Lomalla Liettuassa

Ja vielä extra pidennetyllä sellaisella. Kiitos vain työpaikalleni joustosta force major-tilanteessa...

Olimme siskoni kanssa pitkään pohtineet talviloma reissua taas Balttian puolelle ja Martha mukanamme tietysti. Siitä se sitten taas lähti Camin ehdottaessa, että josko näyttelyyn taas samalla menisimme. Mikä ettei!
Pitkään sitten pohdittiin kohdetta ja loma aikatauluja, milloin pääsisin lähtemään ja  irroittautumaan kotipuolesta.
Lopulta sitten Liettua ja Latvia oli ehdokkaina, kun viime kerralla Virossa oltiin. Näistä päädyttiin Liettuaan ja siellä oleviin kahteen kv näyttelyyn.
Saatiin myös Oton kasvattaja innostumaan pikkubreikistä arkeen ja näyttelyistä. Ei aikaakaan, kun Jonnan travels pisti koirien ilmot matkaan, hoiti auton huollon ja paperit ajoissa, koiran rokotuksista muita muistutellen unohdin omani tarkistaa.. Onneksi ne nyt oli kunnossa!

Näin sitten maaliskuisena kirpakkaana aamuna reippaasti ennen kukonlaulua pakkailtiin uskollinen ja aina niin luotettava Toyota täyteen häkkejä, kolme koiraa ja kolme naista ja nokka kohti Länsisatamaa. Olimme hyvissä ajoin (vartti) paikalle. Tapa uskollisia :D, mutta meidän reissut tuntien suunnittelin väljät aikataulut, kun aina jotain A/unohtuu tai B/ollaan myöhässä, tosi myöhässä.
Martha matkusti takapenkillä omassa kolossaan turvavyö valjaissa ja Tiinan Whippet Viuhti ja belkkari Dumle kontissa. Tämä tilavuuden vuoksi näin. Martha on niin tottunut matkustamaan valjaissa penkillä, että sille ihan normi juttu.

Laivamatka meni tosi nopeasti. Yllättävänkin. Piti kaupassakin käydä ja laiva oli jo laiturissa, kun piti pistää juoksuksi.. Hupsis! Ei kauaa tarvinnut kannella istua autossa, kun meidätkin jo ulos ohjattiin.. Kröhöm..

Eipä päästy satama aluetta pitemmälle, kun autosta alkoi kuulua ihme laahaus ääntä ajoittain. Siinä sitten huoltojoukoille kotiin puhelua, että mitäs tässä nyt. Noh, kävin renkaat läpi, pultit katottiin ja jarrulevyjä koitettiin kuvailla.. Hiekkaa todennäköisemmin vain jarrulevyjen välissä.
Ei siis huolta. Tallinnassa oli raikas keli, eikä lumesta tietoakaan. Toisin kuin kotona. Vettä alkoi tihutella.
Pikainen ruokailu reissu ravintolan kautta ja ei muuta kuin vanhasta muistista nokka kohti Via Balticaa ja n.8h ajomatka alkoi kohti Vilnaa. Joku kun unohti kartan ja navigaattorin kotiin. Jepjep...

Voi luoja sitä menoa Via Balticalla! Yksi puolalais rekka otti elämän tehtäväkseen syöstä meidät ulos tieltä. Tavalla tai toisella! 😪

Tämän perässä tuohon väliin syöksyi varmuudeksi vielä toinenkin auto. Hyvä näkyvyys ja tilaa riitti! :P

Alkoikin jännittävä "kilpa-ajo". Siellä kun oli ihan vaan pari muutakin hulluna kiitävää, risteysalueella ohittajia, nokan eteen syöksyjiä yms. Ja koko ajan sai vaan puskea hullulla vauhdilla kilisevän auton kanssa eteen päin varoen kameratolppia ja poliiseja. Sekä yhtä veen puolalaista mulk..a!
Lopulta onnistuttiin Latvian raja-aseman tienoilla karistamaan hullu puolalaisrekka sen verran perästä, että uskallettin pysähtyä ja käytiin kunnolla lenkillä. Ja toivottiin puolalaishullun menneen edelle siinä välissä.

Kyllä oli koirilla hauskaa meren rannalla juosta villinä ja vapaana. Viuhti ja Martha juoksivat, juoksivat ja vähän juoksivat. Martha näytti kavereillekin, miten hauskaa olisi uida vaikka vähän viileää olikin. Sen päätteeksi oli kiva kieriä hiekassa, tuitui! Huom. Martha siis matkusti auton takapenkillä, edelleen 🤣

Matka jatkui ja auto ilmoitteli edelleen laahauksellaan olemassa oloaan. Eräällä huoltsikalla ihana paikallinen mies tuli avuksi ja hän tsekkasi auton ja oli myös no problem, jarrulevyissä hiekkaa. Normaalia, ei hätää. Voitte jatkaa matkaa.
Pikkuhiljaa kävi selväksi, että nyt on kyllä normaalit kaukana tästä. Liettuan puolella alkoi ääni voimistua ja muutenkin auto oirehtia.
Ps. Huoltsikalta ostettiin sitten kartta. Navit ei toimineet puhelimissaskaa ja meidän kartta tsädää, oli siellä kotona!

Viimein illalla pilkkopimeän taivaan alla vihdoin saavuttiin kohteeseemme. Ihanaan, loistavaan hotelliimme juuri Vilnan laitakaupungille. Vieressä oli kauppaa, ravintoloita, huoltsikkaa, vihreää nurmikkoa yms.

Hotelli oli todella siisti ja koirien kanssa matkustettaessa jouduimme täyttämään vastuuvelvollisuus lapun, jossa sitouduimme erikseen korvaamaan kaiken koirien mahdollisesti aiheuttamat vauriot hotellissa. Ko. hotelli ei ota vastaan taistelurotuisia ei rotweilereita yms.

Pitkän matkustamisen jälkeen oli ihana käydä pitkälleen ja ottaa ihan rennosti. Käytiin eväät shoppailemassa ja hetki ihmeteltiin maailman menoa ja lähdettiin lenkille sekä valmistauduttiin tulevaan viikonlopun tuplanäyttelyihin.
Pesin Marthan aamulla ennen näyttelyitä.

Itse näyttely lauantaina oli Liettuan Voittaja-2017 näyttely.
Martha esiintyi avoimessa luokassa toisen suomalaisnartun kanssa. Tuomarina welsheillä oli venäläisherra (jonka nimeä en muista).
Martha käyttäytyi hyvin ja iloisesti kehässä. Tuomaria ei tarvinnut jännitellä eikä häröilty muutenkaan kehässä. Martha liikkui reippaasti ja näytti kyllä parastaan.

Arvostelu oli pitkä ja kävi arvostelun saatua selväksi, ettei tuomari tykännyt Marthasta lainkaan.
Tuomarin mielestä tällä kertaa Marthassa oli hyvää ainoastaan kaunis pää, hyvä purenta ja upea turkki. Tuloksena ulkomuodon puutteiden vuoksi EH2.

Tiinan koirat menestyikin sitten senkin edestä.
Dumle oli paras uros, VSP ja sai N-Sertin ja cacibin. Ja näin ollen Dumlesta tulikin CIE valio ja Liettuan Voittaja 2017 =)
Viuhti-whippet oli PN3 saaden luokkasertin ja vara-cacibin.

Näyttely päivästä tuli suhteellisen lyhyt ja madotus asioiden jälkeen pakkailtiin kamat kasaan ja lähdettiin hotellia kohden.
Lähdettiin pitkälle lenkille tessujen kanssa Vilnan keskusta alueelle. Pari tuntia kierreltiin ja kilsoja taisi tulla reilun 10km. Koirilla oli ihmeteltävää ihmisvilinässä. Vietiin koirat nukkumaan hotellille ja lähdettiin itse viereiseen kiinalaiseen syömään. Nam, mitä herkkuja siellä olikaan!

Sunnuntain näyttelyyn mentiinkin hyvissä ajoin paikalle ja oli vuorossa Vilnius Cup winner näyttely.
Tiinan koirat oli eka kehässä ja Dumle jatkoi voittokulkuaan ollen taas paras uros ja VSP sekä Vilnius Cup W-17.
Viuhti sai erin ja oli luokkansa toinen.

Martha oli EH2 jälleen. Minua jännitti kehässä jostain syystä  niin, että kädet vapisi ja onnistuin tartuttamaan jännittämisen Marthaankin. Kaverit kehänlaidalla tuskailivat näkemäänsä ja sanoivat, että Martha oli aluksi ihan rento, mutta selkeästi otti minusta moodin, että tässä on nyt jotain epäilyttävää ja näytti jännittyvän. Martha oli muutenkin ihan outo ja vaisu ja se vain katseli minua koko ajan silmiin ja yritti nuolla minua (rauhoitteli koira reppana paniikissa ollutta emäntäänsä :D ).

Tuomarin antoi kyllä käsitellä itseään eikä pakoillut mihinkään suuntaan. Näki vain, että ei tykännyt tilanteesta, käänsi vain päätään minuun ja tuijotti. Liikkeet esitettiinkin taas normi tapaan häntä iloisesti heiluen.
Arvostelu oli tällä kertaa turkkilais- herran arvostellessa upea ja ihan Marthan näköinen. Upeat, pitkät liikkeet ja kaunis tasapainoinen ulkomuoto sai kehuja  ja kaunis pää tummien silmien kera. Ainoa nootti tuli jännittämisestä ja sen vuoksi palkintosija. Mikä taas oli ihan ansaittu, kiitos reippaan omistaja-esittäjän. Muut sitten kokeili Marthaa esittää siinä kehän laidalla ja kas, kun ei yhtään tarvinnut jännittää :P Voihan amatööri, sanoisin! =)

Saatiin vielä ennen näyttelystä poistumista tutuista suomalaisista apua auton kanssa, kun Janne tuli tsekkaamaan auton. Selvä diagnoosi löytyi heti ja ei ihan pikku viasta kyse. Riski, että auto jättää tien päälle, oli tosi suuri.
Eli auto oli saatava sitten maanantai aamun valjetessa korjaamolle, kun sunnuntaina ei mikään paikka auki.

Onneksi meillä oli maanantai varattu rennoksi reissu päiväksi ja shoppailuun yms.
Näin ne suunnitelmat muuttui lennossa ja maanantaina herättiinkin tosi aikaiseen hotellilla ja lähdettiin viemään auto merkkihuoltoon. Siellä sitten katsoivat auton ja totesivat, että korjattava se on. Yritin kovin kauniisti kertoa, että meillä olisi sitten vähän kiire, kun pitäisi ehtiä illan paattiin ja ajomatkaan menee 8h. Tietysti juuri tuolloin huollossa oli ruuhkaa ja meille kerrottiin, että tekevät minkä voivat ja yrittävät ylipäätään ehtiä sen sinä päivänä työstämään..
Siinä sitten istuessa ja odotellessa tuli pieni paniikki. Kello löi ja kävi kauheaa vauhtia, eikä auto näyttänyt valmistuvan niin millään.

Lopulta ennen yhtä saatiin auto ja oli päivän selvää, että myöhästymme ainakin omasta laivastamme. Ei muuta kuin soittoja laivayhtiöön ja sovittiin back up plan, että siirrettiin liput seuraavan päivän laivaan, jos emme muulta yhtiöltä paikkoja saa.
Saatiin siljalta, 130€ ekstra kuluja. Siinä sitten rauhassa ajeltiin kauniissa (NOT) kevätmaisemassa, kotoisasti vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Lähempänä Latvian rajaa se muuttui lumipyryksi ja keli muuttui ihan karseaksi ja järjettömän liukkaaksi jäiseksi. Tuolla suuntaa oli jo kesäkumit autoissa ja niinpä siinä letkoissa edettiin jokseenkin verkkaseen tahtiin.

Pysähdyttiin eräälle huoltoasemalla tankataksemme itseämme ja törmättiin pariin suomalaiseen rekkakuskiin. He kertoivat, että vähän matkan päässä lähellä Latvian rajaa on tie poikki onnettomuuden vuoksi.
Keli oli kyllä niin kauhean surkea, että eipä yllättänyt. Ajeltiin paikka paikoin 30-40km/h ysikympin alueella. Matka tuntui vain kestävän ja kestävän.
Lopulta kello alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että ei ehdittäisi edes siihen päivän viimeisimpäänkään laivan lähtöön. Taas puheluita sinne ja tänne ja tekemään muutoksia suunnitelmiin. Ja soitto töihin, että täällä ollaan ja huomenna en ehdikään töihin... No, eipä siinä mitään ollut tehtävissä, kun ei ollut lentokonetta käytössä eikä omaa laivaa millä mennä. Todettiin vain, että pidän lomapäivän lisää ja nähdään sitten ylihuomenna. Great!
Tallinnaan kun saavuimme, oli meidän laiva juuri lähtenyt satamasta varttia aiemmin.

Aloimme etsiä hotellia, missä yöpyä ekstra yö. Ei muuten ollut helppo jobi, kun pääasiassa Tallinnan hotellit ovat kieltäytyneet ottamasta koiria! Eräästäkin hotellista sanottiin, että enää ns. luksus hotellit ottavat koiria vastaan. Käytiin aika moni hotelli läpi (siihen liki 200e luksus hotelliin ei millään haluttu jäädä) ja lopulta sataman hotellista klo 24 löytyi avulias aulaemäntä ja hän kävi etsimään ja soittelemaan meille hotelleista huonetta. Lopulta useamman puhelun jälkeen löytyi hotelli, joka suostui meidän ryhmärämän ottamaan vastaan.

Hotelliin päästyämme kaaduttiin vaan sänkyyn suoraan ja unta kaaliin. Koiratkin oli aika väsyneitä.
Aamulla nukuttiin pitkään, ulkoiltiin ja käytiin shoppailemassa ja syömässä ja lähdettiin laivalle.

Kilisteltiin laivalla vielä hyvälle reissulle, sattumuksille yms. Syötiin fastfoodia ja käytiin läpi tulevia suunnitelmia.

 Laiva alkoi keikkumaan ihan kauheasti, kuten pelättiinkin kun Tallinnassa oli ihan myrskytuulta. Tultiin kaikki merisairaaksi ja vessa kutsui ahkeraan ja kerättiin oksupussit pöytään. Laiva keikkui niin paljon, että ravintoloissa meni astioita rikki, astia kärryt ei pysyneet paikoillaan, käytävällä kävellessä sinkoutui seiniä pitkin. Aallot oli aikamoiset. Kiesus, mikä matka! Onneksi se kesti vain kaksi tuntia, mutta siinä oli se kaksi tuntia aivan liikaa!

Koirilla oli onneksi autossa kaikki hyvin eikä ne näyttäneet olleen moksiskaan moisesta matkasta. Rauhallisia olivat kaikki.
Itselle jäi laivan keikunta niin pahasti päälle, että vielä seuraava päiväkin töissä meni yökkäillessä :(


Kiitos Tiinalle ja Camille (sekä meidän loistaville reissu koirille) loistavasta lomamatkasta ja seurasta! Jos se nauru pidentää ikää, niin tällä eletään kyllä yli sata vuotiaaksi =) =)