä mokomaa pikku rääpälettä. Ei yhtään. Hyi ne on kauheita Oton mielestä. Otto kulkee ihan kuin se ei edes näkisi Velmua. Kääntää selän ja luikkii pois paikalta, jos Velmu on lähellä.

 

Koiramaisia uutisia

Paljon on Sumon upeat lapset touhunneet ja tuloksia saanut. Ihana kuulla ja lukea Sumon jälkikasvun edesottamuksista :)

Sumon muisto elää sen hienoissa lapsissa.

Benchmark T-pennuista Eetu (Treid Hwn Ein) on käynyt aktiivisesti kesän mittaan näyttelyissä mukavalla menestyksellä. Onhan Eetu kyllä kieltämättä komea poika, joten ihmekö tuo. Ja kun vielä luonnekin on tosi mukava, niin Eetusta on helppo tykätä :) Oli kiva nähdä Eetu kesäkuussa Karkun näyttelyssä- isänsä näköä oli kyllä selvästi.
 Eetu oli myös kesän mittaan debytoinut Mejä-kokeissa saaden heti AVO3tuloksen. Onnea Eetu ja kotiväki!
Sisko Manta (Taw Cymraes) se on keskittynyt omistajansa Einen kanssa tokoilemiseen. Manta oli saanut 28.9 PM-toko kokeessa Nastolassa sitten upeasti jo voittajaluokan VOI2 tuloksen sijoittuenkin vielä luokassaan kolmanneksi =) Huippu hienoa Eine ja Manta! Mantan blogissa lisää kokeesta.

Sain myös terveisiä 10-v kasvatiltani Bobilta (L. Dumbo Boy). Bobin kotiväki oli käyttänyt Bobin nyt 10-v tarkastuksissa lääkärillä ja oli perustutkimukset tehty. Labrakokeet olikin kovin yllättävät. Yhtä jos sun toista selvisi verikokeista ja mm. kilpirauhasarvot olivat todella olemattomat. Näimpä Bobilla aloitettiin heti thyroxin hoito kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon.
Sinänsä yllättävä tulos, sillä Bobillakaan ei juuri ole oireita ollut. On Bobi kuulemma vähän rauhallisempi ollut, mutta kukapa 10v ei vähän rauhoittuisi jo ikänsä tähden.
Nyt toivotaan, että kontrollikokeissa olisi Bobilla kaikki hyvin :) Onneksi koiralla ei ole voinnissa ollut mitään moitittavaa ja Bobi on saanut tosi terveenä elää nämä 10 ensimmäistä vuotta =)

 

Iso ikävä

Sumoa on niin kova ikävä..

Nuo viisaat silmät - tuo lempeä katse - kultainen koiramme

 

 

"Linnuista tyhjä on puisto,

kun sinä et ole täällä.

On minulla kuitenkin muisto,

se on lämpönä sydämeni päällä."

 

Tämän kauniin runon sain ystävältäni -

 kiitos

Sumo oli Venlan jälkeen sellainen todellinen walesi perheessämme. Hirmu viisas, todella kiltti & tottelevainen, omasi niin hyvät käytös tavat, oli sosiaalinen ja helppo koira ottaa mihin vaan milloin vaan mukaan, ei turhia haukkunut, ei ollut remmi rähjä, söi aina hyvin, oli energinen ja hirmu leikkisä, ahne ja innokas oppimaan aina uutta, oli tottelevainen ja hyvin kekseliäs walesi, tykkäsi lapsista ja Sumoon pystyi aina luottamaan.
Täydellinen koira meille :)

On siis aika selvää, että Sumo jätti aika ison aukon sydämiimme ja kotiin. Onneksi rakkaat muistot ei kuole, vaan ne jää elämään mieliin ja sydämiimme. Silti ikävä on kova meidän rakasta luppakorvaa..

Nero jäi yksin ilman rakasta isoveikkaa, omaa tukea ja turvaansa. Sumo oli Neron ihailun kohde selvästikin ja kimpassa piti kaikki tehdä..

D-pentue 25.8 10v

Rakkaat D-läiset, ensimmäinen kasvattamani pentue, täyttävät sunnuntaina jo peräti 10-vuotta!

Niin kliseistä kuin se onkin niin aika on mennyt nopeasti eikä sitä tahtoisi millään uskoa =)

 

Suurenmoiset synttärionnittelut ja halit kaikille D-pentueen koirille synttäripäivänä -

Onnea Mini, Lupu, Lola, Jeri ja Bobi sekä Sumo <3 p="">

hmm

En yleensä tänne mitään musalinkkejä laita, mutta tämä kappale vaan on niin koskettava..


These wounds won't seem to heal

This pain is just too real

There's just too much that time cannot erase

 

http://www.youtube.com/watch?v=cu7QvOQKcKk

 

 

 

Huolta ja murhetta

Ihan karmaisevan järkyttävät viimeiset 4päivää. Ei tällaista vain jaksa. Enää ei jaksa itkeäkään ja on jotenkin niin valtavan tyhjä olo. Ihan ontto ja epätodellinen olo. Surullinen ja ihan hirmu väsynyt...


Lauantai-sunnuntai yönä veljeni koira sairastui täällä meillä hoidossa ollessaan. Sunnuntaina kiidätettiinkin sitten koiraa jo  päivystykseen. Sinne jäi muutamaksi tunniksi mm. nesteytykseen ja muuhun suonen sisäiseen lääkitykseen. Saatiin Mini kuitenkin illaksi kotiin lääkearsenaalin kera. Hetkellisesti näyttikin jo paremmalta, mutta hitaasti se paraneminen tapahtuu.
Vieläkin on Mini toipilas. Koville se nyt ottaa..
Maanantaina toisen koiran kanssa päivystykseen rajujen oireiden takia. Yllättäen se olikin tuon koiran viimeinen matka ja omistaja putosi korkealta ja kovaa. Nyt sattuu kovasti ja ikävä on suuri!

 Eilen oli sitten kolmannen kaverin vuoro. Jo taas iltapäivällä alettiin etsiä lääkäriä koiran kovien kipujen yms. takia: Kaikkialle minne soitin, sanoivat vaan että on kiire saada tuo kaveri hoitoon. Mutta minnekään ei ollut aikoja! Soitin puoli etelä-suomea läpi ja päästiin hoitoon Käpälämäkeen. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta kertakaikkiaan hyvä hoito saatiin! Koira tutkittiin läpikotaisin, rauhoitettiin ja tehtiin hoitotoimia.
Yötä vasten ei lähdetty leikkaamaan, kun näytti siltä, että koira selviäisi kyllä näillä tukitoimilla aamuun saakka. Lienee selvää, että en nukkunut yöllä yhtään, kun kyttäsin vain koiraa koko ajan, että se hengittää..
 Tänä aamuna heti lääkäriaseman auettua koira laitettiin leikkuu pöydälle.
Olin töissä koko päivän aivan paniikissa, että kuoleeko se tuokin! Yritin keskittyä työn tekoon puhelin toisessa kädessä koko ajan, peläten joka ikistä puhelin soittoa..
Koira on sitkeä ja selvisi leikkauksesta. Nyt koira on kotona "pönttö" päässä, kivuissaan vikisee.. Lääkitystä, lääkitystä. Positiivista kuitenkin, että paranemis ennuste pitäisi olla ihan hyvä. Ja minä kyllä tein sopparin tuon koiran kanssa, että se ei piru vieköön nyt kuole. Minä hoidan ja teen kaikkeni sen kärsimysten hoitoon ja se tekee kaikkensa parantuakseen. Niillä siis mennään.

Surun kyyneliä..

Viisaista viisain, Rakkaista Rakkain -
Sumo
 

 

Nyt sattuu ja todella kovaa.
Ei ole enää Sumoa... :´(

 Mitkään sanat eivät riitä kertomaan, miten paljon me kaikki kaipaamme Sumoa!

Niin kuin isäni sanoi "kun ei ole Sumoa, ei ole ketään.."

Sumo oli jotain niin ainutlaatuista.

Maailman paras, maailman fiksuin walesi, maailman hauskin, maailman rakkain, maailman lempein - kultaistakin kultaisempi koiramme.  

Ei vielä pitänyt ollut Sumon aika, ei todellakaan!

 

Niin äkkiä yllättäen yksi päivä voi muuttaa kaiken....