Heinolan näyttely

Tänään oli Heinolan kaikkien rotujen näyttely.

Edeltävän illan ja yön olin ihanissa hääjuhlissa, ja aamulla muutaman tunnin unien jälkeen mietin pitkään lähdetäänkö vaiko ei koiran kanssa kaksin matkaan. Auto jäi juhlapaikalle, lompakko siellä ja kotona ei yhtään rahaa. Millä edes pääsisin tunnissa auton hakemaan, koiran laittaa kuntoon, pakata näyttelyvermeet mukaan ja etsiä marthan häkki..

Noh, kaiken tämän lopulta tein tunnissa ja sain kun sainkin auton nokan Heinolaan. Vaan aika turha reissu tuli :P

Martha (Cormallen Sunshine) tänään Nuo EH2.

Siskoni esitti Marthan ja Marthaa ahdisti siskoni käsissä vähän kehässä olo. Liikkeet esitti kyllä hienosti häntä huiskuten. Martha ei ollut tuomari Beata Petkevican mieleen ollenkaan. Tänään noottia löytyi uusista asioista, mutta yhtä kaikki. Väärän tyyppinen koira tälle tuomarille.

Martha 20kk

Siskoni on myös kahden kääpiösnautserin vaki-handleri. Tänään ei sielläkään kehässä menestystä tullut, joskin koiran kokonaisuus oli ollut tuomarin mieleen vaan turkki ei ole tällä hetkellä näyttely kunnossa.

Seuraavaksi mennään Marthan kanssa taipumuskokeisiin ja katsotaan päästäänkö mejä kokeisiinkin vielä muutamiin tälle syksylle. Myös terveystarkastus odottaisi vuoroaan..

Taipumuskoe treeniä

Eilen Kanta-Hämeen puolella järkättyihin taipumuskoe treeneihin pääsimme Marthan kanssa mukaan.
Kotona ja lähiympäristössä satoi vettä kuin saavista kaatamalla, mutta treenipaikalla oli kuivaa ja aurinkoista.
Vedin itse muutamat fasaanin jäljet treenaajille ja Teemu teki Marthan jäljen.
Martha jäljesti tosi reippaasti, varman oloisesti ja iloisesti vauhdilla. Piti jarrutella kunnolla. Kulmalla pyöri kuin väkkärä varmistaen minne suuntaan jälki meni. Fasu löytyi helposti :)
Haku osuudella Martha kulki koko ajan nenä maassa. Peitteisellä suomaastolla ei irronnut kovin kauas (tätä on treenattu), mutta aivan riittävästi. Mikä tärkeintä, Martha ei vaan juossut metsässä vaan se etsi ja haki koko ajan jotain. Nenä kävi selvästikin. Hieno pikkukoira :)
Vesinoutoa ei testattu, kun se on Marthalle helppo ja varma juttu. Se todellakin ui ja noutaa niin varmasti, että en halunnut nyt uittaa koiria. Tuo laina auto ei oikein ole koiran kuljetus auto, saatika märkien koirien..

Kiitos Teemu & Mirka treeneistä!

Olin kovin tyytyväinen Marthan suorituksiin. Toisaalta ei kyllä mikään yllättävä asia, sillä Marthalla noita taipumuksia tuntuu olevan. Ehdottomasti mejää kannattaisi harrastaa tuon kanssa, oli päivän anti :) Muutenkin itsekin tunsin olon kovin kotoisaksi maastotreeneissä ja koirakin silmin nähden nautti hommista!

Nana oli mukana seuraneitinä. Raskas homma sekin:D

 

 

 

Bongasin myös hienoja näyttely uutisia.
Marthan isä Wes (Ferndel Comander Of Bethersden) sai reilun viikko sitten viikonloppuna 6.8. Paigntonin näyttelyssä  kolmannen Sertinsä ollen upeasti myös Rotunsa Paras ja näin ollen Wesistä tuli Englannin näyttely valio eli SH CH. Onnea kovasti Wesille ja omistajilleen / Many gongratulations to Wes and owner Shelagh for Wes CH tittle! Daughter Martha is so proud of his daddy :)

Nana tuli kylään

Kasvattini Nana tuli meille hoitoon.

Koirat tulee yllättävän hyvin juttuun. Velmu ei taida olla koskaan Nanaa aiemmin treffannutkaan ja se oli heti Nanan nähdessään vain leikkimässä. Martha oli aluksi Nanan tultua vaan ovesta sisälle kotiimme ihan ällikän lyöty, mutta rauhoittui tosi pian Nanan selkää vasten nukkumaan. Nanasta näki, että sitä tämä turha läheisyys näin äkkiä ahdisti.

Koitan pitää huolta, että Nana saa myös rauhaakin ilman Marthan ahdisteluja. Martha on jotenkin ihan fiilareissa, kun meillä on toinen koira ja on vähän villikko muutenkin verraten jo vähän rauhoittuneeseen ja hillitymmän käytöksen omaavaan Nanaan. On tuo Nana vaan niin kultainen koira. Hyvin paljon Jade-äitinsä kaltainen n 10,5vuotias veteraani walesi <3 p="">

Kisoja ja menestystä

Tänään seuramme Riihimäen agilityurheilijat järjesti epäviralliset kilpailut. Siskoni osallistui Velmun kanssa yhteensä viidelle radalle, supermölleihin, mölleihin ja kisaavien radalle. Kisaavien rata oli kakkosluokan rata.

Heti ensimmäisellä radalla Cami ja Velmu saivat tosi nopean nollan, jolla voittivat luokan!
Tosi loistavasti meni ja hyvän näköistä varman oloista rataa tekivät.
Mölliluokassa tuli pari virhettä ekalla radalla, Velmu tykitti hirmu kyytiä. Tokalla toistolla virheitä tuli vain yhden riman pudottua, josta tuloksena nopea vitonen ja luokan 2.sija!
Iltamyöhällä vielä ollessamme paikalla päätti Cami osallistua kontaktien treenien vuoksi myös kisaavien radalle ja hyvä niin. Velmun kontaktit oli kisakierroksista huolimatta sairaan hyvät! Pysähtyi hienosti jokaiselle ja istua tönötti niissä kuin tatti. Vau! Muutenkin rata oli virheetön ja kivan vauhdikas. Ainoana maksikisaavien nollana tuloksena luokkavoitto puhtaalla suorituksella. Huiman hienoa!
Toisella suorituksella jo väsy painoi ja pari virhettä osui matkalle, mutta tulos siitäkin. Yhtään hyl tulosta ei tällä kertaa tullut.


Onnea Cami ja Velmu! Loistavaa!!
Todellakin hienoa työtä nuorelta ohjaajalta ja koiralta :)
Nyt vain kohti virallisia kisoja, jotka onkin sitten ensi kuun puolella.

Hyvästit Lolalle

Sain muutama päivä sitten surullisia uutisia Lolan (L.Dapple Girl) omistajilta.
Lola oli nukkunut 11.7.2016 ikiuneen.
Viime aikojen tassuvaivat oli äityneet sen verran, että takatassujen voimat hiipuivat täysin.

Osanottoni Minna & perhe suuressa surussanne.
Kiitos teille, kun annoitte Lolalle mitä parhaimman kodin näinä liki 13 vuoden aikana ja piditte aina Lolasta niin hyvää huolta. Kiitos myöskin, kun piditte kaikkina näinä vuosina yhteyttä.

Hyvää matkaa Lola vihreille niityille äiti-Ladyn hellään huomaan.

Agilitya

Marthan kanssa ei olla mitenkään paljoa agilitya treenattu, mutta toi koiraneiti kyllä rakastaa lajia joka sielun sopukallaan. Se hinkuu treenailemaan ja se on aina ihan liekeissä, jos Velmun treenien jälkeen sen kanssa jotain tehdään. Hirmu innokas oppija.

Eipä ole koskaan mitään kuvia tullut otettua, kun jotain on tehty. Eilen siskoni nappasi pari videon pätkää Marthan parin esteen treeneistä.

 

 

 

Onhan tuon kanssa todella ihana treenailla, kun se on niin äärimmäisen innokas ja halukas tekemään ja touhuamaan yhdessä.

Velmun kanssa siskoni on käynyt muutamissa epiksissä. Vielä ilman tuloksia, sillä jostain syystä kontaktit aina kisoissa valahtaa läpi ja sehän ei meillä ole sallittua. Kontakteille tulee pysähtyä ja piste. Jos ei pysähdy, ne otetaan aina uusiksi ja siinä vaiheessa tulee se hylkäys jo.
Näin viimeksikin. Toisaalta olisihan siitä voinut rataa jatkaa ja kenties tehdä se nolla, mutta kun tulos ei ole se tärkein vaan se tyyli ja tekniikka.
Treeneissä Velmulla on tosi vahvat kontaktille pysähtymiset, mutta eipä me saada koskaan treeneissä tuota koiraa niin kierroksille, millä se on kisoissa ja minkä vuoksi se valuttaa kontaktit läpi. Treeniä treeniä ja kisoja vain, niin eiköhän se siitä. Omia toimia kisapaikallakin täytyy alkaa miettimään ja pohtimaan mitä tehdään erilailla.
Todella hienosti nuori siskoni on oppinut ohjaamaan Velmua. Ei ole helppoa aloittaa agilitya noinkin haastavan koiran kanssa =)

Menoa ja meininkiä

 

Hupsista. Aika on mennyt kuin siivillä ja blogin päivittäminen jäänyt.
Martha ei sitten lopulta olekaan ihan niin ongelmitta yksineläjäksi sopeutunut, kuin alku näytti. On täytynyt panostaa neidin viihdyttämiseen ihan täysillä ja se on käynyt mm. päivähoidossa, jotta on kaverikoiria elämässä.
 Ei se eroahdistunut ole ja yksin sen voi edelleen huoletta ja ongelmitta jättää. Mutta kaikessa muussa näkee, miten hirmu paljon se kaipaa kaveria. Sillä on jopa pari isoa vinkulelua, joita se kuljettaa mm. ruokakipolle, vesikipolle, nukkumaan kainaloon tai allensa kunhan lelut on lähellä... Minua se koittaa tosi paljon houkutella leikkimään ja kaverin nähdessään on ihan hillitön leikkijä.
Alkaa väkisinkin se kaverin hommaaminen tulemaan ajankohtaiseksi..

Itse otin irtioton arjesta ja olen ollut viikon etelä-Turkissa lomareissulla ja lauantaina pääsimme kotiin (onneksi ehjin nahoin ilman suurempia ongelmia). Sen jälkeen on mennyt nämä pari päivää täysin lepäillessä ja kerätessä taas voimia rankan reissun jäljiltä. Ihan ei kaikki mennyt putkeen, mutta loma oli kyllä ihana. Ja se lämpö, auringon ja valon määrä! Se on jotain niin ihanaa. Ei tarvitse yhtään miettiä, mitä päällensä laittaa ja tarvitseeko jossain kohtaa pitkähihaista yms. Ei todellakaan tuolla maassa tarvitse. Mereen mennäkseen uimaan ei todellakaan tarvitse miettiä, että hyi kylmää. En voi mennä. Taisi olla lähemmäs 30astetta meriveden lämpötila. Altailla oli 26-27 astetta veden lämpö ja merivesi oli lämpöisempää. Varjossa oli joka päivä likimain 39astetta lämpöä, niin kyllä kelpasi olla =) Tykkään ja nautin tuolla maassa tuosta takuuvarmasta lämmöstä. Todellakin saa tyhjätä pääkopan ja vaan olla & rentoutua hyvän ruoan, juoman, touhuamisen ja seuran parissa.

Matkan lopulla perjantai illalla alkoi puhelimeen tulla tekstareita ja kyselyitä onko kaikki kunnossa.
Ei vielä itse tuossa vaiheessa tiedetty mistään mitään, mutta yötä myöden tuli  hyvin selväksi, että maassa oli käynnissä sotilaallinen vallankaappaus. Meni vähän turhan jännäksi ja pelottavaksi viimeinen vuorokausi, mutta oli niin huojentavaa ja onnellista, kun lentokone viimein laskeutui turvallisesti Helsinki-Vantaalle lauantaina. Oli kovin ihana päästä vihdoin kotiin turvalliselle maaperälle.
 Oli ihana nähdä hymyileviä kasvoja vastassa kentällä ja luppakorvat, jotka oli haljeta riemusta!

 

Martha vietti matkani ajan lomaa isäni hellässä huomassa, mökkeillen Jyväskylässä. Martha on niin täysin mökkihöperö-mökkikoira selvästikin. Siellä se viipotti koko viikon menemään eikä karkaillut kertaakaan minnekään. Piti pihan siistinä (siirteli hiekkakasoja, piti sorsat poissa kakkimasta
laiturille, seurusteli siilien yms. kanssa).. Ja ennen kaikkea, oli nauttinut uimisesta, uimisesta ja aina vaan uimisesta. Laiturilta ja kiviltä oli siistiä pomppia ja liukua veteen. Isälläni on ihana videon pätkä, missä Martha keikkuu sen lemppari kivellä ja laskee siitä kuin liukumäestä konsanaan veteen uimaan. Ja oli kuulemma toistanut samaa monen monta kertaa viikon aikana. Pitäähän lapsilla vesiliukumäki olla, eikö! =)