Epävirallinen näyttely

Siskoni Cami esitti tänään Otto-cockerimme epävirallisessa näyttelyssä Riihimäellä.
Otto veteraaneissa voitti luokkansa ja pääsi BIS-kehään. Valitettavasti sitä emme jaksaneet odotella, sillä tuolla kesti ja kesti ja kesti... Hivenen epäonnistuneet järjestelyt.

Laitan tähän kuvankin vielä Otosta myöhemmin.
Tuomari kehui kovasti Ottoa, kun se on niin upeassa kunnossa oleva veteraani. Hampaat on siistit ja turkki hyvin kiiltävä ja tuo koira liikkuu vielä hyvin. Joskin aluksi vähän laiskan näköisesti, mutta siitä se reipastui, kun vauhtiin pääsi =)
Cami on kyllä tehnyt niin upeaa työtä Oton kanssa. Ottaen kuitenkin huomioon, että Otto on vähän erilainen cockeri ja se ei todellakaan ole mikään harrastuskoira ollut. Ottoa ei ole juurikaan kiinnostanut mikään tekeminen (paitsi omaehtoinen) ja näyttely juttuja tuo on inhonnut aina! Nykyään se kulkee häntä heiluen näyttelypaikalla ja kehässäkin sillä häntä heiluu. Ja malttia on saanut Cami Otolle; enää tuo pieni cockeri poika ei makaa selällään kehässä vaan pystyy olemaan neljällä tassulla koko ajan.
Muutenkin mm. agilitya ajatellen Cami kävi Oton kanssa epävirallisissa kisoissakin :) Hienoa Cami!


Martha oli vaan hengailemassa tuolla näyttelyssä. Haki kokemuksia toisista koirista ja etenkin siitä, ettei kaikki aio pentukoiria syödä. Tosi hyvää teki Marthalle ja tuo puppe käyttäytyi niin loistavasti tuolla. Olen ylpeä pikku villiviikarista =)

Lupu in memorian

Tänään kantautui surullinen uutinen, kun kasvattini ensimmäisestä pentueesta Lupu on nukkunut pois kuukautta vaille 12-vuotis päiviään.

Luckystone's Dark Daisy "Lupu"
25.8.2003-5.7.2015

(C)A.Väyrynen

(c) S.Siltanen

Lupu nuorena agility kisoissa

Kiitos Saija, Jussi ja Saijan vanhemmat Lupun äärimmäisen hyvästä hoidosta näiden vuosien aikana. Lupu ei olisi voinut parempaa kotia saada.
Nuorena Lupu oli lupaava agility koira, mutta ikävä kyllä iho- ja korvaongelmien lääkitysten takia harrastus ura loppui melko nuorena.

Lupu oli todella iloinen, pieni pallohullu walesi. Lupu siirtyi eläkepäivien viettoon Saijan vanhemmille, jossa se sai jakamatonta huomiota osakseen. Lupu selvästi nautti elostaan.

Voimia suruun Lupun kotiväelle!

Kuulumisia pitkästä aikaa

Tavattiin tuossa taannoin pitkästä aikaa ystäväni Ailan kanssa kera Ailan stabyhoun pentujen. Nuo 9-viikkoiset naperot pääsivät ensimmäistä kertaa metsään ja tapasivat uuden tuttavuuden, Marthan.

Martha osasi niin kovin nätisti leikkiä itseään hyvin paljon pienempien pentujen kanssa, se oikein asettautui välillä maahan samalle tasolle pienten kanssa. Hieno Martha ja aivan kertakaikkisen upeat pikku-pennut. Niin rohkeita ja reippaita kaikki!

Martha @6 months with little 9weeks old stabyhoun puppy (kuvat A.Murto)

Kiitos Aila ihanista kuvista!

 

 

Marthasta on kasvanut kyllä upea nuori walesi neiti. Onhan se aika villi ja vallaton tapaus, mutta kovin oppivainen ja aina niin iloa ja valoa täynnä oleva pentu.

Martha on saanut lempinimen Batman, kun se on melkoisen menevä ja loikkiva tyyppi. Sillä tassut heiluu suuntaan jos toiseen ja se tosiaan loikkii ja hyppii liikkuessaan jokseenkin vauhdilla eteen päin. Hepulijuostessaan se peippaillee kavereita mennessään, se on niiin huvittava näky =)

 

Martha on tosi sopeutuvaisen oloinen tyyppi. Hevostalleilla se on käynyt ja ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen se on ollut kuin olisi kasvanut maalaistalossa hevosten, vuohien, ponien yms. eläinten kanssa. Viimeksi se koitti leikittää itseään monta kertaa suurempaa suomenhevos-herraa..  Itsesuojelu vaisto? Martha kysyy, mikä se on?

Onneksi tuo siskoni ratsukaveri on niin tottunut koiriin, ettei se hätkähtänyt nuoren pentukoiran lähentelystä. Äkkiä Marthakin hoksasi, että ei. Ei tuo kaveri leiki ja jätti hevosen rauhaan ja rallatti omia reittejään.

 

 

Hertta on voinut edelleen suhteellisen hyvin selkä ongelmiensa jälkeen. Ihan entisellään tuo ei kuitenkaan ole, vaikkakin reipas ja iloinen häslääjä se taas on. Pitkä ja raskas kipujakso vei selvästi

kuitenkin todella paljon voimia Hertalta ja se toi harmaita hapsuja reilusti mukanaan Hertalle. 

Kipujen ollessa pahimmillaan Hertta ei pystynyt liikkumaan juurikaan ja sillä meni aika pitkään siitä toipuessa. Hertta on saanut vanhempieni luona toipua rauhassa ja liikkua täysin vapaasti omien voimien mukaan.
Nyt on alettu pikku hiljaa enempi taas liikkumaan Hertankin kanssa.  Lämpimämmät säätkin tuli sopivasti ja voidaan uimassakin alkaa käymään silloin tällöin. Siitä Hertta tykkää. Varovainen vain saa olla, sillä tuo koira on muutenkin vilu herkkä (ihan kuin omistajansakin :D ). En halua, että se saa kylmää ja se toisi uusia ongelmia tullessaan.

Homeopatiasta löytyi Hertalle apu, ei tästä perus lääketieteestä ollut apua lainkaan. Päin vastoin. Onneksi homeopatia on auttanut.

Olen  iloinen, kun saimme jatkoaikaa yhdessä. Minun rakas varjoni. Ei vielä ole Hertan aika lähteä mihkään. Sillä on vielä paljon annettavaa meille ja etenkin tuolle pikkuneidille pitää opettaa vielä vaikka ja mitä elämästä.
Hertta on myös hyvä esimerkki Marthalle nyt ulkoillessa ja vieraiden koirien kanssa. Hertta on niin rauhallinen ja viilipytty näissä kohtaamis tilanteissa.

 

Marthan kimppuun siis hyökkäsi täysin syyttä ja varoittamatta pentujen leikkikerhossa vanhempi koira. Vaikka Martha alistui täysin, niin toinen vaan tuli entistä kovemmin kimppuun. Todella kurja tilanne ja näytti kovin hurjalta kun Martha ei osannut yhtään puolustautua tilanteessa ja näki, miten hätääntynyt se oli siellä alla alistuneena toisen purressa...

Huh. En olisi halunnut tällaista kokea, etenkään pennun kanssa.

Martha selvisi kuitenkin onnen kaupalla vähäisillä, pinnallisilla vammoilla. Osittain täysin tuon ansiosta, ettei se osannut puolustautua. Tiedä mitä siitä olisi tullutkaan, jos olisi edes jollain tasolla koittanut puolustautua. Martha kun oli täysin altavastaaja jo kokonsa ja voimiensa puolesta.

Fyysiset vammat olivat onneksi tilanteeseen nähden vähäisiä, mutta henkisellä puolella asia onkin eri.

Olihan tilanne aika hurja varmasti koirankin silmillä katsoen. Henkiset vammat onkin jälkeen päin vasta tulleet esille.

Marthaa arveluttaa nyt jonkin verran haukkuva tai rähisevä, kohti tuleva koira/koirat. Silloin on pakko reagoida tilanteessa, kun se ei selvästikään ihan luota minun hoitavan tilannetta.

 

Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen siihen, miten oppivainen Martha on. Se on niin ahne ja helposti leluillakin motivoitavissa.  Ollaan hurjasti edistytty jo lyhyessä ajassa ja uskon, että eiköhän se tästä vielä korjaannu tämäkin asia.

Martha on ollut niin kiva lenkki kaveri, kun se on ollut utelias, ystävällinen ja leikkisä vieraidenkin koirien kanssa. Olisi kiva saada se sama heppu mielellään takaisin.

 

 

Sumon kaksi tytärtä, Benchmark T-pentueen Manta ja Wendy kävivät pitkästä aikaa kyläilemässä omistajansa kanssa. Ei olla ehditty pitkään aikaan tapaamaan.

Tyttöset on jo miltei 7-vuotiaita. Mihin ihmeessä nämä vuodet katoaa? Ei siitä nyt millään voi olla niin pitkä aika, ei millään =) Muistan kuin eilisen Anett:en kyläilyn Natan kanssa ja sen kun pennut syntyivät. Saatika se hetki, kun pääsi pikku väkeä katsomaan.

Olin niin kovin iloinen, kun ystäväni aikoivat heille siitä pentueesta tytön, Mantan, ottaa. Ja myöhemmin aikuisena kodinvaihtajana jengiin liittyi vielä Mantan Wendy siskokin.

Olen ollut niin onnellinen saadessani seurata läheltä näiden neitojen elämää. Niissä on niin paljon isäänsä ja etenkin luonteessa. Manta etenkin on ihan Sumon kopio luonteensa puolesta, joskin on siinä kyllä ulkonäössäkin isäänsä :)

Kiitos Einelle, että tulitte käymään. Marthakin tykkäsi uusista kavereistaan.

Photos

Kesä on tullut ja on ihana nauttia aurinkoisella säällä ulkoilusta. Joskin kovin kylmähän vielä on ollut, minä toivoisin paljon lämpöisempiä kelejä kyllä. Onneksi ei vielä ole kesäloman aika, niin ehkä sitä ehtii vielä helteitäkin tulla. Yhtään etelän lomaa ei nyt kesällä ole tiedossa, talvella ehkä Espanjaan :P  

 

Herttis on niin virtaa täynnä taas ja selkä ei ole vaivannut enää yhtään. Nassusta se selvästi harmaantui kevään koettelemusten aikana, mutta muuten on energia taso palannut ja ollaan naurettu moneen kertaan tuon koiran ikää. Oliko se 9vuotta vai oikeasti 9kk :D Sen verran touhukas, leikkisä ja vallaton tuo koira on taas.

Ihana nähdä Hertta niin omana itsenään. Kevään kipukohtaukset oli jotain niin kauheata katsottavaa itselle.. Onneksi kerrankin näin päin ja nyt vaan toivon todella hartaasti tilanteen säilyvän näin hyvänä pitkän aikaa.

 

Herttis rakastaa edelleen joka sielun sopukallaan, kun yhdessä touhutaan. Kaivettiin talviteloilta agility esteitä pihalle ja otettiin sen kanssa kevyesti pientä höntsäilyä. Voi pojat (ja tytöt), kun voi joku koira olla onnellinen!

 

CH Luckystone's Especial Jewel "Hertta" in her summer outlook.
Hertta sai kesälookin, ekaa kertaa elämässään leikkasin tuon koiran turkin noin lyhyeksi (joku fiksu älynväläys..). Ehkä siihen tottuu ajan kanssa...

And here is my sweet little princess.. Hoops, I mean the hooligan =) 

Martha villikko on myöskin jo aika taitava tokoilija :) Tai ainakin asennetta löytyy. Siihen panostetaan kaikessa lajissa näin alkuun, että asenne tulee olemaan kohdillaan.

Viimeisimpänä vaan ei vähisimpänä kuva kauniista pikkuneidistäni, kun käytiin epävirallisessa näyttelyssä taas treenailemassa. Tuomari tykkäsi Marthasta kovasti ja kehui sitä äärimmäisen kauniiksi ja todella upea liikkeiseksi :)

 

 

Above you can see some photos of my dogs Hertta (CH L.Especial Jewel) and Martha (Cormallen Sunshine).
Hertta have had back pains and she was very sick. She just dangled another paw and did not put weight on it and she cried a lot. She also was very peacefull what she isn't at normally.

Now it seems that we have managed to survive through the worst time and Hertta is doing very well at the moment.
 
Martha is growing so fast and she really is already 6months old. It's amazing how fast time flies. In my oppinion is that it was like yesterday when I was in Spain and got my sweet darling.. And now she is almost like a adult welshspringer. Where this all time has gone?  

Kesä on jo ovella

Tänään haettiin veljeni iki-ihana Mini-muori hoitoon hetkeksi aikaan ja vietettiin laatuaikaa lenkkeillen pitkästi metsässä. Velmu ja Martha nautti suunnattomasti, Minikin kyllä kun nuoriso vaan piti etäisyyttä ;)
On se kyllä hauska veitikka tuo Minikin.
Ihan hirmuisen paljon on äitiinsä Ladyyn kyllä tullut ja näin vanhempana (miltei 12-vuotiaana) se on niin Ladyn näköinenkin.
Mini on edelleen tosi reipas ja nauttii ulkoilusta ja pitkistä lenkeistä. Hyvin lähtee 10kilsan lenkeille ja juoksu/pyörälenkeille. Mini onkin tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen. Vähän vanhuuden höppänä se alkaa olemaan ja kuulon heikentymää on havaittavissa. Muuten niin reipas ja iloinen neiti edelleen.
Voi miten sitä aina iskeekin kova ikävä Sumoa tässä kohtaa...

Aurinkoisella ja lämpöisellä säällä päädyttiin myös ekaa kertaa tälle tulevalle kesälle uimaan :O
Kamalan kylmää vesi oli vielä, mutta Velmu opetti Marthalle uimisen jalon taidon. Melkoinen vesipeto Martha tuntuu olevan ja uikin heti kuin vanha tekijä =) Mini vanhemman oikeudellaan ehti aina välillä varastaa nuorison lelut, kyllä piti nuoriso joukolla kiirusta ehtiä ennen Miniä noutamaan kepit tai lelun.


Nyt on taas kevään juhlasumat juhlittuna ja aika käydä odottelemaan ihanaa kesää.
Ihanaa alkavaa rentoa kesää!

Flying dog

Martha 6kk

Niin se aika oikeasti vierähtää huimaa vauhtia, etenkin tällaisen pienen suloisen vauhti-riiviön kanssa :D
Martha siis täytti jo puolivuotta. Tuntuu, kuin se olisi ollut minulla aina eikä se ole koskaan ollut pieni vaan aina tuollainen saman kokoinen sporttinen lihaksikas neiti :)

Martha 6months age

Ja tällainen se oli 12viikkosena :)

Minusta Martha ei ole kasvanut ollenkaan, vaan on edelleen tosiaan samanlainen pieni pusukoira kuin se oli minulle tullessaankin.
Vaan onhan tuo oikeasti kasvanut, huimaa vauhtia vieläpä. Marthan kasvu tahti on ollut todella huima, jopa reilun kilo per viikko. Ei meillä ole koskaan aiemmat walesit noin vauhdilla kasvaneet. Marthalla on ollutkin kyllä melkoiset kasvupatit etutassuissa ja se jopa vähän käänsi jossain vaiheessa Marthan ranteita ulospäin. Nyt tassut on huimasti suoristuneet, joskin kasvupatit on vielä aika moiset.
Vaikka Martha on hyvin hoikka neiti, on sillä elopainoa hurjasti eli vahva luusto ja lihakset painaa paljon. Minin kanssa nämä tuntuivat olevan saman kokoiset jo.
Viimeksi epävirallisessa näyttelyssäkin tuomari kehui Marthan upeata kuntoa, kun se on niin tiivis ja lihaksikas neiti. Ja liikkeet on todella upeat.
Martha sijoittuikin siellä reilu parin kymmenen pennun joukosta neljänneksi :)

Martha on muutenkin kyllä hauska pieni walesin alku. Erilainen yksilö, mutta vallan hupaisa tapaus.
Pieni termiitti on ehtinyt tehdä ja touhuta vaikka ja mitä, mutta suuremmilta haavereilta onneksi on vältytty. Puhelin ja kaukosäädin on neidin kiinnostuksen kohteita ja niitä on hyvin mutusteltukin ja uudelleen muotoiltu (käyttökelvottomiksi), mutta muuten on vahinkolista jäänyt ihmeen lyhyeksi.
Yksinollessaan Martha ei onneksi touhuile, vaan osaa olla nätisti. Kaikki tuhorintaman touhut tapahtuu jonkun muun ollessa kotona.

Hertta on edelleen voinut vähintäänkin kohtuullisesti. Ei ole kipukohtaus jakso uusinut. Onneksi.
Hertta on ollut todella iloinen ja leikkisä oma itsensä.
Ollaan varovasti taas yhdessä nautittu kesästä ja vähän jopa taas tokoiltukin. Voi hitsi, miten paljon Hertta siitä nauttiikaan! Koskaan aiemmin ei ole kitissyt eikä ääntä käyttänyt treenatessa, mutta nykyisellään se on niin intoa täynnä yhdessä treenailessamme. Minun ihana pikku varjoni <3 p="">

 

Ihanaa kevättä!

Iloa ja valoa tulvahti taas elämään uskomaton määrä, kun Hertta selvästikin on nyt paremmassa kunnossa! Ihme siis tapahtui ja kovin vaikea sekä pitkä kipujakso onnistuttiin kuin onnistuttiinkin mitä ilmeisemmin voittamaan, vaikka tosi koville se otti. Hertta ei nyt näyttäisi olevan kipeä ja se on piristynyt ihan silmissä ja taas jaksaa/pystyy & kykenee leikkimään Marthankin kanssa :) Ihana pieni rakas varjoni jatkaa taas seuraamistani. En tiedä, koska olisin siitäkään ollut näin iloinen, mitä nyt olen!

Velmun, Marthan ja Oton kanssa on touhuttu sitten vaikka ja mitä tässä välissä.
Velmun agility vaihtui kesäaikaan ja niin kouluttaja kuin treenipäivä & aikakin vaihtui. Taas on kerrassaan huippu koutsi meillä. Velmu on edistynyt hirmuisen paljon ja sen kanssa on tehty kasvattaja-Marian neuvoilla niin vahvat pohjat lajiin, että se alkaa näkymään pikkuhiljaa :)
Kesällä sitä pitäisi alkaa kyllä viimeistään kisakalenteria selailemaan.
Martha on käynyt Velmun treeneissä hengailemassa ja totuttelemassa vaan olemiseen muiden treenatessa. Ollaan myös hyödynnetty tilaisuutta ja pikkusen pohjia alettu Marthankin kanssa tekemään. Asennetta tuolla pentusella tuntuu olevan, mutta se ei enää yllätä. Martha on kuin mini-Velmu.

Marthan ja Oton kanssa käytiin taas epävirallisessa näyttelyssä, match showssa. Se meni enemmän kuin loistavasti näillä kahdella. Otto oli veteraanien neljänneksi paras. Tuomarina oli vielä spanieleiden ulkomuototuomari, joten ihan kivasti senkin huomioon ottaen :)
Martha esitti pentuluokassa parastaan kyllä. Se päätti olla vallan reipas ja niinhän se olikin. Häntä heiluen taas viuhui menemään välillä vähän kenguru bensalla varustettuna, mutta muuten kovin nätisti. Martha sijoittui sitten lopulta reilun 20 pennun joukosta neljänneksi. Kovin reipas Martha jaksoi olla, vaikka lopussa kyllä näkyi väsymyksen iskevän. Autoon päästyä kävi saman tien unten maille. Iltauni aikakin pääsi yllättämään.

Käytiin Marthan ja Velmun kanssa myös jäljestämistä treenaamassa viikolla.
Martha pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan lintuun ja jäljestämään.
Ei jäänyt kyllä yhtään epäselväksi, mikä olisi Marthan oma laji. Vauhdikas ja tosi tarkka nenäinen neiti, jolla oli hirveän kova hinku jäljelle.
Hyvin varman oloinen menijä, vaikka ensimmäistä kertaa jäljellä olikin. Olipa hienoa nähtävää :) 
Eiköhän sitä aleta ihan verijälkiäkin tekemään ainakin koiran iloksi. Itse olen niin umpisurkea suunnistaja (vaikka olen aikoinaan suunnistuskoulujakin käynyt), että taitaa kyllä mejä-kokeet jäädä vain haaveeksi..

Tuolla se jälki menee, minä niin tiedän sen. Päästä jo, päästä jo minut liikkeelle pliis!

Ja sitten mentiin nenä kiinni maassa

Minä otan sitten tämän, kiitos.

Velmukin tykkäsi suunnattomasti jäljestämisestä ja meni kuin juna suoraan jälkeä pitkin. Kulmat merkkasi tosi tarkasti ja omi kaadon itselleen (nappasi sen suuhun), joskin luovutti myös käskystä sen nätisti.

Velmun kanssa ollaan pentuaikoina käyty peltojälkiä tekemässä, mutta se on kyllä ihan eri laji tähän laahausjälkeen verraten. Velmulla on tosi kova riistavietti ja sen kanssa on vähän näitä lintu juttuja treenailtu. Velmu on hyvin innokas noutamaan lintua (tai itse asiassa mitä vaan) ja sitä kiinnostaa linnut järjettömästi. Erilainen paimenkoira.
 Ollaan vitsailtukin monta kertaa, että osta paimenkoira niin saat lintukoiran. Luin kyllä jostain lehdestä aikanaan yhdestä paimenkoirasta, jonka kanssa metsästettiin. Oli kuulemma aika poikkeus yksilö..