Tämä postaus onkin vain täysin itseäni varten. Jotta mahdollisesti seuraavaa tuontia ajatellessa muistan, mitä se pennun lennättäminen oli alkuvuodesta 2015.
Ennen Marthan hommaamista en ollut juurikaan koiran lennättämistä ajatellutkaan sen kummemmin. Jotenkin se vaan ei ole ollut minulle vaihtoehto koirien kanssa reissaamiseen eikä siten asiaa ole joutunut ajattelemaan.
Kun lopulta tein päätöksen pennun hommaamisesta ulkomailta, oli selvää lentomatka pennulle. Toki aluksi luulin sen pääsevän kabiinissa matkustamaan, mutta toisinhan siinä kävi..
Marthan kohdalla kävi vähän ikävästi, että se syntyi vähän pahaan aikaan. Vuoden vaihteessa 2014-2015 muuttui koirien tuonti säädökset ja se tarkoitti sitä silloin tammikuussa 2015 Eviran mukaan, että pentu on oltava rabiesrokotettu ennen Suomeen tuloa. Ja rokotetta EI SAA antaa alle 12viikkoiselle.
Suositeltavaa kuitenkin oli, että alle 16viikkoisia ei siirreltäisi. Suositukset ei ole määräyksiä, eli 12viikkoisen sai tuoda.
Näin päädyttiin siihen, että Marthan kasvattaja pitää Marthan 12viikon ikään asti ja Martha tulee sitten lentäen tänne.
Joskin vaihtoehtoina olisi ollut ajaa autolla 4000km hakemaan pentua Espanjasta. Vähintään viikko olisi tarvinnut varata reissuun ja se olisi tuonut todella paljon mutkia matkaan Euroopan läpi ajettaessa.
Toinen ja nopea vaihtoehto oli tosiaan ottaa lentomatka.
Lentoyhtiön painoraja pennun ottamiselle kabiiniin, oli 8kg lentolaukkunsa kanssa. Kun jo tammikuussa Marthaa kävin 9viikkoisena tapaamassa, neiti painoi jo aika lailla. Pikkaisen aloin epäilemään, että mitähän se mahtaa painaa lähtöpäivänä. Varauduttiin siis myös ruumaan laittamaan pentu ja vein Marthan lentohäkin mennessäni Espanjaan, että ehtii sitten tottumaan siinä matkustamiseen. Jos sattuu käymään niin, että tarvitsee.
Lähempänä 12viikon ikää oli selvää, että riski on liian suuri, että Martha on liian painava kabiiniin päästäkseen. Lentoyhtiöltä varmistin vielä, kuinka tarkkoja painorajan kanssa ovat. Puolikin kiloa yli sallitun, niin ruumaan joutuu. Eli hyvin tarkkoja.
Näinpä siis lento vaihtui suoraan lentoon ja suora lento olikin ainoa vaihtoehto saada koira ruumassa tänne.
Hyvä vain, että tähän vaihtoehtoon varauduttiin. Mennessäni hakemaan Marthaa kotiin oli pikkuneiti hitusen kasvanut; 7,5kg. Tähän kuin lisätään lentolaukun 1.2 kilon paino, ylihän se raja meni. Ei siis olisi ollut mitään mahdollisuutta saada Marthaa sisään koneeseen vaan olisimme joutuneet joka tapauksessa ruumaan laittamaan neidin.
Itse tykkäsin hirmu paljon, että sain olla ihan itse Marthaa myös hakemassa. Meidän jälleen tapaaminen Espanjaan saavuttuani oli ihan pienesti riemuinen. Marthalla pääsi ilopissa, kun oli kentällä vastassa. Onneksi olin osannut varautua tähän ja roiskeet siivottiin kiltisti ettei tullut sanomista.
Muutama päivä vietettiin taas Espanjassa ennen kotiin paluuta ja Marthan elämän suurinta muutosta.
Martha sai hyvissä ajoin matolääkityksen (joka siis vaadittiin 1-5vrk ennen Suomeen tuloa) ja vielä aamulla ennen illan lentoa Suomeen kävi eläinlääkäri tarkastamassa Marthan voinnin ja kirjoittamassa todistuksen koiran olevan kunnossa lentoa varten. Tämäkin siltä vaadittiin sen hetkisen Eviran tiedon annon mukaan.
Ja tietenkin vielä kerran kävimme yhdessä eläinlääkärin kanssa läpi kaikki paperit, että ne varmasti on kunnossa ja kaikki tarvittava löytyy.
Kasvattajalta saimme vielä vaadittavan todistuksen, ettei pentu ole ollut villieläinten yms. kanssa tekemisissä.
Lenkitettiin/leikitettiin Martha ja sen sisarukset kunnolla ja vielä ruokittiin se päivällä hyvin. Koitettiin pitää Marthaa hereillä ja ei annettu sen juurikaan nukkua enää alku illasta. Tällä varmistettiin sitä, että Martha olisi mahdollisimman väsynyt illalla lennolle lähdettäessä. Tarkoituksella valittiin yölento, jotta se olisi helpompaa pennun unirytmienkin mukaan.
Lentokentällä kävimmekin muutamaa viikkoa aiemmalla reissulla selvittämässä, mitä tapahtuu ja missä pennun kanssa. Näin oli siis jo tuttua, miten toimimme saavuttuamme kentälle pentumme kanssa.
Lähtöselvityksessä piti esittää Marthan passi ja lentolippu. Siinä tarkastettiin kaiken olevan kunnossa ja toinen henkilökunnan jäsen saattoi meidät lemmikkien portille. Saimme kuitenkin vielä tunnin aikaa, eli koira otettiin viime tipassa vasta turvatarkastukseen ja läpivalaistiin. Tähän saakka Martha sai tepsutella reippaana kentällä hihnassa. Sain itse viedä Marthan turvatarkastukseen ja sain pitää viimeiseen saakka pennun omassa sylissä.
Lopulta kannoin itse Marthan läpivalaisun kautta sen lentohäkkiin ja lukitsin häkin oven ja näytin vielä henkilökunnalle yhteystiedot yms. jotka olin laittanut häkkiin hyvin selvästi. Henkilökunta otti Marthan häkkeineen haltuunsa ja kyllä siinä kyyneleet valui. Jotenkin oli niin kauhea tunne jättää pentu yksin isoon häkkiin ja vieraiden ihmisten huomaan. Ihan hirveä tunne.
Alkoi vain itsellä olemaan kiire toiseen päähän koko lentokenttää. Ryntäsin siitä lopulta hirmu kiireellä lentokentän toiseen päähän uudelleen omaan turvatarkastukseen, josta olikin jo todella kiire lähtöportille.
Ikkunasta näin, että laukkuja lastattiin koneeseen. Vielä tässä vaiheessa ei Marthaa näkynyt. Onneksi henkilökunta olikin selittänyt jo, että koirat lastataan koneeseen viimeisenä ja otetaan ulos ensimmäisenä eikä niitä seisoteta kentällä hälyssä vaan pidetään lähtöterminaalissa rauhallisessa tilassa ja sieltä suoraan tuodaan koneeseen. Onneksi. Muuten olisin saattanut hivenen hätääntyä, missä pentuni on, kun kaikki muu koneeseen menevä siinä lastauksessa oli. Mutta ei Marthaa.
Kävellessäni lähtöportilta koneeseen näin kun Martha tuotiin koneen vierelle ja viimeiset laukut laitettiin koneeseen. Martha nukkui häkissä =) Voi miten se rauhoittikaan omaa mieltäni- pentuni vaikutti aika vahvahermoiselta tyypiltä. Näin ikkunasta, kun Marthan häkki nätisti nostettiin koneeseen. Pystyin siis olemaan varma, että pentuni on samassa koneessa kanssani.
Koskaan ennen ei ole lentomatka tuntunut niin pitkältä. Lento onneksi oli hyvin tasainen eikä turbulenssia juurikaan ollut.
Helsinki-Vantaalla tieto ei sitten toiminutkaan ihan niin hyvin. En tiennyt aluksi yhtään, mistä pentuani menisin hakemaan. Onneksi löytyi lopulta ihminen, joka neuvoi paikan, josta voin lisää kysellä.
Matkatavara-aulan nurkassa oli ovi, josta aikanaan saisin pentuni noutaa. Voin sitä toki oven lähellä odottaa.
Ja niin odotinkin. Ja sitä odotusta muuten kesti!
Vihdoin tuli hetki, että henkilökunnan jäsen tuli avaamaan tuon oven ja näin Marthan siellä häkissä. Martha näytti niin levolliselta ja rauhalliselta, juuri heränneeltä. Ei ollut yhtään paniikissa eikä muutenkaan stressaantuneen oloinen.
Ihmettelin vain, ettei kukaan siinä kysellyt mitään papereita eikä todistuksia eikä varmistanut yhtään, että olen tuon eläimen omistaja/ oikea hakija. Periaatteessa kuka vaan olisi Marthan voinut sieltä noutaa.
Marthaa ei saanut ottaa häkistä ulos ennen turvatarkastuksen läpi menoa. Tuli siinä sitten vähän hoppu päästä sieltä pois ;)
Vihdoin meidän jälleen näkeminen tapahtui ja rakas pentuni oli niin hyvä kuntoinen pitkän lennon jäljiltä. Ja niin iloinen!
Kentällä vastassa olleita muita perheen jäseniä Martha moikkasi iloisena häntä heiluen. Ja niin topakkana lähti Martha tallustelemaan uuteen kotimaahansa häntä heiluen. Iloinen pentu =)
Summasummarum.
Lentomatka meni Marthalla todella hyvin. Se ei ollut stressaantuneen oloinen ei lähtiessä eikä saapuessa. Se oli hyvin reipas mennen tullen ja vielä sen jälkeenkin. Marthan kanssa oli treenattu matkustamista paljon ennen Suomeen lentämistä ja sen kanssa oli monen monet kerrat lentokentälläkin käyty eli sekin ympäristö oli sille kovin tuttu. Muutenkin Marthan sosiaalistamisen eteen oli kasvattajatkin tehneet todella paljon työtä ja itse ollessani reilun viikon Espanjassa.
Lentokentillä Espanjan päässä Marthan paperit kiinnosti, mutta Suomessa ei ketään sen paperit kiinnostaneet ennen kuin kotimaassa eläinlääkäri tavattiin. Se olisikin sitten jo taas ihan uusi juttunsa...
Juuri ennen Marthan hakemista oli isosti uutisissa, kuinka juurikin Espanjasta suomeen tullut koira oli jostain syystä päätynyt Italiaan yms.
Tämän seurauksena merkkasin Marthan häkin aika selvästi (lue: monella matkalaukkulapulla Helsinki ja lentoyhtiön nimi sekä omat yht.tiedot), ettei kenellekään voinut jäädä epäselväksi, minne häkki koirineen oli matkalla. Häkissä oli vielä erikseen Espanjan kentällä laitetut Fragile- Animal -laput ja heidän toimesta vielä iso tarra Helsinki.
Maahantuonti säädösten osalta voisin sanoa, että kannattaa olla äärimmäisen tarkkana. Vielä pennun tulo päivänä kannattaa ohjeet tarkastaa. Ne voi muuttua niin paljon ja niin äkkiä. Näin kävi meidän kohdalla ja sehän yleensä tarkoittaa jo varattujen matkojen muutoksia. Ja mahdollisia lisäkustannuksia lentojen vaihtamisesta (jos se ylipäätään on mahdollista) ja majoitusten muuttumisesta. Been there, done that. Joten ole tarkkana ja varmista ja varmista. Koskaan et voi liian paljon ja tarkkaan asioita kysellä. Ja kysele, jos yhtään epäilyttää. Älä luota mihinkään tutun tutun tutun tietoihin, vaan Evira on ainoa oikea paikka kysyä. Ja kysy sieltäkin pariin otteeseen. Sieltäkin saattaa lipsahtaa vähän sinne päin ohjetta.
Minäkin sain montaa eri tietoa tuontiin liittyen, että vielä lähtiessäni Marthaa hakemaan oli viimeisimmät ohjeet otettava kirjallisena. Ihan vaan jos ongelmia olisi tullut, niin olisin voinut heti mustaa valkoisella esittää saamistani ohjeista.
Lopulta kaikki meni kutakuinkin loistavasti maahantuontiin liittyen.
Pois lukien kotona tehtyä eläinlääkäri käyntiä vakuutusyhtiötä varten. Mutta se onkin tosiaan ihan oma juttunsa eikä siitä sen enempää.
Jos kysytään, olisinko valmis tähän uudestaan, niin saattaisin hetken miettiä tarkemmin ajankohtaa. Jos maahantuonti säädökset juuri muuttuvat tuontiajankohdan ollessa kyseessä, saattaisin miettiä kaksikin kertaa asiaa. Tai kolme tai neljäkin kertaa.
Muuten en näe siinä mitään ongelmaa ja kaikki meni todella hyvin.
Kunhan vaan pennulla on päässä palikat kohdallaan, kestää se kyllä lentomatkankin ihan hyvin. Marthan kasvattajatkin olivat tehneet ison työn sosiaalistaessaan Marthaa niin hyvin, että senkin vuoksi sille matka uuteen maahan ei ollut paniikin aihe tai suuren suuri stressi tilanne.
