On ollut valtavan raskas ja myös musertava, traaginen viime vuosi.
Osa vuodesta on kadonnut pilveen kesän tragedian takia ja ei niin selviä muisti kuvia ole ja aika käsityksen kadottua on vaan päivät toiseen vaihtuneet ja yks kaks vuosikin vaihtui..
Kuitenkin asiaan.
Pieni amerikanpaimenkoiramme Lotte täyttää pian jo toisenkin vuoden. Vaikka juurihan me vasta haettiin pikkuinen Köpiksestä 😁
Lotte on osoittautunut todella monitoimi koiraksi!
Loten kanssa on tehty kaikenlaista;
Rallytokosta hienosti suoraan kolmella kisastartilla RTK1, vaikkei lajia ehtineet Camin kanssa kuin muutaman harkkakerran verran treenailla.
Nyt on treenattu vähän lisää kohti avointa luokkaa. Minä olen toko juttuja alkanut pikkuhiljaa viritellä uudestaan. Hitaasti eteenpäin.
Lotte myös osoitti noseworkissa huimia taitojaan ja tässä lajissa kisailu myös tavoitteena.
Agilityssa kisat myös siintää toiveissa viimeistään kesällä.
Lotella on ollut huikea näyttelyura, vaikkei Lotte meille näyttelykoiraksi tullutkaan.
Lotella on sertejä Tanskasta, Latviasta ja 6 Suomesta. Useita Rop voittojakin.
Muuten Lotte on ollut terve neitokainen ja kovin rakas perheenjäsen koko lähisuvulle.
Minun alati iloinen, positiivista energiaa huokuva terapiakoira ❤️
Kuva: (c) Kuvauksellista.
Velmun elämää varjosti alkuvuodesta kivut ja koira kuvattiin läpikotaisin röntgenillä & Ct kuvin tarkasti.
Luotto lääkärimme ortopedi Johanna on ollut kyllä todella tärkeä meille ja sai syyt selville, josta päästiin luotto fyssarin hoidoilla melkolailla kivuttomaksi.
Velmukin pääsi kisailemaan Rallytokossa, jossa sillä 5starttia ja RTK1 koulutustunnus ja enää yhtä avo tulosta vaille RTK2 koulari myöskin.
Velmulla teknisesti ei ole mitään haasteita, se on ohan super taitava, mutta heikko hermorakenne aiheuttaa milloin mitäkin ylläreitä.
Tokon osalta Velmu olisi loistavan taitava ja polttelee ajatus sen kanssa kokeilla kokeita, mutta Velmu kuplii ja ääntelee aivan liikaa.
Marthan vuosi onkin ollut yhtä lääkärissä käyntiä ja kuntoutusta. Johanna on Marthaakin ammattitaidolla lempeästi hoitanut ja tutkinut, operoinut ja tarkastanut. Ilman Johannan ja luottofyssarimme yhteistä työtä ei Marthaa meillä enää olisi. Olen niin kiitollinen näille kahdelle alansa ammattilaisille koiriemme hoidosta.
Martha voi onneksi nyt hyvin ja nautitaan elämästä yhdessä. Martha on minun suuri tuki ja turva myös ollut ja terapia koirana ollut todella tärkeä. Ilman Marthan olemassa oloa ja olemasssa osana mun arkea, minunkin vointi olisi aivan toista. Voihan rakas riiviökoira, joka ei ikinä aikuistu 😍
Otto cockerimme täytti
jo 14v (synttäreistä tuonnempana).
Pariin otteeseen luultiin ja jo varauduttiin Oton menehtyvän.
Sillä todettiin maksan vajaatoimintaa ja Oton elämänlanka on ollut hiipumaan päin. Silti yhteisillä lenkeillä kulkee vielä reippaana, kävi uimalassakin ja nautti.
Näkö on heikentynyt kuin myös kuulo.
Otolle on myös tullut pieniä patteja ja vähän isompia patteja pitkin kroppaa. Osa on syylämaista liikakasvua, osa saattaa olla kasvaimia.
Otto on veljieni pikkutyttöjen rakas ja tärkeä kaveri. Otto ei häsellä tyttöjen kanssa ja ne pystyy hyvin Ottoa taluttaa hihnassa, kun ei Otto vedä. Otto haluaa osallistua lasten leikkeihin ja on niin kärsivällinen. Mieletön luonne Otolla.
Otto 13v8kk, kuva (c) Pauliina Anttila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti