Valkeakoski, Itsenäisyys päivän näyttely

Tuomarina welsheillä (18kpl, josta 2puuttui) Kirsti Louhi. Kiva kokemus minulle vieraasta tuomarista :)

Alexway's Ps to Doniol "Jade" VET EH2
Sumon tyttö Benchmark Trofannol Tes "Wendy" AVOH
Sumo loisti poissaolollaan


Siskoni halusi loppusyksystä lähteä koiriemme kanssa näyttelyyn. Cami halusi Sumon viedä ja Nea Jaden. Siitä se sitten lähti. Oikein muita näyttelyitä ei ollut, kuin Tampereen perinteinen itsenäisyys päivän ryhmis. Näimpä tessut ilmoitettiin sinne.

Harmittavasti Sumo oireili korvaansa reilut pari viikkoa sitten, eikä lääkityksen varoajat ehtinyt mennä umpeen ja näin ollen Sumo ei sitten päässyt kehään.
Jade sitten vain lähti Nean kanssa kehäilemään :) Jade liikkui ja esiintyi vallan mainiosti ensikertalaishandlerinsa kanssa. Jaden liikkeitä oli ilo katsoa, vetristynyt mummeli liikkui niiiin hienosti, iloisesti häntä heiluen. Tuomarikin noita liikkeitä kehui, että hienot on 12-vuotiaan liikkeet =)
Muutenkin Jaden saama arvostelu on erinomainen- kiva saada noinkin hyvä arvostelu vielä 12-vuotiaalle welshi vanhukselle.

"Hyväntyyppinen, ikäisekseen hyvin liikkuva narttu, jolla hyvät pään linjat. Hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoiset, hivenen niukat kulmaukset. Hyvä rintakehä. Lyhyt lantio. Liikkuu takaa hieman ahtaasti. Arvokas luonne." Rodunomainen lähestyttäessä. Tulos VET EH2

Wendykin sai oikein kivan arvostelun, joskaan Wendya ei tänään kiinnostanut oikein esiintyä. Liekö neidillä ollut kylmä, sen verran halusi vain olla liikkeellä :) Tuomarin tervehti tosi iloisesti, siitä tuomari mainitsikin, että niin iloinen ja avoin luonne.
Wendy on kyllä niin suloinen ja todella sosiaalinen, ystävällinen tapaus.

Näyttely piti olla Tampereella, mutta se järjestettiinkin Valkeakoskella. Maneesissa silti edelleen. Ja jälleen kerran saatiin todeta, että toi maneesi joulukuussa on kyllä silkkaa hulluutta. Siellä vaan on niiiiin hirmu kylmä. Jadekin paleli fleecepuvusta ja manttelista huolimatta niin paljon, että hampaat sillä kalisi. Voi raukkaa!  Onneksi päästiin hyvin pian lähtemään ja autoon lämmittelemään. Jade pääsi lopulta takapenkille peitteidensä kera ja Mäkkäristä haettiin Jadelle euron hamppari (ilman sipulia tietty) lämmikkeeksi ;D


Kiitos Eine (kuin myös siskoni)taas näyttely seurasta!

Jaden synttärit

Jade, Alexway's Ps to Doniol, täyttää huomenna 31.10 jo 12 vuotta!

Jade on tosi virkeässä kunnossa edelleen ja jaksaa hyvin mm. lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä. Nero pentu on tuonut Jadeen paljon nuoruuden iloa ja leikkisyyttä. Neron kanssa Jade jaksaa pitkiäkin aikoja leikkiä :)
Jade on oikein kiltti ja pitkäpinnainen ikäneito =)

Jade, tuo maailman suloisin & rakkain harmaahapsi <3>

LUNTA!

Ensi lumi satoi tännekin maailman kolkkaan viime yönä =) Miten ihanaa!! Aurinkokin alkoi puolen päivän hujakoilla paistamaan. Voi että on upea keli!

Hertta oli ihan tohkeissaan aamulla, kun ikkunasta katseli ulos. Pihalle päästyämme laskin sen vapaaksi ja se vaan mennä viiletti ja nautti selvästi lumen tulosta. Ja söihän toi sitä lunta niin reippahasti, että piti sit oksentaakin. Kiva kaveri, onneks ei osunut matolle ;)
Otto ei nyt ihan ollut mukana, et miks kaiffari noin ilakoi.

Mitään erityistä kurjuutta kummempaa ei meille kuulu. Itsellä on ollut paljon töitä ja niiden parissa oon saanut tehokkaasti väsytettyä itseni. Eipä ole sitten kummempaa koiramaista eloa ollut. Sumon ja Hertan kanssa on tokoiltu vähän vaihtelevasti. Terveysasiat on vähän pitäneet varpaillaan, mutta tällä hetkellä taas näyttää ehkä hitusen valoisammalta.

Sain aivan loisto uutisia viime viikonloppuna, kun Sumon Manta-tyttö (Benchmark Taw Cymraes) kävi tokoilemassa Kangasalalla hienon VOI2 tuloksen. Ykköstulos jäi niin pienestä kiinni, ilman yhtä nolla-liikettä olisi ykköstulos ollut hieno :) Hienoa Eine & Manta, upeaa työtä! Tämän parivaljakon tokoilua on hienoa katsoa, koira selvästi nauttii tokosta ja tekee todella vauhdilla & innolla töitä.
Tsemppiä siis jatkoonkin!


Eilen käytiin peltomaisemissa lenkillä Oton ja Hertan kanssa. Koirat paineli kaislikossa leveiden ojan pohjia myöten ja touhusivat ryteikössä ihan onneissaan. Hertta sai vainun linnuista ja ei mennyt kuin hetki, kun nosti 2 fasaania siivilleen :)
 Sen jälkeen ei kaik mennytkään kuin filmissä. Otto haistoi fasut ekana, mutta nosti kuonon maasta hitusen liian myöhään.  Lähti leveän ojan yli uimaan fasaanien perään. Se kun ei kuule kunnolla, en jaksanut rääkyä sille. Hertalle annoin käskyt ja niin vaan meni vielä tovin perään. Pysähtyi, kun kunnolla käskin ja kääntyi samantien kannoillaan. Tuli käskystä kiltisti luokse. Ottokin kääntyi sitten kannoillaan ja ei lähtenyt perään sen pitemmälle. Pilli, oi pilli. Se koristi kotona oven kahvaa.. Siellähän se auttoi hurjasti.
Hitsi, olis saatu fasaani paistia, kun vaan joku olisi ne alas ampunut. Hertta olisi kyllä noutanut ne. Otosta en tiedä. Se kyllä noutaa kuivalla maalla, mutta eipä se ole koskaan vedestä kuin riistapukkia noutanut. Huomasin, että jotain on jäänyt cockerilaiselle opettamatta..

Jäljestystä

Ollaan siskoni kanssa tehty koirille verijälkiä. Tuo jäljestys kun on ihan selvästi noille hurtille mieleen ja ainakin se on kevyttä harrastusta myös meidän veteraaneillekin :)

Eilen kävin aamutuimaan vetämässä metsään jälkiä ja alkuillasta koirat pääsi nuuskuttelemaan jäljille. Jäljet oli n. 8-9h vanhoja.

Otto pääsi ensimmäisenä jäljelle. Siskoni sai ohjata koiria, harjoitusta hänellekin.
Otto osaa aina yllättää, niin tälläkin kertaa. Otto on vaan kerran pari aiemmin ollut jäljellä. Mutta pitäisi ihan tosissaan useamminkin tehdä jälkiä sille; se selvästi nauttii tuosta. Vaikka Otto onkin sellainen höselö ja touhukas, niin jäljelle se rauhoittuu ja löytää jostain keskittymiskyvynkin mukaan. Eilen jäljestys oli alkuun hurjan vauhdikasta (olisi pitänyt perässä juosta) joten piti vähän himmailla Oton menoa. Se vähän häiritsi koiraa ja alkoi enempi pyöriä jäljen sivussa. Kun sai taas vauhdikkaammin mennä, meni siksak kuviota jäljen molemmin puolin käyttäen maa ja ilmavainua. Kulmat merkkasi haistellen ja teki tarkastus lenkit ja jatkoi hienosti jäljelle. Kerran meinasi lähteä paluujäljelle, mutta löysi itse takaisin oikeaan suuntaan. Muutamat kerrat kyseli myös vähän tukea. Kaadolla ei nyt valitettavasti ollut sorkkaa, se unohtui pakastimeen :/ Näimpä Otto käyttäytyi tosi välinpitämättömästi kaadolla,vaikka ruokaa saikin palkaksi.
 Muuten meni tosi hienosti Oton jälki hommat.

Hertta oli kuin juna jäljelle päästyään. Se kihisi kotona intoa, haistettuaan verisientä. Sama jatkui metsässä. Hertta meni tiukasti maavainulla koko ajan edeten häntä hurjasti vispaten, muutaman kerran lähti ilmavainulla jäljen sivuun, mutta palasi maavainulla jatkamaan. Kulmat merkkasi tosi tarkasti haistelemalla. Kerran jäljen sivulta tuli joku parempi haju ja meinasi lähteä Hertta sinne hajun perään. Huvittava koira; se ikään kuin hypähti tajutessaan olevansa väärän hajun perässä ja kiireen vilkkaa jatkoi verijäljelle ;) Kaato olikin tosi tarkan tutkiskelun paikka. Kovasti olisi Herttiksen mieli tehnyt vielä jatkaa nuuskutteluja :D

Toi jälki homma on todellakin kivaa ja koirat tykkää ihan vietävän paljon. Jatketaan taas jälkien tekemistä, muutaman lepopäivän jälkeen.
Oli muuten huvittava hetki käydä kaupassa verta ostamassa. Kassa neiti katseli jaa että verta. Meinaat siis oikein kunnon vanhanaikaisia veriplättyjä ruveta tekemään. Johon minä, että joo en. Mä katsos kastelen sienen verellä ja ulkoilutan sitä sientä metsässä. Voi sitä kassa neidin ilmettä! :D Sain sitten vähän enemmän avata tuota sienen ulkoilutusta. Ihan kassa neiti innostui aiheesta ja siinä rupateltiin hyvä hetki. Kyllä tuli se kassa ihminen hyvälle tuulelle ja sai hyvät naurut itsekin =)

Porvoossa

Tänään tehtiin pikavisiitti Porvoon koira näyttelyyn. Pitkästä aikaa oli pakko päästä näyttelyssä käymään. Sai vähän ulkoilutettua itseään koira kemuissa ja mieli virkistyy kummasti. Kyseessä kuitenkin harrastus, mistä tykkään.
Oma terveys on vähän häirinnyt harrastamista viimeisen vuoden ajan kyllä tehokkaasti. Nyt on ollut muut harrastukset kuin koiramaiset tärkeysjärjestyksessä edellä ennen kaikkea.

 Kiva oli kuitenkin käydä welshi kehää katsomassa.
Ennen kaikkea hienointa oli tavata Jaden Doniol O-pentueen poika, Optimist Ollie eli Charlie. Charlie ja sisaruksethan täytti vajaa kuukausi sitten kahdeksan vuotta. En muista, koska viimeksi olisin noita O-pentuja nähnytkään. Vuosia siitä kuitenkin on.
 Charlie on hurmaava koira. Paljon samaa näköä mitä isässään, mutta kyllä siitä Jadeakin löytyi :)
Kiitos Charlien omistajille tästä mahdollisuudesta! Oli kiva kuulla Charlienkin kuulumisia.
Harmi vaan, että kameraa ei ollut. Jäi hyvät kuvat saamatta..

Match Show

Siskoni kävi tänään Sumon kanssa MatchShow koiranäyttelyssä. Ihan ei ollut turha käynti. Cami sai hienosti Sumolle veteraaneissa punaisen nauhan ja punaisten isossa kehässä vielä 3.sija! Kotiin viemisiksi saivat sitten ruokasäkin =)
Huippu hienoa Cami & Sumo!