Kohta tulee kaksi viikkoa elämää ilman pientä varjoani. Hertta seurasi minua kaikkialle.. Se oli niin uskollinen, viisas, tyyni ja todella tottelevainen Herttis-Härvelini. Nyt ei ole perässä kulkijaa, syliin änkeävää, huomion hakijaa, lohduttajaa, uskollista ystävääni.
Marthakin on tainnut vähän kaivata kaveria. Viikossa se laihtui 1,5kg, kun eihän sitä nyt ole mitään järkeä eikä syytä syödä ilman kaveria.
Ollaan koitettu pitää arki kiireisenä ja touhua täynnä. Kyllä se tästä. Martha on muuten sopeutunut yksinäisenä koirana oloon ihan kivasti jopa. Ehkä. Näkeehän tuon, että se on vähän rauhallisempi ja sillä on hitusen tylsää ilman kaveria. Vaikkei Hertta mitenkään hurjan innokas koko aika leikkijä ollutkaan Marthan kanssa, niin silti Martha teki kaikkensa saadakseen Hertan konstilla millä vain leikkimään. Se kantoi Hertalle leluja, se hyppeli sen edessä, kävi tassuilla tökkäämässä ja juoksi karkuun yms. Kyllä se yritys aina palkittiinkin ja sai Hertan aina innostumaan. Yhdessä kylki kyljessä oli myös turvallista nukkua.
Martha roudasi aluksi leluja kylppäriin pyykkikopan vierelle. Siellä oli vaatteet, joissa Hertan hajut.. Annoin sitten Marthan rauhassa käydä pyykkikorin läpi ja nuuskutella, ettei Herttaa vain ole missään. Rauhoitti sitä ja lelut on sen jälkeen pysynyt poissa kylpyhuoneen puolelta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti