Käytiin lomani alkamisen kunniaksi heti ulkomaan matkoilla Virossa. Suuntana oli Tarton kaksi kaikkien rotujen koiranäyttelyä, joten Marthakin oli matkassa mukana. Kuten yleensäkin reissatessamme, oli sitten näyttelyä taikka ei.
Lähdimme vajaa pari viikkoa sitten matkaan urheasti, vaikka kaikki mahdolliset ennus- ja taivaanmerkit oli lähtöämme vastaan. Perjantaille oli luvattu kovaa myrskyä etenkin merelle ja sehän piti paikkansa.
Uuden passini saaminen meni viime hetkille, sain sen vasta satamasta :O
Autoni oli rikki ja sillä ei voinut lähteä laivalle, vaikka sillä noin muuten kyllä ajamaan edelleen pystyy. Vähän harkiten kylläkin, että minne :P
Myrskyisän merenkäynnin vuoksi oli haettava testiin matkapahoinvointi lääkkeet ja ajoissa jo niitä aloitettiin syömään.
Toimi täydellisesti! Laiva oli ajoittain kuin mikäkin shaker/vatkain- ristiaallokossa koko paatti tärisi ja rytisi sekä ajoittain keinunta oli jokseenkin melkoista. Olipa sekin kokemus. Meinattiin Martha kerran käyttää kannella jaloittelemassa, mutta eipä menty, kun aallot löi sen verran ja vesi lensi kannelle..
Yöllä saavuttiin pikku seikkailujen (eksymisen) jälkeen vihdoin hotellille, joka osoittautui kyllä odotettua monta kertaa hienommaksi. Vähän turhankin luksusta meidän koirareissuille ;)
Aamulla kukonlaulun aikaan virkeänä kahden tunnin unien jälkeen lähdettiin ajamaan Tarttoa kohden. Vesisadettakin riitti.
Jostain syystä navigaattorimme sekosi ja ajatti meitä Tallinnan läpi pikkuteitä sikin sokin ja siinä turhuudessa menikin yllättävän paljon aikaa ennen kuin päästiin taas kartalle.
Tarttoon saavuttiin aikataulusta myöhässä ja osoitteen mukaista näyttelypaikkaa vaan ei löytynyt vaikka kuinka kierreltiin ja kaarreltiin ja kahdella navilla koitettiin paikka löytää.
Onneksi Tartossa oli hyvin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä ja eräs mies kävi juttusille ja lopulta tuli selailemaan puhelintani hetkeksi ja bingo. Löytyi osoite, joka oli toistakymmentä kilometriä eri suunnassa. Paniikki alkoi iskeä. Näyttely olisi jo alkamassa ja me vielä seikkaillaan jossain ihme paikassa.
Lopulta näyttely paikka löytyi. Ei yhtään liian ajoissa. Kehän laidalle saavuttuamme taisi mennä vartti, kun Walesit alkoi. Pientä tihkuttelua oli, mutta ei kunnolla satanut juuri sillä hetkellä.
Martha oli ihan törkeän väsynyt (sekin oli nukkunut vain sen kaksi tuntia ja sille kunnon unet on todella tärkeät ja välttämättömät sen toimintakyvyn säilymiseen) ja kiukkuinen kuin mikäkin. Sillä ei ollut malttia eikä keskittymiskykyä yhtään ja se oli kuin lentoon lähdössä! Käyttäytymistavat oli jäänyt kotiin, mm. hyppi ihmisiä päin, veti hihnassa kuin mikäkin, säntäili ja ryntäili ihan holtittomasti. Enpä ole koskaan nähnyt koiruuttani moisessa vireystilassa.
Niin tai näin, ehdittiin kehään silti. Siskoni vei Marthan kehään ja Martha esiintyi Camin kanssa paremmin, kuin minun kanssani siinä kehän laidalla treenatessa.
La 1.7. Tartto, tuomarina Hiroshi Kamisato, Japani.
Martha (Cormallen Sunshine) AVO ERI 1 SA PN2
Omalta osaltamme näyttely käynti jäi kovin pikaiseksi, sillä lähdettiin saman tien sateen alta pois kohti Tarton keskustaa. Tutkailtiin aluetta ja käytiin shoppailemassa ja syömässä.
Tartto oli täynnä ihmisiä. Siellä oli suunnistuksen MM- kisaajia ja kisaturisteja, joku maraton kisakin siellä oli.
Hotellimme oli täynnä noita kisaajia eri maista. Varsin kansainvälinen tunnelma. Martha yllättäen päättyi taas monen kameraan ja yksi japanilaistyttö otti videopätkänkin Marthasta :D
Käytiin hyvissä ajoin nukkumaan ja koiruutemmekin nukkui kevyet miltei 13 tunnin yöunet. Silti oli raskas aamu, ja Cami puki kurapuvun Marthalle toisen edelleen nukkuessa. Ei meinannut aamulenkille lähtö karvakorvaani kiinnostaa :D Onkohan toi koira jotenkin tullut omistajaansa, juu :P
Sunnuntain enemmän valjetessa pakkailtiin kimpsut ja kampsut rauhassa kasaan ja siirryttiin hyvissä ajoin näyttely paikalle iloisen, reippaan ja hyväntuulisen hännänheiluttajan kanssa. Aurinkokin jopa hetkittäin koitti pilkistellä monen päivän sadeputken jälkeen. Se oli niin huumaavan ihanaa!
Minä vein itse Marthan kehään, harmi etten pystynyt riittävän vauhdilla juoksemaan selkäkipuni vuoksi.. Toki eipä tuo tulos pelkästään liikkeisiin kaatunut, kun neitikoiramme sai ekana noottia liiallisesta maskuliinisuudesta :P
Su 2.7 Tartto, tuomarina Mario Knoll Brasiliasta.
Martha AVO EH2
Näyttelyn jälkeen tehtiin pienet shoppailut ja tankkailut ja lähdettiin kohti Tallinnaa. Laivayhtiö varoitteli Tallinnan poikkeavista liikennejärjestelyistä ison tapahtuman takia. Osa keskustaa oli täysin suljettu.
Saavuttuamme Tallinnaan ei siellä enää ollut poikkeusjärjestelyjä.
Kierreltiin kaupunkia, käytiin kunnolla ulkoilemassa Marthan kanssa ja tehtiin viimeiset ostokset.
Laivalle päästiin viidenneksi viimeisenä autona, hyvin huomioitiin koira autossa ja meidät ohjattiin eri paikkaan laivakannelle kuin muut jonomme autot.
Marthalla ei ollut autossa mitään hätää. Ensinnäkään ulkona ei ollut mitenkään kuuma ja auto oli avokannella. Jätettiin vettä vain autoon Marthalle ja ikkunat auki.
Yö myöhään palattiin kotiin raskaan, mutta todellakin antoisan ja hauskan reissun jälkeen. Tapahtumarikas matka jälleen, mutta auto ei pettänyt. Kiitos isälleni auton lainasta ja siskolleni korvaamattoman ihanasta matkaseurasta. Olet aarre!
