Kesäkuun alussa käytiin siskoni ja Einen kanssa (ja karvakuonoista oli mukana Bria, Hertta ja Sumo) katsomassa Springerspanielit RY:n päänäyttelyä Karkussa, hotelli Ellivuoren pihalla.
Hieman oli hankala ihan vaan ns. riviyleisön jäsenenä nähdä itse kehiä, kun telttoja oli tosi paljon ja miltei kehässä kiinni. Mutta kyllä siellä kai se tarpeellinen tuli nähtyä. Tuloksia ei voinut luetteloon laittaa, kun ei nähnyt yhtään mitään mitä kukin sai.
Sumon Eetu poika esiintyi valioluokassa ja Eetulla meni tosi hienosti. Sijoitusta ei ihan isossa valioluokassa tullut, vaikkei se kaukana ollut. Upea Eetu kyllä on- paljon isänsä näköä =) Oli ihana nähdä Eetuakin pitkästä aikaa.
Kiitos Einelle kyydistä ja hauskasta, mukavasta päivästä!
Muutama viikko sitten meillä oli hoitolaisia, kun kasvattini Nana ja "pikkusiskonsa" Kiusa saapuivat meille hoitoon. Nana onkin ollut ennenkin meillä hoidossa ja on aina ihan helppo hoidokki- toinen on kuin kotonaan :) Kiusa olikin ekaa kertaa meillä hoidossa, ja alkuun vähän pikkuinen ikävöi omaa perhettään. Pian sekin unohtui ja Kiusakin tuntui löytäneen paikkansa meillä. Kiusa oli kyllä sellainen hyväntuulen herätyskello, pelasti minut mm. yhtenä aamuna myöhästymiseltä töistä..
Kiusa sai työvoitonkin, kun onnistui saamaan Oton ihan painileikkiin mukaan. Ottohan on niin tosikko, että se harvoin leikkii. Saatika että koskaan painisi. Mutta Kiusa sai Ottoonkin vauhtia. Hauskaa seurattavaa se oli, miten kaksi niin erilaista yrittävät löytää yhteisen sävelen =)
Kaikki meni kyllä tosi hyvin hoitolaisten ja omien koirien kanssa. Jännitteitä ei tullut ja oli ihan kuin oma lauma vaan olisi kasvanut.
Nana on kyllä ihan Jade-äitinsä kaksoisolento. Pikkasen pukkasi kyyneltä silmäkulmaan, kun katseli Nanaa ja sen touhuja. Voiko joku ollakin niin samasta puusta veistetty? Voi. Lallun lapset.
Nyt sitten vanhempieni koirat Nero ja Sumo on ollut hoidossa. No, ne nyt onkin ihan omia koiria. Herttis nauttii suunnattomasti, kun on leikkikaveri Nero. Nero on ainavalmis leikkimään ja noihan kanssa painii pitkin päivää. Selvästi parhaat kamut keskenään <3 br="">Sumokin on tosi leikkisä edelleen, mutta hassua tai ei, niin Hertta ei suostu vahingossakaan leikkimään Sumon kanssa. Jos Sumo "änkee" Herttiksen ja Neron leikkeihin, Herttis mielummin poistuu paikalta kuin että leikkis myös Sumon kanssa... Onneksi Nero leikkii myös Sumonkin kanssa, joskin näkee että Hertta on se rakkain kamu. Kilpajuoksua voi kyllä harrastaa kimpassa, mutta painia ei voi.
Otto onkin sitten tässä laumassa sellainen "huomaamaton" taustalla kulkija. Otto ei piittaa pätkääkään leikkimisestä kenenkään näiden kanssa. Joskus erehdyksissään saattaa Hertan kanssa vähän leikkiä ikään kuin väsyttyään aikansa muristuaan Hertalle. Mutta Otto pitääkin sitten huolen ruoka-ajoista ja ulospääsystä :D
Kesällä ei ole mitään kummempia suunnitelmia, mutta vakaa aikomus on joko ihan loppukesästä tai sitten syksyllä järjestää Luckystone's welshien 10-vuotis juhlat. Siitä sitten aikanaan lisää :) Nyt nauttimaan kesän helteistä. Onneksi se peloteltu ukkos myrsky salamoineen ei ole tullut tänne, vaan näyttäis nyttenkin aurinko paistavan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti