Sumoa on niin kova ikävä..
Nuo viisaat silmät - tuo lempeä katse - kultainen koiramme
"Linnuista tyhjä on puisto,
kun sinä et ole täällä.
On minulla kuitenkin muisto,
se on lämpönä sydämeni päällä."
Tämän kauniin runon sain ystävältäni -
kiitos
Sumo oli Venlan jälkeen sellainen todellinen walesi perheessämme. Hirmu viisas, todella kiltti & tottelevainen, omasi niin hyvät käytös tavat, oli sosiaalinen ja helppo koira ottaa mihin vaan milloin vaan mukaan, ei turhia haukkunut, ei ollut remmi rähjä, söi aina hyvin, oli energinen ja hirmu leikkisä, ahne ja innokas oppimaan aina uutta, oli tottelevainen ja hyvin kekseliäs walesi, tykkäsi lapsista ja Sumoon pystyi aina luottamaan.
Täydellinen koira meille :)
On siis aika selvää, että Sumo jätti aika ison aukon sydämiimme ja kotiin. Onneksi rakkaat muistot ei kuole, vaan ne jää elämään mieliin ja sydämiimme. Silti ikävä on kova meidän rakasta luppakorvaa..
Nero jäi yksin ilman rakasta isoveikkaa, omaa tukea ja turvaansa. Sumo oli Neron ihailun kohde selvästikin ja kimpassa piti kaikki tehdä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti