(Kaikki kuvat by Cami Kivi,).
Torstaina 7.2 töistä päästyäni kävin vain pakkaamassa reissulaukut ja Marthan hoitokassin kuntoon & kiikutin Marthan raskain mielin hoitoon. Marthan piti olla tällä reissulla mukana...
Lopulta lähdettiin innostunein mielin reissuun pikkukoiran eli Loten kanssa.
Lotte ei ollut aiemmin ollut yön yli reissussa, joten uutta sillekin kaikki.
Turkuun ajaessa muistin yks kaks, että Loten näyttely numero jäi kotiin. Hitto. Näyttely kirjeessä oli erikseen maininta ettei nlyssä ole enää mahdollista numeroa saada 🤐
Muuten vaikutti siltä, että olin kaikki muistanut. Oi voi, luulisi että olisin jo oppinut, kuinka väärässä voinkaan olla 🙈
Turun satamassa laivaan pääsyä odotellessa shoppailtiin Tanskan siltojen ylitys lippuja.. Hupsis! 😜🙈
Laivaan päästyämme Lotte vähän ihmetteli autokannella, mikäs paikka se on. Rappuset kipitettiin reippaasti ylös. Hyttiä jouduttiin odottelemaan aulassa. Siinä ihmisvilinässä Lotte oli kuin kotonaan, uteliaan iloisesti tutkaili ympäristöä häntä tötteröllä.
Pitihän sitä vähän temppuillakin odotellessa. Lotte on kyllä niin jäätäävän hyvä keskittymään siihen mitä tehdään. Ihan kuin oltaisi vain omasaa kuplassa, ei ympäristö kiinnosta pätkääkään siinä vaiheessa. Moni ihasteli Loten kiltteyttä ja hyvä käytöksisyyttä 😊
Hyttiin päästyä purettiin kamat ja jätettiin Lotte hetkeksi odottamaan käydessämme hakemassa syötävää.
Lotte odotteli niin nätisti ja hiljaa.
Kannella osasi lopulta postimerkin kokoiseen pisulaatikkoonkin tehdä tarpeensa. Kannellakin kulki niin reippaasti 😊 Toki se ei yllätä, sillä Lotte ei ole yhtään ollut alusta herkkä ja se on niin sopeutuvainen.
Perjantaina 8.2 aamu startattiin aikaisin tukevalla aamupalalla käyntiin, sillä edessä oli yli 800km ajomatka. Camillekin valkeni oikeasti, että se ON pitkä matka.
Ruotsissakin oli pitkän matkaa Skånen tuntumille asti lunta. Sen jälkeen maisemat muuttui keväisempään sunntaan ja nurmikot viheriöi.
Pysähdeltiin monen monta kertaa matkan aikana, jotta Lottekin (ja minä ehkä enemmän) pääsi jaloittelemaan ja leikkimään. Ja hyppimään ja pomppimaan. Ja ihmettelemään maisemia.
Tanskaan ja Tauloviin matkakohteeseemme saavuttiin lopulta mukavasti pilkkopimeässä rankkasateessa. Sitä vettä tuli ihan karmeasti 🙈
Käytiin kaupoilla ja tutustumassa ympäristöön, lenkkeiltiin, käytiin pikaruokaa syömässä, saunottiin ja kaaduttiin pikkukoira kainalossa sänkyyn.
Nukuttiin kuin tukit ihan super hyvässä sängyssä. Ja ne tyynyt! 😍
Lauantaina oli vuorossa näyttely Fredericia Kv ja Loten sukulaisia & kasvattaja treffaamaan.
Lotte repäsi näyttelyssä kyllä mielettömän hienon voiton! Esiintyi niin upeasti ja nätisti ja hurmasi ruotsalaisrouva tuomarin ja Lotte oli Jun eri1 sa Rop-juniori, Pn1 jun-sert, sert ja vieläpä Rop! Meidän pieni 10kk ikäinen junnukoiruus ❤️
Tuomarina siis pieni amerikanpaimenkoirilla Zorica Blomqvist.
Loten veli Binqva perheineen tuli meitä perheineen tapaamaan.
Oli huiman ihana tavata minun suosikkini Loten veljistä 😍
Loten kasvattaja Heidi oli super ihana nähdä ja Heidi oli kyllä enemmän kuin tyytyväinen näkemäänsä siitä, millainen Lotesta on kasvanut. Pieni kaunotar ❤️
Näyttelyssä jäätiin siis odottelemaan isoja kehiä. Kauhean pitkä päivä. Siellä ei kummenpaa tulosta Lotelle tullut, mutta jälkeen päin hyvä niin, sillä kv näyttelyissä pampait ei pitäisi isossa kehässä edes esiintyä... Hupsista keikkaa.
Lähdettiin näyttelyn jälkeen syömään, kaupoille, ulkoilemaan jälleen kerran kaatosateessa.
Hotellilla taas saunomaan ja uimaan ja sänkyyn.
Uni maistui kaikille.
Maanantai aamulla hyvin levänneenä lähdettiin rauhassa ajelemaan kohti Tukholmaa.
Pienen jännityksen kera, että päästäänkö myrskytuuloen vuoksi sillat ylittämään..
Pysähdyttiin aivan ihanassa pienessä ranta kylässä Middelfart.
Otettiin kuvia ja käppäiltiin rannalla.
Ajomatka kotiin päin oli upea! Keli oli kuin morsian, sanoisi joku. Niin kaunista keväistä.
Lumiraja meni Skånen korkeudella.
Mitä lähemmäs Tukholmaa tultiin, sen kauheammaksi keöi kuuttui. Synkkää, kuraista, pimeää.
Oltiin lopulta hyvissä ajoin Tukholmassa odottelemassa laivan saapumista.
Laivaan päästyämme vain äkkiä koira ja tavarat hyttiin ja ihmiset lähti ruokailemaan. Oli loistava veto varata illallispöytä ja pääsi syömään loistavaa grilliruokaa juomineen.
Käytiin ajoissa nukkumaan.
Ihan karmea hytti oltiin saatu enemmän maksamalla "parempi" hytti mukamas.
Ok, laivakin oli viikkarin vanha uudistettu pikkupurkki Amorella, että sinällään mitään suuria ei edes odoteltu. Silti laivan perässä viimeinen hytti käytävällä suoraan jossain konehuoneessa kiinni ilmeisesti, melusta päätellen.
Se niistä yöunista, Lotte onneksi näytti nukkuvan hyvinkin. Hyvä, että edes joku 😂
Turussa kauhea paluu arkeen. Lumisohjoa, kuraa, pimeys ja harmaus.
Yhtä kaikki road trip oli huiman hieno kokemus taas!
Kiitos rakas siskoni taas reissuseurasta ja kaikista kuvista❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti