Agilityn MM 2017 ja Tsekin matka

Ollaan Cami-siskoni kanssa puhuneet jo pitkään, että agilityn MM-kisoja olisi siistiä päästä katsomaan paikan päälle.
Vaan nyt se haave toteutui!

Keväällä alettiin pohtimaan, pitäisikö sitä tsekkailla lentolippujen ja majoituksen hintaa Tsekkeihin, jos agilityn MM- kisoja nyt vihdoin lähdettäisi katsomaan. Ajatus jäi kytemään..
Kunnes kesän alussa ystävämme kysyi, olisiko kiinnostusta lähteä heidän kanssaan reissuun. Viisi päivää tsekkejä ja aksaa. Juu, ei tarvinnut kuin Camin varmistaa koulusta, että ei osu toppi- jaksoa ja saman tien varailtiinkin jo lentoliput, majoitus ja Maria tsekkas meille myös vuokra-auton.
Näin alkoi reissun kuumeinen odotus :)

Oli ihanaa, kun kesälomallakin tuli reissailtua ja silti oli koko ajan mielessä, että loppu syksystä tärähtää ja naislauma lähtee Tsekkeihin huikealle matkalle.

Voi sitä lokakuun alun riemua, kun lähtö päivä koitti! Väsynyttä läppää, naurua, kyyneleitä yms. Oli huimaa lähteä maailmalle!

Itse agilityskabat oli ihan mielettömän huikea kokemus! Mieletön fiilis, kun Suomella oli runsaasti kannattajia paikalla ja se yhteishenki katsomossa :D
Siellä tanssittiin, kiljuttiin, saatiin melkein sydänkohtauksia ja kaikkkea huimaa. Sanoin kuvaamatonta. Urheilu herättää tunteita ja niin nämäkin kisat.
Tereza Kralowan maksien Maailman mestaruutta ei ollut kukaan horjuttamaan. Se oli jotain jäätävää, upeaa ja mahtavaa katsottavaa - huima vauhti, ohjaajan ja koiran harmonia, huippuunsa hiottua vaivattoman näköistä osaamista! Olipa hienoa saada olla mukana näissä kemuissa.

Tästä reissusta innostuneena meillä on jo ensivuoden Ruotsin kisoihin majoitukset buukattuna. Kristianstadt, here we come - can't wait!

Vuonna 2019 kisat onkin kotikisat eli Suomen Turussa skabaillaan. Sinnekin on jo omat suunnitelmansa :P

Ilman mun rakkaita vanhempia ei tämäkään matka olisi toteutunut. He pitivät koiratriosta niin hyvää huolta reissumme ajan 😍 Marsalla vaikutti olleen ikävä, se oli pari päivää kuin takiainen kanssani. Joka käänteessä hirmu ilottelut, ihan kuin ei oltais pitkään aikaan nähty.
Velmulla oli tuore hammasvamma ja leikkuu operaatio taustalla ja hyvin sekin tuli hoidettua kaiken tohinan keskellä. Onneksi Otto ja Martha on niin terveitä ja helppohoitoisia, niin sai keskittyä Velmun vammojen hoitoon. Kipulääkkeet tekee ihmeitä aina Velmulle..

RimA mestaruudet 3.10

Seuran sisäiset agility mestikset kisattiin 3.10 illalla hallilla.
Cami päätti osallistua epävirallisiin kisoihin ekaa kertaa Marthan kanssa. Marthan, joka on treenannut vasta 4kk lajia.

Cami ja Martha starttasi medi mölli luokassa toisena. Martha oli ihan pähkinöinä jo hallille tulosta, joten oli suuren suuri yllätys, miten huikea kehityskaari Marthalla lajissa on. Se malttoi keskittyä upeasti, eikä karannut edes lähdöstä. Uskomatonta, että niillä kierroksilla malttoi.
Ekaa kertaa isomman yleisön edessä radalla ja vieraat ratatyöntekijät. Cami ja Martha tekivät hienon nolla radan, vaikka Cami kuumeisena liikuntakiellossa ei juuri jaksanut juosta. Radan lopussa se näkyi yhtenä Marthan pyörähdyksenä, muuten sulava rata oli. Ainoa puhtaan radan tehneenä Cami ja Martha medi mölli 1.sija ja Cami RimAn vuoden mölli juniori ja Martha vuoden möllimedi.

Marthalla on treenitkin menneet positiivis-sävytteisesti. Alun mahdottomuus ja haasteet on muuttunut lupaavaksi kisakoiran aluksi. Martha on täysin syttynyt lajiin ja se hinkuaa joka ikisellä solullaan radalle nythetisamantien, kun näkeekin esteitä. Suuri palo lajiin ja muutos on ollut melkoinen toukokuun loppuun verraten. Martha on melko ripeä radalla (koutsikin sanoo, että rotuisekseen yllättävän vauhdikas) ja äärimmäisen kuuliainen. Joskin jos ei Cami juokse, Martha meni jo :P
Kontakti esteet on vajaat eli ihan kesken ja keppejä aloitellaan vielä uudemman kerran opettaa. Martha osaa jotenkuten kepit, mutta kun siitä kisakoiraa ollaankin tekemässä, jotenkuten ei riitä ;) Tahdotaan yhtä loistavat ja varmat kepit kuin Velmulla ja siihen on vain yksi tie. Askel taakse päin ja perus opetus kakskakkosella.  Mikään kiire ei toki ole, kun kisatavoitteet on vuoden 2018 puolella.
Herkkä ja pehmeä koira, niin omat haasteensa kyllä löytyy Marthankin kanssa.

Agilitya

Martha edistyy koko ajan Camin ohjauksessa.

Kontakti esteillä on päästy jo kokonaisten esteiden suorittamiseen, myös keinulla. Marthalla on pysäytykset niillä.
Pujottelukin edistyy ja on vauhtia jo tullut ja ohjureita on voitu alkaa häivyttämään ja silti sujuu hyvin. Nyt täytyy tehostaa 2-2 treeniä, jotta Martha sais yhtä upeat ja varmat kepit kuin Velmulla.


Martha sai alun alkaen talvi treenipaikaksi yökyöpeli vuoron eli 21-22.30ryhmään paikan. Hallille meiltä on kuitenkin matkaa toistakymmentä kilsaa ja aamuisin on herätys klo5, joten pyydettiin siirtoa. Toista paikkaa ei ollut löytyä ja näytti jo siltä, että Marthan talven treenit jäisi omatoimi treenien varaan. Kuitenkin lopulta paikka löytyi ja näin ohjatut treenit jatkuu Marthalla :)

Koiran mittaus vaan pitäisi suorittaa ennen vuoden vaihdetta, jos sen kanssaa mielii kisata alku vuonna. Tällä hetkellä Sagin viralliset mittaus tapahtumat on sen verran pitkän matkan päässä, että ei ole sopivaa paikkaa tullut. Hyvinkäälle olisi kuulemma suunnitteilla kuitenkin mittaus tapahtuma, joten odotellaan sitä.

Kesän reissaamista

Tuossa kesän aikana reissailtiin paljon, osalla matkoista Martha ja kaveritkin mukana.
Espanjan lomani aikaan Martha oli isäni hoivissa ja he reissasivat keski-Suomessa sukulaisia tavaten.

Martha pääsi laivakoiran elämää harjoittelemaan ja oli heti ollut kuin kotonaan. Veljelläni on vähän isompi paatti ja hyvin oli sinnekin Martha osannut rauhoittua. On se vaan niin helppo reissu kaveri, sopeutuvainen eikä stressaa.

Soutuveneily oli ollut ihan Marsan juttu. Lintubongarin parasta aikaa :D

Mökkeilemäänkin pääsi ja Martha rakastaa sitä yli kaiken. Se saa olla vapaana koko ajan, kun ei tontin rajat läpi käynnin jälkeen poistu rajojen ulkopuolelle. Kiltti tyttönen. Ja uimaan pääsee mielin määrin. Rantakivillä kiipeily myöskin on kovin ihanaa touhua ja linnut. Ne vasta onkin mieleen :P

Kotiin paluu oli vähän ankea kaupunkiin, mutta lähdettiin heti vajaa vuorokausi Espanjasta palattuani Itä-Viroon reissuun ja siellä sai taas puuhailla ja uida :)

Käytiin Velmun ja Marthan kanssa Jyväskylässä mökkeilemässä ja sukulaisilla kyläilemässä ja marjoja keräilemässä. Koirat osallistui paayokselka asiaan. Ne söi alaoksien marjat... Viinimarjat on kyllä herkullisia, näköjään koirienkin mielestä!

Näyttely menestys

Martha (Cormallen Sunshine) on kesän aikana käynyt muutamassa näyttelyssä. Ja loisto menestyksellä. Tuloksena tälle kesää 2sertiä ulkomailta Virosta ja yksi serti Kouvolan näyttelystä . Sitä etenkin arvostan, sillä tuomari Kirsi Nieminen oli todellakin tiukka ja tuloksia tuli Eh:sta eriin ja vain muutama sai SA:n. Martha myös esiintyi hyvin. Ainoa miinus oli aavistuksen voimakas pää ja otsapenger.

Marthan kanssa on löydetty pikku hiljaa tasainen esiintyminen, neljä tassua maassa eikä kaikki ilmassa ja vapaasti paikalla pönöttäminen tuomarin tutkiessa :)

Taipumuskoe harrastus

Totta tosiaan. Kesän aikana on Martha ottanut taipumuskokeet harrastukseen...
Taustaa siihen.

Martha on hirmu innokas ja sinnikäs koira metsässä, ihan paras mun koskaan omistamistani waleseista. Sillä on tarvittava vimma, into, sitkeys, sinnikkyys ja tahto, millä se metsässä tekee hakua ja jäljestää. Se osaa käyttää niin maa kuin ilmavainuaan.

Viime kesänä kävi kerran taippareidsa, kun olin varma, että ne on Marthan kanssa läpihuuto juttu. Kerran käytiin taippari treeneissä ja sielläkin Martha oli super.
Noh. Koepäivä tuli ja meni. Se hylkääntyi hakuosuudella riittämättömän haun takia (hakualue oli vähän niukka ja jouduin kieltämään liikaa menoa ja näinpä neiti jäi syömään vaan mustikoita). Muuten jälki, sosiaalisuus ja vesi osuus oli hyväksyttyjä hyvinkin. Ei ainoastaan rimaa hipoen.

Tänä kesänä onkin sitten keksitty uusi juttu. Metsästä karkaaminen kokeessa.
Haku itsessään on hienoa ja tehokasta, mutta joko se poistuu ennen ampumista metsästä tai ampumisen jälkeen. Ampumaradoilla ollaan haulikkoammunnoissakin oltu ja ei korvaansakaan lotkauta siellä ampumiseen. Kauhean vaikea tätä sitten treenata, kun en itse kanna asetta.

Nyt Martha on myös kokeissa kehittänyt paineistumisen ja paineistettuna ei toimintakyky riitä. Antaa tuomarin sosiaalisen käyttäytymisen testissä kyllä tutkia itsensä

Testattiin ohjaajan vaihdostakin, kun paineistuu minun kanssa. Uuden ohjaajan kanssa Sosiaalisessa osuudessa oli neiti kuulemma vain istunut paikallaan tuomarin tutkittavana eikä ollut väistänyt eikä liikahtanut mihkään (vaikkakin arvostelun mukaan oli arka ja ei ollut antanut heti koskea itseään. Sekoittuikohan se jotenkin toisen wss:n arvosteluun, joka oli arkaillut siinä kohtaa..).
Haku osuudella oli alun pelokkuuden jälkeen tehnyt hyvääkin hakua ja ampumisen jälkeen jatkanut hakuaankin sen jälkeen jossain kohtaa metsästä poistuen iloisesti häntä vispaten ja takaisin ei oma aloitteisesti ollut tullut. Siihen se taas kaatui. Autolta neiti oli löytynyt ja siellä ihan iloisena ollut ohjaajan vastaanottamassa. Tuomarikin kävi vielä katsomassa koiran ja kaikki oli hyvin. Joskin illan päätteeksi ontui taka tassua..
Jälki ja uinti osuus oli hyväksyttyjä, kuten edeltävissäkin kokeissa.

Niin tai näin, niin hylätyt tulokset tulleet hakuosuudelta.

Hyvinkään kr näyttely 16.7

Eilen oli vuorossa kotinäyttely. Harvinaista herkkua, kun lenkki maastoissamme järkätään näyttely. Näinpä sinne oltiin Marthakin ilmoitettu.

Martha (Cormallen Sunshine) avo eri2.
Sa jäi saamatta liikkeiden takia.. Marthalla oli vähän vauhtia ja hyppi &rimpuili siskoni luo, joka seisoi kehän reunalla kuvailemassa. Marthalla ei tainnut olla kertaakaan neljä tassua maassa.
Tuomarin sanoin, champion candidate but just a little more ring training.