Kävin itse Etelässä nauttimassa vähän lämpöä ja aurinkoa, jotta taas jaksaa Suomen synkät ja koleat säät ;)
Koirat oli Einen& Jannen sekä Mikan & Annan hoidossa. Kiitos teille vielä tuhannesti!
Suomen matkailuakin harrastettiin meiningillä kartta käteen ja forecan säätiedot kanssa ja ei muutakuin auton nokka kohti epämääräisiä paikkoja. Mitään kovin ennalta suunniteltua ei ollut. Hertta ja Otto lähti tälle reissulle mukaan.
Ihan putkeen tuo reissu ei mennyt. Majapaikkoja ei heinäkuussa ihan noin vain leirintäalueilta löydäkään, pitäisi olla ennalta jo varattu ja mieluiten hyvissä ajoin. Että vähän sitten jouduttiin ajelemaan pitempiäkin matkoja.. Se mikä oli kiva, niin koirat oli pääasiassa hyvin tervetulleita :)
Ihan ei kaikkialle mentykään, minne oli ajateltu matkalla suuntaavamme, kun majapaikkaa ei löytynytkään. Harmi.
Hertta etenkin on niin tottunut matkustelija, että sen kanssa reissaaminen on niin vaivatonta ja todella helppoa. Se nauttii autoilusta, se ei hötkyile turhia, ei hauku eikä kilju eikä muutenkaan ole äänekäs. Eikä se riehu eikä kohella. Vieraisiin se suhtautuu tosi viileästi, ei sitä kiinnosta yhtään. Jos joku haluaa rapsuttaa, niin rapsuttaa sitten vaan, mutta ei tuo osoita mitään kiinnostusta eikä silloinkaan häslää mitään. Otto on vähän kokemattomampi matkaaja. Se kun ei autoilusta ole juuri koskaan niin välittänyt, niin vähän oli ekana päivänä totuttelemista Otolle. Se kitisi ja vikisi autossa, mutta pysähdeltiin useammin. Toisena päivänä sujui jo ihan erilailla autoilutkin. Ottoakaan ei vieraat kiinnostanut, mitä nyt jos joku rapsuttelemaan tuli oli syliin pakko kiivetä ja jotain pyörimistä sai aikaan.
Leirintäalueellakin oli kiva mökin terassille laittaa nuo hihnaan kiinni. Ei haitannut vaikka ihmisiä kulki ihan vierestä, eivät haukkuneet eikä tolloilleet. Pötköttelivät rauhassa ja katselivat elämää.
Tässä kohtaa niin muistan edeltävien kesien reissut kahden vanhemman walesin (Lady ja Jade) kanssa. Ne kun pitivät vähän enempi ääntä ja olivat silleen "hitusen" enempi kiinnostuneita kaikesta muustakin ympärillä tapahtuvasta. Ja ruoasta. Ja omasta alueesta. Ja jos oltiin veden lähellä, oli sitäkin vinguttava et uimaan on päästävä.. Ja paria metriä kauemmas ei voinut mennä, kun muutenhan tulee ihan hätä että ihmiset katoaa...
Hertta ja Otto oli niin helppo jättää keskenäänkin :) Mökki säilyi ehjänä, eikä ne mesonneet yhtään.
Helvetinjärven Kansallispuistossa käytiin yksi päiväretki tekemässä. Tosi upeat maisemat ja pääsi vähän haastamaan itseäänkin. Hertta ja Ottokin osoittivat olevansa hyviä kalliokiipeilijöitä :D Tuonne sitä on palattava..
Nyt pikkuhiljaa alkaa taas arkeen palautuminen. Ja seuraavia lomia odotellessa =)
