Velmun sisarusten Topin ja Tuffen sekä poikien äippä-hauva Metkan kanssa tavattiin tuossa päivänä eräänä Hikiällä. Olipa muuten metsässä sieniä ja marjoja!
Pojat pisti kyllä menemään Metkan seuratessa jälkikasvunsa temmellystä. Äärimmäisen hyvin pojat tulevat edelleen toimeen keskenään ja ne nauttivat niin toistensa kanssa painimisesta ja juoksemisesta =) Kiva oli pitkän kesän jälkeen nähdä villiviikarit taas kimpassa.
Käytiin sitten eri reissulla vielä omien koirien kera tuolla samaisessa paikassa pistämässä marjat ja sienet talteen :P
Olen näitä 11-v kasvattejani D-pentueesta tapaillut. Mini nyt asuukin tässä lähellä ja näen suht usein Minskua. Mini on muuten vallan mainiossa kunnossa, mutta selvästi kuulo alkaa Minillä heikkenemään.
Lolan näin viime kuun puolella ja oli hurjan ihana taas nähdä aina niin kultaista ja kovin kilttiä Lolaa. Lolalla alkaa kuulo heikentymään, mutta selviää edelleen oikein hyvin mm. vapaana ollessaan. Lola on ulkoisesti erinomaisessa kunnossa, todella tumma ja hyvän kuntoinen turkki ja harmaata ainoastaan naamassa.
Jerin näin viime viikolla viimeisimmän kerran. Jeri oli onnistunut pyörähtämään suht tuoreella asfaltilla ja sitä oli sitten tarttunut turkkiinkin. Joten melko lyhyeeseen turkkiin Jeri-koira sitten leikattiin. Jeri on tosi energinen, reipas ja touhukas edelleen. Harmaita hapsuja on turkkiin ilmaantunut, mutta eipä muuten Jerissä vanhuuden merkkejä näy =)
(Laitan kuvan tänne, kunhan tämä bloggeri joskus sen verran toimisi. Tämä on tökkinyt ihan äärettömän paljon viime aikoina..)
Eilen sunnuntaina Cami ja Hertta (Luckystone's Especial Jewel) osallistuivat agilityn epävirallisiin kilpailuihin Hyvinkäällä ja tekivät 2 puhdasta nollarataa. Ja sijoittuivat n. 20-30koiran joukosta kahdeksanneksi tuolla radalla! Onnea Cami ja Hertta! Tämä oli Camin kisa debyytti, ei ole nuori ohjaaja koskaan aiemmin agility kisoissa ollutkaan.
Camia jännitti kovasti kisa suoritus, mm. mitäs jos unohtaa radan yms. normaalia, mitä muistaa aikanaan itsekin hetken pohtineensa. Mitä vielä. Cami muisti hyvin radan ja tuumasi jälkeen päin, että sehän oli itse asiassa ihan helppo muistaa.
Velmu oli samoissa kisoissa mukana vaan hengailemassa ja tutustumassa tällaisiinkin ympyröihin. Ja olen ihan vietävän ylpeä tuosta meidän pentusesta. Se käyttäytyi tosi hienosti koko ajan ja oli hyvin kuuliainen kaveri.
Sattuipa kivasti, että törmättiin kisoissa kaiffareihimme Eineenkin Brian ja Mantan kanssa. Otettiin agility skabojen jälkeen pienet toko treenitkin eli paikalla makuu harkat kivassa häiriössä. Ja hyvin onnistuneet treenit olikin. Kiitti Eine ja koirat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti