Ikävä

Ikävä :´( 

Minulla on suunnaton ikävä sua, Jade <3 br="br">

Jade just 12-vuotta täyttäessään

Jade kavereiden Wendyn & Mantan kanssa

Lady ja Jade, mun rakkaat mummeli-koirat..

Jade niiiiiiiiin suloinen. Mun oma Lallu.

Yleensä kirjoittaminen on minun tapa surra, mutta nyt en vaan oikein osaa pukea tunteita sanoiksi. Ikävä on kova. 

Jade oli minun ihka ensimmäinen oma koira ja kertakaikkiaan hieno koira olikin. Jade oli niin lempeä, ystävällinen, iloinen hännänheiluttaja. Ei mikään päätön koheltaja, vaan selvästi arvokas rauhasta nauttiva. Jade oli vallan tunteikas koira, se kyllä osasi osoittaa mieltään ja todella iloita kun ilon aiheita. Ja niitähän oli Jadella paljon :)
Jadella oli myös paljon asiaa, se jutteli paljon. Uskollinen minun koira.
Jadella oli aina tapana haluta nuolla minun naama kunnolla, kun olin jossain ollut ja palasin kotiin. Kun kävin lattialle selälle makaamaan, Jade kiipesi vatsani päälle makaamaan. Nenävaras se yritti olla aina myös ollessaan kovin iloinen. Se oli Jaden tapa osoittaa minulle onneaan. 

Jade tykkäsi nukkua aina lähellä minua, yleensä sängyssä se nukkui jalkojeni päällä. Toki Hertan ollessa pois kotoa, Jade halusi aina ängetä ihan kainaloon.Suloinen kaveri.

Jadella oli niin pehmeä ja silkkinen turkki (paljon pehmeämpi kuin muilla koirillamme), jopa silloin kun turkki ei ollut parhaimmillaan. Kiharuutta turkkiin ei silti koskaan tullut. Väriltään Lallu oli aina haaleampi ja ikää myöten tietenkin harmaita hapsuja tuli ja väri haaleni vähän entisestään.

Olen aina sanonut, että ottaisin vaikka 10 Jadea, jos saisin just samanlaisina ne kaikki. Sain Jaden tyttären Hertan, mutta eihän toista Jadea ole. Eikä ikinä tulekaan. Olen silti iloinen, että minulla nyt on Jaden tyttö.

Olen aina sanonut Jadesta, että se on spesiaali koira- sillä on ihan oma paikkansa mun sydämessä.  Niin erityinen koira Jade on minulle.