Kriittisiä hetkiä

Surun, huolen ja ilon kyyneleitä.

Painajaismaiset päivät takanapäin, tämän viikon yli olisi voitu todellakin hypätä.

Martha sairastui viime viikon lopulla  rajuun oksu/veriripulitautiin.
Tauti alkoi kuin mikä tahansa vatsatauti, mutta se ero tavalliseen, tämä oli todella raju ja koko ajan paheneva.. Verta alkoi tulla ripulin joukossa ja lopulta ainoa mitä tuosta koirasta tuli oli puhdasta verta. Martha ei jaksanut nousta lopulta edes ylös oksentaessaan, vaan makasi vain lattialla.

Marthan tilanne näytti jossain vaiheessa jo todella huolestuttavalta, mutta sitkeänä sissinä Martha selvisi ja toipuminen on edennyt melko hyvin. Vieläkään ei olla täysin kunnossa, mutta suunta on oikea.

Suurin kiitos kuuluu Marthan hellästä, hyvästä ja ammattitaitoisesta hoidosta Evidensia Nurmijärven Johanna Borg ja  Rosa Hakala kuin myös kaikki muut Marthan hoitoon osallistuneet.
Olen valtavan onnellinen ja kiitollinen, että saamme tuon rakkaan luppakorvamme pitää kanssamme edelleen ❤️

Karhunpoika sairastaa...

Velmu siis vaihteeksi. Tuli eka pakkaspäivä ja tsadaa, tassut taas auki.

Velmun perusongelma ja noita joudutaan aina välillä käydä lääkärissä näyttää, kun omat konstit ei riitä niitä parantaakseen. Niin kuin tälläkin kertaa.
Velmulla yksinkertaisesti on vaan herkkä iho ja tassut ja kynnet ja tavallista elämää ei kestä.
Ai miksi meillä on niin paljon vaatteita ja tossuja koirille? No, tämän vuoksi. Velmu on pörrösestä paksusta runsaasta turkistaan huolimatta myös tosi kylmän herkkä ja palelee helposti. Tassutossuja löytyy hyvin paljon sille.

Nyt tosiaan ei omin konstein saatu paranemista lähtee käyntiin ja nuo vuoti runsaasti verta, joten lääkäriin oli mentävä. Tassut putsattiin, sidottiin ja kotiohjeet. Parissa päivässä olisi pitänyt parantua.
Noh, Velmulla on vielä sellainenkin vika, että sillä haavat oli ne missä vaan, paranee todella todella hitaasti. Joten tassut edelleen hirmu kipeät ja vuotaa. Päivittäin sidosyen vaihto.

Onneksi on lääkkeet, mutta niistä huolimatta on kipeä ja näyttää nyt tämän vaikuttavan myös tuohon kipuilevaan tassuun ja sitäkin alkanut varomaan..
Kunhan tassut joskus saadaan kiinni ja parantumaan, on ilmeisesti varattava fyssari aikaa, jotta saadaan tämän saikun aiheuttamat jumit auki ja Velmun oloa helpotettua..

Lotte on vähän orpona, kun kaikki leikkikaverit on nyt sairaslomalaisia, jotka ei saa riehua. Kun tuo näkeekään jossain koiria, pitäisi niitä päästä leikittämään, koska on niiin tylsää nyt🙈

Lotte kasvaa ja harrastaa

Lotte pieni tuli 7kk:n ikään jo. Mihin ihmeessä tämä aika on mennyt😲
Vastahan me odotettiin kuumeisesti pentujen tapaamista ja Tanskan reissua. Nyt tuo pieni 2,5kiloinen kirppu on jo yli 10kiloinen kultakimpale.
Ihan mielettömän mahtava tyyppi, joka päivä hoen jo typerältä kuulostavaa fraasia Onneksi se on meidän oma 😍
Tuo koira sopii meidän jengiin täydellisen hyvin ja se tuntuu käsissäkin upealta.
Cami sanookin, että Lotte on selkeästi ollut edeltävässä elämässään joku multitalentti superharrastus koira. Niin innolla tuo pieni pörröturkki on mukana kaikessa mitä ikinä sille keksitäänkään ja oppimiskyky on huima tuolla!

Marthan eläköidyttyä mm. Agilitysta, on Loten kanssa sitten aloiteltu niitä hommia pohjustamaan. Kauhean näppärä tyyppi tuo on.
RimAn viikkoryhmissä on mukana ja tuuraus paikalla Ykslysti Marko Mäkelän koulutuksiin. Markon treenit on kyllä niin rahansa väärtejä. Taitava koutsi!

Marthan fyssarilta aaatiin myös vähän vinkkejä Lotelle, kuinka sen lihashuoltoon voidaan jo nyt pikkupennusta saakka panostaa ja ahmin tietoa netistäkin paljon.
Kaksi nuorta koiraa kun on rikki, niin jotenkin tahtois Loten kohdalla tehdä paljon enemmän ennalta ja yrittää varjella sitä. Onhan se toki hyvä tiedostaa koko ajan kasvuun liittyvät seikat ja miten agilitya nyt tehdään.

Takapakkia

Marthan toipuminen on mennyt suht tasaisesti koko ajan kohti parempaa. Vaan viikonloppuna tulikin ensimmäinen eka reilu takapakki..
Olin pärähtää itkuun (vähän herkillä itse muista syistä), kun tajusin ettei koira pääse lattialta ylös! 😪 Viikko viimesimmän hoito-operaation jälkeen ja kipulääke vähennysten jälkeen.
Mietin tovin, kuinkas tässä nyt edetään. Ei muuta kuin eläinlääkärilappu-raamattu käsiin ja lukuhommiin.
Onneksi reseptillä oli lääkettä vielä ja pari tabua kotona. Lääkäri olisi vasta maanantaina tavoitettavissa.
Siinä sitä omia kipulääkitys tietämystä hyödyntäen opiaattia kehiin pikku hiljaa takaisin.
Maanantaina jätin lääkärille viestiä tilanteesta, mutta vielä näin keskiviikko iltaan mennessä ei ole mitään kuulunut lääkäristä🙄
Noh, häkkilepo ja lääkitys alkaa näköjään onneksi pikkuhiljaa taas auttamaan. Tänään taas aamulla heräsi iloinen walesihännänheiluttaja-tyyppi ja seurasi tarkkaan perässäni. Vähän varoen liikkuu, mutta itse liikkuu ja iloisesti. Ja ruokahalu palusi taas 🙈😁

Toivon todella, ettei näitä takapakkeja tulisi. Kun lääkäriä ei saa kiinni tietysti viikonloppuna ja muutenkin hankalemmin tavoitettavissa, niin tuntuu välillä pelottavalta hoitaa tuota selkäpotilasta ja olla itse täysin vastuussa sen hoidosta ja päättää kaikesta mitä tehdään missäkin kohtaa. Ja vielä ymmärtää kaikesta kaikki ja muistaakin kaikki 🙈.

Niin tai näin, niin omasta kokemuksesta toki tiedän, että selkäkipujen kanssa elo on aaltoilevaa. Ehkä tämäkin on vaan normaalia ja kuuluu toipumiseen?
Tai no, oma mielipiteeni on, että kipulääkityksen alasajo tuli liian rajusti tähän kohtaan 🤨
Onneksi Martha on hyvin sinnikäs tyyppi ja ollut suht helppo potilas.

Lotte Rotunsa paras pentu!

Tänän Lahdessa messuhallin kaikkien rotujen pentunäyttelyssä Lotte eli Lil'SunKiss Candy 4a Champion Kp, Pn1 ja Rop pentu 😍

Tuomarina toimi Nina Janger.

Kuvat by Cami Kivi.

Tuomari oli hyvin tiukka ja tarkka arvostelussaan, mutta myös hyvin miellyttävä ja todella nätisti pentuja käsittelevä. 

Lotelle tuli noottia koosta (tuomarin makuun koon ylärajalla, vaikka onhan tuossa n.3-4cm vielä varaa kasvaa🙈) ja vähän lentävistä korvista. Kulmaukset olisi saanut olla paremmat, mutta esittäjäkin eli ihan itse olin vähän hukassa 😁

Mikä kivointa niin ehdittiin sitten hyvin pitkäksi venyneen päivän aikana katsomaan kaikki kolme kehään ilmoitettua walesiakin. 2pojua ja sievä neiti 😊 

Kiva seurata waleseitakin, vaikka itsellä ei olekaan kuin tuo 1kotona tällä hetkellä. Vaan toivottavasti jossain vaiheessa pieni pisamanaama saadaan tännekin 🐾 

Syksyä

Rakas trio!

Aamulla eri kokoonpanolla käytiin metsälenkillä ja otettiin syksyisiä kuvia koirista. Niitä ehkä myöhemmin laitan. 

Huomenna Lotte käy taas pentunäyttelyssä. Pentu on jo 6kk, miten nopeasti aika meneekään🤔

Agilityn MM-kilpailut

Tänä vuonna agilityn Maailman mestaruuksista kisataan Ruotsissa Kristianstadissa.
Meidän kaveriporukan piti jälleen lähteä paikan päälle kannustus joukkoihin, majoitukset oli jo vuosi sitten varattu.
Vaan toisin kävi, kun "elämä" tuli väliin ja kotiin oli jäätävä.

Neuvokkaat naiset ei tähän tyydytty, vaan tuotiin sitten kisat kotiin 😁
Pistettiin kotistudio nyt viikonlopuksi pystyyn (arki ja työt haittaa harrastaa tässä kohtaa) ja näin on telkkarin välityksellä jännätty livestreamin kautta kisoja.
Ihan huikeita suorituksia taas!

Martha kuvattu agilitytreeneissä keväällä 2018. Kuva by C.Kivi.

Ensi vuonna onkin kotikisat, sillä vuoden 2019 agi mestaruudet ratkotaan Suomen Turussa. 

Sinne ollaan taas lähdössä ja suunnitelmia tehty 😊