lauantai 5. marraskuuta 2011

Talvi tullut on ;)

Niin siis kalenterin mukaan. Eihän tuolla muuten yhtään talvista ole. +10astetta ja aurinko paistaa- ei ehkä ihan ideaali talvea ;D


Vähän kuvia Jadesta ja Hertasta. Hertta ja Jade on kyllä niin ihana parivaljakko- äippä nauttii tyttönsä seurasta ja Hertta riiviöi äitiään kyllä ihan satasella. Ja Jade antaa tuon pentunsa tehdän mitä vaan.









Syytön ja viaton mä oon!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Jaden synttärit

Alexway's Ps to Doniol eli kotoisammin Jade täyttää tänään 11-vuotta!
Juhlistamme tätä hienoa merkkipäivää vähän myöhemmin kakunkin kera- itse sankari saa maksalaatikko-kakkua nakin kera sitten kaverien seurassa :)

Tähän kohtaan sopii sanoa kliseisesti, että uskomatonta minne se aika vaan humpsahtaa. Joko siitäkin on muka 11vuotta, kun Lallu syntyi?! Niin ne vuodet vierii. Voi sitä joulukuista päivää, kun Jade illalla kotiinsa saapui- siitä alkoi tämä meidän elämän mittainen ystävyys. Se lempeä, suloinen pikku walesintarzan vei heti mennessään sydämeni <3
 Jade. Meidän rakas Lallu-muori <3

perjantai 7. lokakuuta 2011

Syksyä

Onpa kiva, kun vielä on voitu ulkona käydä harkkailemassa agilityakin. Joskin meidän treeniseuran kenttä on aika epätasainen ja se tuo kyllä mukanaan pieniä haasteita esteiden sijaintiin kentällä.
Kivaa on silti ollut käydä harkkailemassa. Ollaan nyt muutaman kerran minun kaverinikin kanssa kimpassa ihan kunnolla treenattu. Viimeksikin taisi olla 16esteen rata, jota tehtiin.
Herttis on kyllä tosi innokas ja vauhdikas, se näyttää nauttivan ihan suunnattomasti tuosta lajista! Nyt kun oli aika pitkään taukoa, ettei juuri lainkaan agilitya voitu treenata, niin sehän näkyy vaan radalla ohjauksessani ja koiran menossa. Hertta etenee kyllä tosi hyvin ja hakee hyvin itse esteitä, mutta pitkän tauon jäljiltä se on vähän ollut sellainen singahtelija. Mutta kyllä se taas siitä.

Ollaan tosi paljon metsässä lenkkeilty ja tässä on paljon uusiakin maastoja löydetty. Viikonloppuna viimeksi talsittiin pitkä metsälenkki ja Hertta etujoukoissa se siellä painatti menemään ihan hullua vauhtia! Se juoksutti poikiakin mukanaan, välillä se bongasi jonkun linnun hajun ja teki vauhdikasta siksak hakuakin. Pillillä se malttoi kuunnella ja tuli karkkia syömään mielummin kuin olisi lähtenyt ajamaan enempi niitä lintusia.
Muut koirat aina välillä levähti ja veti henkeä hetken, muttei Hertta. Se oli kuin Forrest Gump konsanaan- kun se lähti juoksemaan, ei se kyennyt lopettamaan juoksemista. Kieli jo sinisenä se edelleen vaan juoksi ja liihotti pitkin metsää. Huomasi vaan, että alkoi se Herttakin vähän väsähtää pitkällä lenkillä, kun ei enää meinannut kaatuneiden puiden yli jaksaa hypätä. Mutta siitä huolimatta jaksoi kyllä juosta ;)
Hertta on muutenkin ollut hyvin energinen ja vauhdikas. Joka on myös aika paimenkoira. Se pitää kyllä hyvin Jadestakin aina lukua metsällä, ettei äitimuori pääse hukkumaan. Hyvin se ajaa Jaden aina takaisin päin ja hakee laumaan takaisin. Kätevä pieni walesinpaimen =)

Pyöräillään myös Hertan kanssa, ja se sujuu kyllä tosi hyvin. Kiltisti se pyörän vierellä juoksee. Lintujen ilmestyttyä nenän eteen vaatii käskyn pysyäkseen kontaktissa, mutta muuten ei ole mitään ongelmaa. Tosi nätisti keskittyy itse tehtävään.

Ihana syksy, kun vaan ei olisi niin kauhean sateisia päiviä. On se vaan hyvä omistaa kurapuvut noille luppiksille, pääsee paljon vähemmällä pesuilla! Tai tulisi äkkiä lisää pakkaspäiviä, niin ei maa olisi märkä & kurainen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Jade ja tyttäret

Ilona, Luckystone's Eternal Love


Nana, Hertta, äippä-Jade ja Ilona

Tavattiin tänään Jaden ja Jaden kolmen tyttösen kesken. Oli kyllä niin ihana nähdä Ilonaakin pitkästä pitkästä aikaa. Kiitos siis Emmille, että ajelit meitä moikkaamaan!
 Luvassa oli treffeillä agility treeniä ja muuten vaan yhdessä oloa.
Agility on selkeästi yhdistävä tekijä näille meidän luppakorvillemme. Saija ja Nana vähän opastivat meitä muita, he kun osaavat tämän lajin :)

Kiitos kovasti kaikesta järjestylyistä Saija & co!
Oli oikein kiva päivä =)
Kyllä nyt taas uni maistuu noille minun luppakorville.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Nana, agility koira

Luckystone's Endless Joy "Nana" omistajansa Saijan kanssa ovat ahkerasti kisailleet.

Tänään Tampereella oli Springerspanielit RY:n mestaruuskisat TAKUTin järjestämien kisojen yhteydessä.
Agility radalta (joka oli siis Sprinkkumestaruuksia ratkova rata) valitettavasta HYL. Harmittava paikka. Hyppyradalta taas tuloksena MAXI2 luokassa 0 ja aika -12,62 sij. 2/15. Kovaa taas Nana meni! Harmittavasti hyppäriltä saatu nolla ei riitä Nanalle luokka nousuun vaan se nolla vaaditaan agilityradalta.

Välillä se on niin pienestä kiinni. Mutta en epäile, etteikö se Saijalta ja Nanalta vielä onnistu saada se puuttuva nousu nolla :)

lauantai 17. syyskuuta 2011

Savitaipale Ryhmänäyttely

Tuomarina tänään welsheillä (24kpl) oli Rudy Feyaerts.

Luckystone's Double Trouble VET ERI1 SA PU2 ROP-veteraani
Alexway's Ps to Doniol VET ERI2 SA


Upeasti meni taasen näyttelyssä. Sumo oli jälleen ROP-veteraani ja melkoisen omituisten käänteiden jälkeen vieläpä ParasUros kisan toinen eli PU2!! Aikas huippua, etenkin kun niitä nuorempiakin komeita poikia kehässä nähtiin :) Mutta Sumo esiintyi taas oikein hienosti. 
Jade täyttää ensi kuussa 11-v ja käväsi myös näyttäytymässä kehässä, jälleen nuoren siskoni handlaamana. Ja upeasti se yhteispeli jälleen toimi (vaikkakin minäkin seisoin ihan vieressä) ja Jade tuli kolmen veteraanin joukossa toiseksi :)  Hienoa Cami!


Luckystone's Double Trouble "Sumo"

Alexway's Ps to Doniol "Jade" Camin kanssa kehässä


Muutenkin reissu onnistui vallan kivasti. Kiitos Ainolle& Camille reissuseurasta ja Jurvasille majapaikasta kehän laidalla. Ja tietty Iitulle kanssa kiitos terveisiä ;)

maanantai 29. elokuuta 2011

Viikonloppu Virossa

27.8.2011 Kaikkien rotujen näyttely, Väimela. Tuomarina D.Prozorov
Luckystone's Double Trouble VET ERI1 ROP-vet -> Ee VMva
Luckystone's Design Of Beauty KÄY ERI1 PN1 Sert VSP


28.8.2011 Ryhmänäyttely, Tartu. Tuomarina rodussa Larisa Kizina, ryhmässä D.Prozorov
Luckystone's Double Trouble VET ERI PU1 VSP ROP&RYP-4 veteraani
Luckystone's Design Of Beauty KÄY ERI1 PN2 Sert -> Ee & Fi Mva* (odottaen vahvistuksia)


 Oltiin kaverini Tiinan kanssa suunniteltu jo jonkin aikaa ulkomaan reissua. Tais se idea jossain pentulaatikon reunamilla kehkeytyä vakavasti otettavaksi ja kohteeksi sitten otettiin Viro.
Ilman sähläilyä ja suurempia mokia ei selvitty, mutta kaikki kuitenkin hoitui :) Ketään ei jäänyt laivaan eikä muutoinkaan hukattu mitään. Paitsi vähän aikataulu ongelmia esiintyi ;)
 Alkuun pääsykin tuntui hitusen vaikealta- perjantaina töiden jälkeen kahden koiran pesu & laitto ja auton valjastus tavaroilla. Meni vähän turhan tiukille aikataulu.
Sit selvisi vielä, että koko Hesa on "kaaoksessa" kun siellä oli joku paraati/festari tai jotain tapahtumaa siis kaduilla. Ja osa Hesan kaduista suljettu.. Huoh.
Oltiin satamassa kuitenkin ihan ajoissa ja ehdittiin reilusti lenkkeilyttää koirat ennen laivaan menoa.

Koko laiva matka sujui ihan tosi upeasti. Oltiin tax-free myymälän edessä penkeillä minä, Tiina ja 2labbista & 2 welshiä. Ei haluttu autoon koiria jättää kuumuuden takia, joten koirat oli laivakoirina kanssamme :) Ja ihan maksettuina sellaisina.
Uteliaita silmäpareja riitti ja jotkut ihan uskaltautui rapsuttelemaan ja toiset vain valokuvasi nelikkoa. Minillä oli vaan mielessään vieressä istuneiden miesten herkut; sämpylät yms ;D
Koirat osas olla eikä ne aiheuttanut yhtään härdelliä siinä ollessaan. Ketään ei haukuttu eikä noi muutenkaan pitänyt mekkalaa.
Tallinnaan päästyään siirryttiin heti hotelliin, joka sijaitsi lähellä satamaa. Oli tosi tilava kahden hengen huone. Koirat nukkui yönsä hyvin.
Vielä ennen nukkumaan menoa tarkasteltiin lauantain näyttelyn aikataulua, sinne kun tuota ajomatkaakin oli ja piti vähän aikataulua aamulle laatia..

No, kuinka kävikään. Lauantaina käytiin hotellin vieressä ihanassa puistossa aamulenkki ja mentiin buffet aamiaiselle. Pakkailtiin kamoja ja koirat autoon. Katsottiin vielä näyttelypapereita ja hitto! Ihan väärin oli illalla kehäaikataulu katsottu ja ajoaikaa ei riittävästi kehään ehtiäksemme. Tuli sitten ihan hirmu kiire lähtö!! Navigaattorin kanssa kilpaa vedettiin koko matka Väimelaan. Maisemat oli upeita (sen mitä uskalsi katsella ajellessaan) ja muutenkin oli ihana olla hyvän kaverin kanssa reissussa. Kyllä oli  hauskaa!
Saavuttiin Väimelaan ihan hitusen tiukalla aikataululla.
Sain koirilleni arvostelut. Tuomari herra oli hyvin mielissään näkemästään. Sumon ikää tarkisteltiin moneen otteeseen ja kyllä se uskottiin, että veteraani se mun haukkuni on. Miniäkin toki kehuttiin, mutta se kun esiintyi käyttöluokassa, niin ei niin suurta hämmennystä aiheuttanut. Kumpikin koira esiintyi super hienosti!

Tiinan labbiksillakin meni hienosti. Minä esitin Maggien (joka oli Jun ERI2 PN3) ja veljensä Felix oli hienosti pu2 JUN ERI2.

Isoihin kehiin ei sitten enää jääty vaan lähdettiin ajamaan majapaikkaamme Tarttoon. Navigaattorin opastuksella mentiin ja hm.. vallan mielenkiintoisia reittejä. Jos olis pimeetä ollut, ois hitusen pelottanut niillä kapeilla, pimeillä hiekkateillä keskellä peltoalueita.. Lopulta päästiin Tarttoon ja löydettiin ihana majoitus paikkamme. Siellä olikin setteri/cockeri porukka myös Suomesta yöpymässä.
Tämän paikan sijainti ei ihan kauheen houkutteleva koirien kanssa ollut, vieressä oli ns. pihavahti koiria, jotka oli aika pelottavia räkyttäjiä. Isoja ja vähän ränsistyneiden aitojen takana kuola valuen rähisemässä. Ei sit ulkoiltukaan ihan niillä kulmilla. Kiltisti pakattiin tessut autoon ja lähettiin niiltä nurkilta pitemmälle ulkoilemaan. Tuli samalla enempi nähtyä Tarton keskustaakin ja kaupassakin käytiin.
Itse hotelli oli oikein mukava, pieni ja kotoisa paikka. Todella riittävä ja siisti + hirmu edullinen. 
Vielä moneen kertaan sunnuntain näyttelyn aikataulua luettiin ja päätettiin olla tosi ajoissa tällä kertaa näyttely paikalla.

Sunnuntaina aikasin sitten pakkauduttiin kamoineen ja koirinemme autoon ja lähdettiin ajelemaan näyttely paikalle. Kovin pitkää matkaa ei sinne ollutkaan.
Jotta kaikki ei vieläkään menis kuten pitää, niin auto alkoi pitämään kovaa kolinaa ja jarrut- JARRUT!? kitistä.... Laahaus ääni tuli mukaan kuvioihin näyttely paikan kupeessa, aika helpottunut olo että sinne saakka päästiin. Siellä sentään oli tuttuja ihmisiä, että ajateltiin tarvittaessa saavamme sieltä apua.
Samantien kotimiehille soitto, että mitä perhanaa! Tervetuloa noutamaan Tartosta.
No. Suurempaa vahinkoa ei kuulostanut olevan, mitä raportoija nyt osasi tilannetta mahd. yksityiskohtaisesti kuvailla. Puhelintuen päätöksellä illalla vielä soitto, että jos ongelmat jatkuu, mietitään uudestaan. Great, luottavainen olo kotiin pääsyn suhteen :D

Ja näyttely paikalla oltiin sitten ajoissa. Tosi ajoissa, ensimmäisiä ihmisiä ylipäätään näyttelypaikalla ;D
Saatiin sit ainakin valita paikkamme kehän laidalla ja ihmetellä ympäristöä ja lenkkeillä aikamme kuluksi.

Molemmat rodut oli samassa kehässä, welshit ensin.
Sumo veteraanina oli taas eka koira kehässä. Ja taas sama ihmettely tuon koiran iästä :) Tuomari taputti kovasti, kun liikkeitä arvosteltiin ja samalla kehän laidan ihmisetkin taputti. Niillekin kerrottiin Sumpan ikä.
Sumo oli ihan innoissaan, liikkui tosi upeasti. Näimpä VET ERI1 ROP-veteraani tuli tulokseksi, kera upean arvostelun. ParasUros luokassa Sumo vei selvästi voiton. Tuomarin ei tarvinnut edes miettiä sitä valintaansa.
Mini esiintyi käyttöluokassa toisen paikallisen welshinartun kanssa. Mini esiintyi jälleen kerran upeasti ja nätisti. Tulos hienosti KÄY ERI1 ja parasnarttu luokassa sijoittui heti valionartun jälkeen toiseksi ja sai jälleen kerran  SERTin! Tällä sertillä Ministä tuli Viron ja samalla myös Suomen Muotovalio!! Ihan huippua =)
Lopulta Sumo sijoittui VSP:ksi kauniin valionarttu Addien voittaessa =)

Tiinan koirilla meni taas oikein hyvin myös. Minä esitin Maggien ja sijoitus oli lopulta PN-2 :) Maggien Felix veli oli PU1 sai junnusertin ja tuli Viron Juniori muotovalioksi! Jippii, hyvä me!


Ryhmissä Sumo sijoittui BIS-4veteraaniksi, edeltävän päivän tuomari tuomaroi ryhmän!  Palkintoja siis kerääntyi hyvin matkaan mukaan tältä reissulta.

Kehien jälkeen lähdettiin rankka sateessa hurjaa vauhtia ajelemaan kohti satamaa. Koko matka jännitettiin, että ehditäänkö satamaan ja laivaan ajoissa. Navigaattorin mukaan emme eli jännitystä riitti ihan koko rahan edestä. Auto kuitenkin toimi hyvin eikä rohinoista, kolinoista eikä muustakaan ollut tietoakaan. Kotimiesten mukaan turvallista ajoa vaan ja laitetaan auto korjaamolle heti kotiin tultua. Laivassa ei kande autoa jättää noususillalle..

Kotiin tullessa laiva oli Tallinkin Star laiva. Koska ei koiria haluttu jättää autoon, niin Tallink/Siljalla koirat ei saa matkustaa kansipaikoin vaan ne on vietävä sit kenneltiloihin. Ja näin oli meidän tessuille paikat varattuna.
Ihme juttu. Laivalle mentäessä kyseltiin parilta eri laiva henkilökuntaan kuuluvalta, missä kenneltila on. Kummatkin opasti vähän eri paikkaan eikä me sitä sieltä seikkaillessamme löydetty. Ihmiset oli tosi närkästyneitä koiriin ja niitä ei varottu yhtään. Päinvastoin, päälle vaan. ARGH! Lopulta sain ihmisen aika tiukan hermostumisen ja vaatimisen jälkeen tulemaan kädestä pitäen näyttämään kenneltilan, minne koiramme viedään. No, paikka löytyi, mutta ne häkit vaatii lukkopantin ja avaimia saa kannelta 7(vai 5, no ihan sama). Voi hitto, että meni järki ja hermot!! Ensin meitä juoksutettiin itseksemme siellä ja täällä etsimässä sitä kenneltilaa ja häkkejä ja kun vihdoin neljän koiran kanssa seikkaillessamme löydettiin hlö, joka suostui vaivaantumaan opastajaksemme, niin sitten pitää jatkaa sitä ravaamista täpötäydessä iltalaivassa ilkeiden ihmisten seassa.. Ei ollut mikään helppo rasti. Voi vaan arvata, että ihan hitusen avauduin sille info-tiskin tätskälle, joka myi?! meille ne häkkien avainpantit. Hän pahoitteli kovasti asiaa ja selvitti, että jos rahat halutaan niistä lukoista (20€), niin täytyy sitten lähtiessä lukot&avaimet palauttaa Infoon. Eli sama hiton rumba sitten edessä vielä laivan ollessa satamassa.
Siellä kenneltiloissa oli todella ahdasta ja kuumaa, eikä siellä mahtunut/voinut ihminenkään kunnolla olemaan.Vaikka niin oli luvattu, että siellä pystyy ihmisetkin olemaan. Mihinkähän kanarialintuhäkkiin ne kuvittelee ihmisten mahtuvan...  Se melu oli korvia huumaava. Yhdessä häkissä oli vielä pikku pentu, ilman vesi kuppia tai mitään muutakaan makuualustaa tai sellaista. Se pentu oli silmin nähden paniikissa ja kauhu tilassa. Se hyppi, pomppi, kiljui, haukkui, rääkyi. Sitä sit yritettiin vähän rauhoitella ja annettiin sille vettä luukun raosta. Vesi teki kauppansa..
Käytiin sanomassa ko.koirasta, kun reilu tunti oli mennyt. Ketään ei ollut näkynyt missään. Ja kerrottiin myös ko.tilan kuumuudesta.
No joo. Se rumba laivan saavuttua satamaan olikin sitten jo ihan oma lukunsa. Ihmisethän jonotteli aivan järkky sumpuissa ulko-ovien edessä ja just niiltä reiteiltä piti kulkea infoon. Koirien kanssa liikkuessa siinä tungoksessa ihan pikkusen vittuilua, kiroilua  ja uhkailua sai kuulla. Ihme, ettei kukaan käynyt mun päälle- koirasta puhumattakaan.. Ja taas avauduin asiasta sille info-tiskin tätskälle. Jo on oikeasti helvetti, että tuollaisesta palvelusta joutuu maksamaan!!
Voin olla varma, etten enää ikinä Tallinkin aluksilla edes harkitse koiran ottamista laivatiloihin. Ja muutenkin TallinkSilja on nyt aika tiukassa boikotissa.

Todella huono maku reissusta jäi paluumatkan takia. Tultiin Tiinan kanssa yhtälailla tulokseen, ettei enää ikinä TallinkSilja matkailua, kiitos. Ehkä avokannella autossa olisi siedettävämpää silti ollut koirilla..


Loppu viimein yömyöhään päästiin kotiin saakka, huiman väsyneenä, mutta niin onnellisina =)

Kiitos Tiina ihan hirmu hauskasta & mukavasta reissusta!! Onnea koirien tuloksista ja ei muuta kuin seuraavaa reissua suunnitellen!