tiistai 20. elokuuta 2019

Isä, muistot on kalleinta kultaa


Isälleni koiramme oli todella tärkeitä ja rakkaita. Niillekin piti aina olla herkkuja.
Tässä oltiin Jyväskylän mökillä, koirillekin oli grillattu oma makkara..
Viimeiseksi jäänyt yhteinen veneretkemme Juhannuksena.


Ensitapaaminen Marthan kanssa tammikuussa 2015.
Marthalla oli isäni kanssa vahva side, viettivät paljon aikaa yhdessä ja mun ulkomaan reissujen aikana isäni hoiti aina Marthan ja möksällä Jyväskylässä nauttivat laatuajasta..
 Ja asuttiinhan me Marthan kanssa kevät talvella muutama viikko minun vanhemmilla leikkauksesta toipumisen ajan.
Mun sydäntä särkee katsoa, kun Martha reagoi kadulla kävellessä ohikulkeviin isän näköisiin miehiin ihan hurlumhei hiprakka-iloisuudellaan, koko pylly vatkaa ja koira ei ole nahoissaan pysyä. Haistellessa olemus tipahtaa täysin, ei se ollutkaan meidän tyyppi..

Ei kommentteja: