Meillä kaikilla tytöillä on tassut enempi ja vähempi lumen takia kärsineet ja näköjään kerran kun anturat on repeilleet, ne ei tahdo mitään kestää. Tai siis ei kestä yhtään lumessa oloa. Onneksi nyt alkaa näyttää siltä että lumet sulaa nopiaan pois.
Ei tästä tassu paketoinnista tahdo tulla mitään ja ei oikein toi tassut paketissa harrastaminen tahdo onnistua..... J atähän väliin pieni mainos; Petflex on muuten ihan uskomattoman hyvää tavaraa koirien tassujen sitomisessa, voin suositella vain kaikille sitä. Ja ne on aika hauskoja värillisiä ja kuviollisia ja saa valita millaista sävyä ja näköä haluaa. Me ollaan ne kaikki kokeiltu moneen kertaan ja ehdoton favorite mun makuun on se vihreä tassukuviollinen ;-) Joo, pitemmän päälle käy vaan hintavaksi, se miinuksena.
Joo, mutta en muista koska oisin näin kovin kesää odotellutkaan :D
Mini-manimou on taas kärsimys osastolla, katsotaan mitä tuleva tuo. Kovin lupaavalta ei neidin tulevaisuus näytä.
Mini kun kärsi nuorempana enempi korvatulehduksista, aikaa myöten toistuvista sellaisista. Nykyään on korva ongelmat saatu kuriin ja ihan hallintaan, mutta reilun vuosi sitten alkoi nuo iho oireilut ja niistähän sitten on ollut ihan jatkuvaan ongelmia. On sitä lähinnä allergisen koiran perus settiä eli raapimista, nakertelua, rapsuttelua, kupsuttelua ja vaikka mitä tulehduksia siellä täällä ja tuolla.
No, Ministä on tässä ajan mittaan testattu kyllä kaikki mahdolliset allergiat. Ja arvatenkin; missään ei pitäisi olla mitään vikaa. Kilpirauhas arvot on myös tutkittu ja ne nyt on ihanne tasolla. Eli ei sieltäkään mitään selittävää löytynyt näille nykyään jatkuville iho oireiluille. Ok, ehkä nuo rajut antibiootti yms. hoidot korvien takia on elimistön yleistä vastustus kykyä heikentänyt ja sitä kautta varmasti nämä reaktiot on voimistuneet, mutta siltikään mitään täsmä hoitoa ei ole löytynyt.
Tällä hetkellä Minissä suorastaan kuhisee bakteereja, neiti on kuonosta hännän päähän saakka aivan täynnä bakteereita, iho näytteitä rapsuttaessa ja tutkittaessa selvisi se. Ja toi neidin iho on aivan totaalisen kaameassa tilassa nyt (hilsettä ja aivan rapisevan kuiva ja kirkkaan punainen iho), kun juurikin reilu kk takaperin oli tilanne mitä parhain ja kaikki näytti erinomaisen hienolta! Ja näin rajun antibiootti hoidon jälkeen iskee sitten ihan taatusti taas hiiva ja wou, kierre on valmis.
Ainoa, mikä Minin tilannetta on helpottanut on juurikin nyt viime aikoina ollut antibiootti ja kortisoni kuurit. Atopica lääkettä on kokeiltu, muttei siitä apua löytynyt. Ja ei kyllä mistään muustakaan.
Eliminaatio dieettejä ja monen sortin ruokavalioita on eläinlääkärin tarkassa valvonnassa kokeiltu, ja niissäkään ei ole mitään uutta löytynyt. Ikään kuin mikään ei auta- ainoa selkeä on Minin kuiva ihoisuus eli atopia.
Oireet sen kun vaan tuntuu pahenevan, mitä edemmäs mennään.
Mitään muuta diagnoosia ei olla pystytty tekemään, vaikka oireita on kasapäin ollut. Mutta hankalaa tuntuu olevan. Ja suuri mysteeri Mini on eläinlääkäreille juurikin kun mitään selkeetä ei löydy, mutta kuitenkin koko ajan jotain on. Ja kuitenkaan oikein mikään ei tunnu auttavan.
Ja Minikin on kuitenkin nuorempana ollut kuin kuka tahansa spanieli, terve iloinen koira. Ei näitä ongelmia aina ole ollut, ja oikeastaan tilannehan vaan on pikku hiljaa pahentunut...
Mitä meidän harrastamisiin tulee, niin agilityssa ollaan kuitenkin joka perjantai pyritty käymään. Muutama kerta on jäänyt väsymyksen ja töiden takia välistä, mutta muuten aina paikalla ollaan. Vaikka välillä tekis hyvää jättää väliin. Pa..a fiiliksillä treenaaminen kun ei ole kellekään kivaa.
Mutta nyt on pikku hiljaa se oikea fiilari alkanut löytymään. Ja se päämäärä on taas selvillä. Kisaamaan tekis mieli, mutta hallikisat ei inspaa ollenkaan. Eli kesään jäänee meidän intoilut ;-) Tiedä vaikka Hertankin taas kesällä kemuihin ilmoittaisin. Noi hallit ei oo meidän juttu. Tai mun juttu. Mä en oikein viihdy siinä tungoksessa ja haukkuvien koirien ryysiksessa ja siellä kun ei oikein ole sitä omaa rauhaa ollenkaan :D:D:D Saa vaan päänsäryn ja ei pysty ite keskittymään mihinkään. Nih, siinähän sitä selittelyn makua taas :P
Mutta Sumo on taas hyvin hallussa pysynyt, kun alku höyryilyt vaan hoidetaan ennen treenejä. Pientä aivojumppaa ja kontakteja runsaan palkan kanssa, niin kierrokset on sopivalla tasolla. Sumo kun nykyään on kuin lentoon lähdössä, kun agility kentälle päästään :) Ja ei ole enää ollenkaan ongelmana etteikö koira irtoa minusta. Vähän on tullut minun löysäiltyä ja liiankin vapaasti on menty, mutta minunon taas pitänyt alkaa toimia ihan kunnon ohjaajana, ja avot; koirakin wörkkii ihan toisella lailla. Sumo lukee valtavasti minun eleitä joten tarkkana pitää olla. Hertta on vähän hankalampi tapaus, se on ihan intopiukeena ja valmis niitä omia suunnitelmiaankin käyttämään, kun minä en ole sille taas riittävän nopea ja eleet on liian epäselviä. Mutta hauskaa on molempien kanssa treenaaminen!
Toki toko kisoihinkin on tullut heitettyä ilmoja ja nyt vaan odotellaan, mahdutaanko mukaan! Ja tässä odotellessa heittelen uusia ilmoja menemään. Kisaamaan on päästävä, koirat kun on valmiita ja ei ne tulokset kotiin tule. Jonkun on sinne kisapaikalle mentävä osallistumaan. Peukut pystyssä odotellaan, miten on kisapaikkojen laita. Kokeisiin kun on ihan yhtä vaikea päästä, kuin viime vuonnakin. Sai meinaan aika tehokas olla, jotta paikat kokeisiin sai. Ja samaa rataa jatkuu. On vaan oltava tosi nopee ja omata hyvä puhelin, jotta saa paikkoja soiteltua.
Joo, tämmöinen piiitkä postaus tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti