E-pentueen  veljes sarjasta Kodakin kävi kyläilemässä reilun viikko sitten. Ihanan aurinkoinen Kodakin on. Niillä on etenkin Simban kanssa todella paljon yhteistä ja ei ulkonäön perusteella voi erehtyä, että ovat veljeksiä :) Iloiset ja touhukkaat, todella reippaat pojat.
Koda on korva ongelmista kärsinyt ja joutuu ajoittain lääkärillä vaivojen takia käymään. Koda kuulemma tykkää mennä eläinlääkärille. Häntä viuhtoen ja aivan täpinöissään käy eläinlääkärin vastaanotolla. Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, eikös sitä niin sanota :D Koda on kyllä ihan fiksu koirakin, että ei se taida tässä tapauksessa paikkaa pitää. Ihana Koda :) 


Otto elelee meillä Hertan kanssa. Vaikka Hertta osaa olla yksinkin, niin onhan sekin silti aina tottunut elämään toisten koirien kanssa ja se kaipaa kaveria. Näimpä Oton muutto tänne meille oli aika looginen juttu.
 Otto vielä jotenkin stressaa välillä Sumon ja Neron läsnäolosta ja niiden kanssa elosta ja on taas puolestaan viihtynyt meillä todella kivasti.  Ja on suht rauhallista elämä muutenkin täällä meillä.
 Otto on jotenkin tosikko luonteeltaan ja vahtivainen cockeri. Ihmisiä toi koira rakastaa ylikaiken!
Pentu aikoina Otto oli kova poika Hertan kanssa leikkimään, mutta jotenkin tuo Oton tosikkomaisuus sitten kai on vaikuttanut, eikä se ole enää niin leikkisä ollut. Ja välillä on vaikuttanut siltä, ettei Otto edes osaa leikkiä.  Toki nyt Hertta on taas opettanut Ottoakin leikkimään. Hertta itsessään on tosi leikkisä koira ja se kyllä yrittää monta kertaa päivässä saada Oton leikkimään. Otto tuntuu tykkäävän. Lelut vähän kärsii, kun vetoleikkejäkin leluilla leikkivät.  Otto on aika symppis tapaus =)

Jadea on edelleen kova ikävä :( 

Olen niin kovin kiitollinen, että sain Jaden elämääni ja yhdessä saatiin reilut 12vuotta viettää.
 Oli Jade niin hieno koira, kultaisella sydämellä varustettu.
Samalla on tullut muisteltua Ladyakin. Ladykin olisi nyt tammikuun lopussa täyttänyt jo 16vuotta...

Lomailua ja Simban vierailu

Itse kävin etelän matkalla vähän pattereita lataamassa ja täytyy sanoa, että kyllä tämä arkeen paluu on aina yhtä kauheeta etelän lomien jälkeen. Täällä Suomessa on niin kylmä!
+25 oli lomalla likimain joka päivä lämmintä ja aurinko paistoi useimpana päivänä aamusta iltaan eli hyvin tarkeni. Ja se valoisuus. Teki mieli hakea se aurinko matkalaukkuun ja tuoda tänne. Täällä kun on niin harmaatakin ja ankeeta, etenkin tänään miltei vesikelissä (+1astetta).

 

 

 

 

 

 

Paljon on taas uusia kokemuksia tuoltakin reissulta. Kotimatka sinivalkoisin siivin oli jokseenkin kokemus. Tai no, elämäni kauhein lentomatka. Kuten kapteeni sanoi, sääilmiöitä on luvassa monen sorttisia.
Ei jäänyt epäselväksi ne sääilmiöt, koko kone huomasi kyllä ne. Voi lentoemoja (ja setiä), kyllä niilläkin oli aika työntäyteinen lento.

Veljeni hoiti koirani. Ja oli tosi hyvin mennyt koirilla hoidossa! Herttis oli tuttuun tapaan vähän hämminkiä aiheuttanut ovien availulla. Sisällä ei pidetä ovia kiinni, se on turhaa. Koko talo vaan spanieleiden käyttöön, kiitos. Ainakin Hertan mielestä ;) Ja ulko-oviahan se avaa vähintään yhtä näppärästi. Osaa Hertta itse ulkoiluttaa itsensä ja kaverinsa. Tuo koira tykkää selvästi tollasista pikku "askareista".

 

 

Eilen kävi Simba herra (L.Easy Fellow) 7-vuotis synttäreiden kunniaksi trimmauksessa. Ihanan iloinen ja reipas Simba on, edelleen :)
Simballa on turkki vähän kiharuuteen taipuvainen, mutta ihan siisti koira siitä trimmauksen myötä taas tuli. Turkki on tumma ja kiiltävä edelleen.
Terveenä Simba on edelleen saanut olla, ei ole eläinlääkärin luona joutunut vierailemaan. Se jos mikä on kiva kuulla. Luonteeltaan Simba on edelleen leikkisä ja sosiaalinen koira. Tulee hyvin toimeen vieraidenkin koirien kanssa. Muitta mutkitta se täälläkin kulkee :)
Niin on paljon käytöksessä samaa, mitä muillakin sisaruksillaan. 

E-pentueelle onnittelut

26.1 eli jo toissapäivänä E-pentue täytti jo 7-vuotta! 
Myöhästyneet onnittelut Rakkaille E:läisille eli Novalle, Eetulle, Simballe, Kodalle, Nanalle, Ilonalle ja omalle Hertalle =) Sisko-Gretan aika tuli aika lähteä liian aikaisin, mutta onnittelut Gretallekin sinne jonnekin pilvien reunalle.

Tammikuussa 2006

Niin ne vuodet kuluu, yllättävän nopeasti. 7vuotta sitten täällä me hoivailtiin Jaden parin päivän ikäistä pesuetta. Oli ne kyllä niin hurmaavan suloisia naperoita =) Ja Lallu oli niin kärsivällinen ja huolehtivainen pentusilleen.

Ikävä

Ikävä :´( 

Minulla on suunnaton ikävä sua, Jade <3 br="br">

Jade just 12-vuotta täyttäessään

Jade kavereiden Wendyn & Mantan kanssa

Lady ja Jade, mun rakkaat mummeli-koirat..

Jade niiiiiiiiin suloinen. Mun oma Lallu.

Yleensä kirjoittaminen on minun tapa surra, mutta nyt en vaan oikein osaa pukea tunteita sanoiksi. Ikävä on kova. 

Jade oli minun ihka ensimmäinen oma koira ja kertakaikkiaan hieno koira olikin. Jade oli niin lempeä, ystävällinen, iloinen hännänheiluttaja. Ei mikään päätön koheltaja, vaan selvästi arvokas rauhasta nauttiva. Jade oli vallan tunteikas koira, se kyllä osasi osoittaa mieltään ja todella iloita kun ilon aiheita. Ja niitähän oli Jadella paljon :)
Jadella oli myös paljon asiaa, se jutteli paljon. Uskollinen minun koira.
Jadella oli aina tapana haluta nuolla minun naama kunnolla, kun olin jossain ollut ja palasin kotiin. Kun kävin lattialle selälle makaamaan, Jade kiipesi vatsani päälle makaamaan. Nenävaras se yritti olla aina myös ollessaan kovin iloinen. Se oli Jaden tapa osoittaa minulle onneaan. 

Jade tykkäsi nukkua aina lähellä minua, yleensä sängyssä se nukkui jalkojeni päällä. Toki Hertan ollessa pois kotoa, Jade halusi aina ängetä ihan kainaloon.Suloinen kaveri.

Jadella oli niin pehmeä ja silkkinen turkki (paljon pehmeämpi kuin muilla koirillamme), jopa silloin kun turkki ei ollut parhaimmillaan. Kiharuutta turkkiin ei silti koskaan tullut. Väriltään Lallu oli aina haaleampi ja ikää myöten tietenkin harmaita hapsuja tuli ja väri haaleni vähän entisestään.

Olen aina sanonut, että ottaisin vaikka 10 Jadea, jos saisin just samanlaisina ne kaikki. Sain Jaden tyttären Hertan, mutta eihän toista Jadea ole. Eikä ikinä tulekaan. Olen silti iloinen, että minulla nyt on Jaden tyttö.

Olen aina sanonut Jadesta, että se on spesiaali koira- sillä on ihan oma paikkansa mun sydämessä.  Niin erityinen koira Jade on minulle.

Jade

" Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut 

 Ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

Olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.."

~Kaija Koo; Jos sua ei ois ollut~

 
Ensimmäinen päivä ilman Jadea. Ilman tuota rakasta erityistä lempeätä luppakorva eläintäni. En edes osaa sanoa, miten kurjalta se tuntuukaan.

On vaan onni, että minulla on Jaden tyttö jotain lohtua tuomassa.

Silti tuntuu, että kotoa puuttuu nyt jotain. 

Jade oli niin vilpittömästi minun koira ja minä olin sille selvästi kaikki kaikessa. Etenkin viime päivinä.  Ja Jade oli minulle tärkeä spesiaali kaveri.

 

Yksi on poissa..

Alexway's Ps to Doniol
"Jade" 

31.10.2000-2.1.2013

Niin tuli aika suurten kyynelten... 

Anteeksi Lallu kyyneleet nää, 

ne on ainoastaan rakkautta ja ikävää. 
Mulla ON NIIN ikävä sua, että tekee ihan kipeää..

Meidän rakasta ihanaa, suurta koirapersoona Lallua

 suuresti ikävöiden

Jonna & Hertta-tyttösi

ja tietty muu perhe

Joulua ja raketteja

Joulu oli, ja meni. Totuttuun tapaan perheen ja suvun kanssa vietettiin Joulua, koirat myös :)
Jade ja Hertta on jostain syystä hitusen erimieltä yhteiselosta, mutta kyllä ne Jouluna saman katon alle mahtuivat. Minikin tuli aaton viettoon muiden mukaan.
Joululahjat oli koirille mieleisiä ja kinkkua vahdattiin monen silmäparin toimesta :D
Aatonaatto iltana Jade meinas varastaa koko kinkun, kun se jäähtyi pöydällä ennen jääkaappiin laittoa. Nopeat syö hitaat, vai miten sitä sanotaankaan.

Pikku- Nero oli hitusen innoissaan koko joulu hälinästä. Viimeksi Jouluna Nero oli vain 3vrk:n ikäinen, että voidaan kai sanoa että miltei ekaa kertaa koki kaiken touhun ja tohinan.
Kuusi säilyi pystyssä vaikka Nero teki parhaansa ;) Se oli vaan niiin ihana ja siihen vaan jotenkin monta kertaa päivässä törmäsi. Hassu pentu. Koristeet kuitenkin sai olla kuusessa Nerolta rauhassa. Jotain hyvääkin :)
Aattona Nerokin avasi omat paketit, ihan kuin se olisi ennenkin lahjoja availlut..


Vuoden vaihdetta hitusen tuli ennalta pelättyä. Nerohan pelkää ihan kauhean paljon ukkosta, joten hieman epäilyjä raketteihin suhtautumiseen oli. Mutta täysin turhaan! Nero ei piitannut raketeista tuon taivaallista! Pihalle se halusi mukaan ja niin reippaana ja iloisena touhuili omiaan vaikka puolen yön tulitus oli aika moinen. Ihana pikkuotus :) Tuli myös todettua, että ukkosen pelko johtunee siis ihan vaan ilman sähköisyydestä, ei niinkään äänistä.
Tietysti isotkaan koirat ei raketteja pelkää, niin saipahan hyvää mallia isoistakin.


KIITOS kasvatin omistajille vuodesta 2012!
ERITTÄIN Hyvää ja Onnellista Uutta vuotta 2013 kaikille!