Tällä kertaa miniloma suuntautui marraskuun lopulla Latviaan, Riikaan. Siskoni ei ole siellä koskaan käynyt vauva aikansa jälkeen joten nyt lähdettiin sinne reissuun.
Luvassa oli myös 2 kaikkien rotujen koiranäyttelyä.
Marthan lisäksi saatiin matkaan mukaan niin kovin rakkaan edesmenneen Sumon tyttönen Manta (Benchmark Taw Cymraes). Mantakin on ehtinyt jo reilun vuosi sitten saavuttamaan veteraani iän.
Kaikki sukulaisenikin jo tietää minun/meidän reissu kommelluksista ja he ehdotti jo, että voisin alkaa tubettamaan tai vloggaamaan reissuista :P :D
Ei siinä, ei tämänkään reissun alku alkanut vahvasti.
Torstai iltana vielä klo 22 ei ollut kenelläkään mitään hajua, missä Marthan passi! Aamulla aikasin startti matkaan ja passi teillä tietämättömillä... Hyvän aikaa yöllä puhelin kävi kuumana ja epätoivo kasvoi. Lähdetäänkin matkaan vain Mantan kanssa ja Marthalle keksittävä hoitopaikka..
Tarina passin löytymisestä yön aikana on pitkä, mutta veljeni kautta kierros aamulla ennen satamaan menoa ja saatiin Marthan passi. Huh!!
Tessut jäi laivassa autoon ja hyvä niillä oli siellä.
Tallinnasta matka jatkui hyvässä flowssa kohti Riikaa. Paitsi että oltiin aivan väärään suuntaan matkalla. Damn it! Vajaa tunnin lisälenkki tuli siitä, kunnes palattiin oikealle reitille..
Auto kesti hyvin reissun ja oli luotettava.
Lauantai aamuna näyttelypaikalle löytäminen oli vähän haaste, kun teitä oli uusittu ja navi ei niitä tuntenut.. Jonkun aika tehtiin uukkareita ja pyörittiin navin sekoillessa huolella. Lopulta iskettiin navi kiinni ja mentiin täysin mutulla. Haukkana katseltiin ympäriinsä, kunnes tuli auto vastaan jolla oli koira kyydissä. Lähdettiin sitä seuraamaan kamalaa kyytiä ja kannatti. Sekin oli matkallaw näyttelyyn ja löydettiin paikalle.
Näyttelyn parkkeeraus oli yhtä mutavelliä nurmikolla. Sitä kuraamutaa oli pitkä matka parkkikselta näyttelyhalliin.
Tietysti itselläni vaaleat farkut näyttely asusteena. Huono valinta.
Halliin sisään astuessa olin aivan kurassa. Avasin koirien herkkupurkin ja viilsin sormeni syvästi siihen ja sen jälkeen voitiin lisää veritahrat niihin housuihin. Ja ennen kuin kehä oli päätöksessään, niihin tuli iso reikä..
Itse näyttelyyn lauantain osalta.
Tuomarina Juta Haranen, Estonia.
Martha Avo eri1 sa Pn3 Sert.
Manta vet eri 2 kp pn4? Toi sijoitus jäi vähän auki, kun oli jokseenkin sekava meininki..
Mantan arvostelu oli erimonainen, ainoastaan liikkeistä maininta että liikkeissä näkyy ikä.
Marthakin sai itsensä näköisen arvostelun, mutta liikettä/actionia olis tuomari toivonut lisää. Martha oli aika lukossa ennen kehää ja se näkyi vielä kehässäkin.
Manta
Martha
Käytiin illalla kiertelemässä Riikaa ristiin rastiin ja syömässä. Koiratkin pääsi kaupunkia haistelemaan. Oli vaan pirun kylmä tuuli..
Sunnuntaina nukuttiin pitkään, ulkoiltiin ja syötiin hotellin hyvä buffet aamiainen, joka tarjoiltiin 12.kerroksessa. Loistavat näkymät kaupungin ylle!
Reissukoirat
Sunnuntain tuomari oli miellyttävästi koiria käsitellyt Dorota Witkovska. Hänellä oli käytössä arvosteluissa koko väri skaala ja todella tyytyväisiä omoin tuloksiin oltiin!.
Martha eri1 sa Pn2 sert.
Manta vet eri2 kp. Arvostelussa ei Pn luokkasijoituksesta ole merkintää, mutta voittanut vetsku oli samoilla tuloksilla pn3..
Tällä kertaa Martha oli kehässä rennompi ja tuomari tutki suun tarkasti ja kävi koko kropan häntää myöden tosi tarkasti läpi.
Ainoa miinus Marthalle tuli liian matalista tassuista. Muuten oli liikkeet, pää, ilme, turkki, eturinta jne erinomaista laatua.
Manta esiintyi tällä kertaa todella kauniisti, niin vetävillä liikkeillä ja tarmolla. Selvästi reippaammin ja vetävämmin kuin edeltävänä. Tätä tytsyä ei ikä paina. Mantalla oli loistava arvostelu!
Näyttelyn ständillä kuvautettiin molemmat koirat. Saatiin hyviä kuvia matkalaisista.
Manta on ihan mielettömän mahtava koira. Se ei stressaa mistään, sitä ei hätkäytä mikään, sitä ei pelota mikään, se ei hauku turhia, se on mielettömän sosiaalinen; vaikka toinen kitapurjeitaan esittelisi Manta vain vispaa häntää ja siristelee silmiään ja tekee tuttavuutta. Se on todella utelias, kiltti ja kuuliainen.
On jopa sääli, ettei Manta ole jälkikasvua saanut.. Tuolla luonteella, toimintakyvyllä, sisäisellä ja ulkoisella kauneudella olisi ollut kyllä niin paljon annettavaa.
Onneksi on Manta ja siskonsa Wendy. Ilman niitä mulla ei olisi Marthaa. Sumon kuolema sattui niin syvälle sieluun, etten uskonut surun vallassa kykeneväni ottaa enää uutta walesia. Manta ja Wendy oli sitten hoidossa ja usko &rakkaus walesiin taas nousi pinnalle. Noiden sisarusten luonteet on niin kultaa!
Lähettiin kehien jälkeen ajelemaan saman tien kohti Tallinnaa ja maja paikkaamme. Pysähdyttiin parissa kaupassa matkalla, käytiin fine dine-ravintolassa syömässä upean näköinen ja herkullinen päivällinen, koirat pääsi meren rannalle nautiskelemaan vapaudesta, juoksemaan ja kuvailtiin tyttöset taas.
Kiitos taas reissuseurasta siskolleni ja Einelle Mantan lainasta!
Huippu reissupari M&M 😍
